017. Ukin osa

Usein istuskellessani ja rupatellessani paikallisten kanssa, he kyselivät, minne olen (olemme) menossa. Vastaan useimmiten heille, etten tiedä - mikä muuten on usein myös oikea vastaus - sillä minä en suuremmin päätä, minne mennään, sen tekevät muut puolestani. ”Olen vain Groβvater, ukki. Minä ajan noin joka kolmas päivä ja muina päivinä leikin vunukoiden kanssa.” Suurin osa keskustelukumppaneista on nyökytellyt päätään myötätuntoisesti ja ymmärtänyt täysin tilanteen. Eräs – aivan herra Howard Sibshawn näköinen mies (äksyn Pearlin aviomies, jolla on oma pyöräilevä salarakas Marina, TV-sarjassa ”Vielä virtaa”) – tuli kuiskaamaan minulle, että niin hänkin. Hänellä vain Frau päättää. Ja minä kun luulin laskevani leikkiä.

Tänä aamuna huomasin leikin muuttuneen todeksi. Vunukoiden vanhemmat ilmoittivat lähtevänsä Hampuriin shoppailemaan ja jättivät minut vunukoiden kanssa Elben rannalle. No – onneksi en pidä shoppailusta. Aamun sai venytettyä noin yhdeksään, jolloin seurasivat aamupala ja muut aamutoimet. Kaikki sujui normaalisti. Ennen lounasta katseltiin vielä DVD:ltä ”Peter Pan”.

Katsotaan, saanko heidät sitten ulos. Siellä on nyt aamupäivällä noin 16 astetta, pilvistä ja tuulee, parempi sää kuin Suomessa, mutta paikallisesti hieman viileää. Säät täällä ovat suosineet melko lailla hyvin. Parhaimmillaan on ollut 33 asteen helle ja joskus yöllä lämpötila on laskenut niin, että auton lämmitys on laitettu päälle. Jos aurinko paistaa, lämpö nousee välittömästi yli 20 asteen.

Vietämme nyt täällä Elben rannalla taukoa viiden tähden leirintäalueen kyljessä. Voimme käyttää alueen runsaita palveluja, mutta majoitumme hieman kauempana joen varressa, jossa kuitenkin saamme sähköä ja juomavettä. Vessat ja suihku (jotka löytyvät autostakin) ovat hieman kauempana, kuten myös ravintola, kauppa, pyykinpesukoneet, leikkipaikka, Imbiss. Vastapainona vieressämme on hieno hiekkabiitsi, jossa vunukat saavat kastella ja ”hiekottaa” itsensä. Voi siinä toki uidakin, mutta enpä vielä ainakaan minä.

Joella on melko vilkas liikenne. Siinä kulkee molempiin suuntiin: Hampuriin ja sieltä pois, runsaasti pitkiä jokilaivoja tai oikeammin proomuja, joita parhaimmillaan saattaa olla kolme, neljä pötkyssä ja perässä niitä työntää sellainen ”emäalus”, jonkinlainen hinaajan vastakohta, työntäjä. Viikonvaihteessa joella oli myös runsaasti vapaa-ajan veneilijöitä niin Saksasta kuin muualtakin maailmasta. Hampuri kun on melkoisen vilkas satamakaupunki tuon jokensa ansiosta.

Kun tulimme tälle leirintäalueelle, paikka oli ihan täynnä ja menimme Stellplatzille, joka oli myös aika täynnä. Respassa selitettiin, että nyt on kirkollinen (katolinen) juhlapäivä ja jonkinlainen miniloma-aika. Respa tapaili jotain sellaista nimeä kuin Allheiligen, mutta minulle ei täysin selvinnyt onko nyt siis samalla tavalla, kuin ortodokseilla oli eilen, pääsiäisajan päättävä Kaikkien pyhien päivä. Varsinainen suomalainen Pyhäinpäivähän on protestanttisessa maailmassa vasta marraskuussa.

No joka tapauksessa saimme mukavan joenrantapaikan alueen kauimmaisesta nurkkauksesta, joka on todella rauhallinen eikä siellä tarvitse majailla kylki kyljessä, vaan on runsaasti tilaa ja avara ”oma pihamaa”. Ainut ”haitta” on noiden joidenkin palvelujen etäisyys, mutta pari, kolmesataa metriä ei ole paljoa, kun edut ovat suuremmat.

Tosin tähän mennessä ukin osa on edellä mainittujen puuhien lisäksi ollut juuri tuon kävelymatkan vaativa auton kemiallisen vessan tyhjennys, mutta asiahan ei suuremmin haittaa, kun olen saanut tuohonkin tehtävään hyvän koulutuksen ja 40 vuoden työkokemuksella "paskahomman hoitaminen" toimii entisellä tehokuudella.


Hannu
elämän matkaaja