151. Kauden 2017 saldo

Matkailuautokesä 2017 ei ollut parhain, mikäli liikkui pelkästään Suomessa. Mutta onneksi matkailuautolla pääsee halutessaan kauemmaksikin Eurooppaan. Näin tein minäkin.

Kylmää pääsee aina pakoon, mutta joskus tulee karhu vastaan, kun pakenee sutta.
Tämä kuva Puolasta toukokuussa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaiken kaikkiaan kesän kilometrisaldo oli ihan kohtuullinen minulle. Joku aina tien päällä oleva ajaa varmasti enemmänkin, mutta minulle nuo ajamani hieman yli 12 200 kilometriä riittivät ihan hyvin. Pisin ajomatka tuli varmaankin tuolla ainoalla Euroopan-turneella, joka suuntautui Via Balticaa Puolaan, sieltä Saksan ja Ruotsin kautta Ahvenanmaalle ja sieltä viimein kotimantereellekin. Kilometrejä tuolle matkalle tuli hieman päälle 3800 km ja aikaa siihen kului kaksi viikkoa.

Puolassa osaavat ihmiset vielä yöpyä teltoissakin.
Kuva Grabarkasta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muut matkat teinkin sitten pelkästään Suomessa ja vielä sillä poikkeuksella, etten tänä vuonna käynyt ollenkaan Lapissa, jossa yleensä olen ainakin syksyisin pyrkinyt käymään ihailemassa ruskaa. Huono, sateinen ja osin kylmäkin kesä ei nyt vain jostain syystä houkutellut lähtemään sinne ja sen sijaan ajelin melkoisesti Pohjois-Karjalassa ja muualla itäisessä Suomessa.

Saksassa ei toukokuussa ollut vielä ruuhkaa leirintäalueilla.
Kuva jostain Frankfurt an der Oderin tienoilta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tämän kesän erikoisuus oli – kuten lienen jo aikaisemmissa blogijutuissa maininnut – hautausmaavierailut, jotka yhdistin uudelleen heränneeseen sukututkimusharrastukseeni. Toiset tämän kesän aivan erikseen etsimäni matkakohteet olivat luostarit tai niiden jäänteet. Sen lisäksi tutkin ja kirjoittelin jonkin verran Ahvenanmaasta ihan erilaisesta näkökulmasta katsoen kuin ehkä tavallisesti.

Havainnekuva Ahvenanmaan Bomarsundista alueen esittelytaulusta.

Nuo ”teemamatkailut” olivat mielenkiintoisia monella tapaa. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta – niin ihmisten, paikkojen kuin vaikka rakennustenkin historiasta – ja siksi vierailut antoivat melkoisesti uusia kokemuksia. Vaikkapa nuo vanhat hautausmaat, ne ovat kiehtovia paikkoja, jossa tällainen tavallinenkin tallaaja voi tavata suurmiehiä ja –naisia.

Myös vierailut luostareissa – nykyisissä ja entisissä, suurissa ja pienissä – olivat mielenkiintoisia, koska tällä kertaa yritin katsella ja kirjoittaa niistä matkailuautoilijan kannalta, en niinkään täysin ortodoksina, vaikka ilmeisesti joku ”tinahattumies” eräällä matkailuautoilijoitten keskustelupalstalla asiasta hiiltyikin. Piti matkakertomuksia uskonnon tuputtamisena. Jos joku on noin allerginen uskonnolle, hänen ei pitäisi liikkua ulkosalla ollenkaan kuin vain pimeällä ja silloinkin tinapaperista taiteltu hattu päässään. Mutta mahtuuhan meitä maailmaan! Noille tinahattumiehille, uusille folke väätäjille, suosittelen lukemaan Veikko Huovisen kirjan "Ympäristöministeri. Ekotarinoita", josta on pieni lainaus toisessa Happy 1-blogissani: "Hän salasi identitetttinsä".

Valamon luostari Heinävedellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Oman kirjanpitoni mukaan auto oli liikenteessä välillä toukokuun alusta syyskuun loppuun (yhteensä tuona aikana kalenteripäiviä on 153) kaikkiaan 63 päivänä eli melkein keskimäärin joka toinen päivä. Tai toisella tavalla ajateltuna, olin viidestä kuukaudesta matkalla noin kaksi kuukautta. Vilkkain kuukausi oli heinäkuu ja hiljaisin syyskuu.

Matkailuauto ei ole halpa harrastus. Rahaa kuluu polttoaineeseen (diesel), majoittumiseen ja muihin sekalaisiin kuluihin (huollot, kaasu, lauttamaksut, tietullit, erilaiset heräteostokset, kuten kirjat, jne.). Polttoaineisiin paloi rahaa Euroopan turneella noin 400 euroa eli sellaiset 10 eurosenttiä per kilometri ja kotimaassa melkein 900 euroa eli melkein saman verran kilometriltä. Eli noin kymmenellä sentillä tuolla autolla ajelee kilometrin ja silloin laskussa on pelkästään polttoainekulut ja mukana kulkee enimmillään neljä ihmistä.

Nikolai Sinebrykoffin hauta Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muita kuluja matkalta olen kirjannut ylös, ja mikäli ”kirjanpitoni” on edes suunnilleen oikein, rahaa paloi lauttamaksuihin, tietulleihin (joita välttelin) majoitukseen ja erilaisiin muihin ostoksiin (kirjat, talven juomaeväät Latviasta) ja auton huoltoihin ulkomailla noin 800 euroa ja kotimaassa vain reilut 200 euroa. Majoittumisia oli sekä ulkomailla että kotimaassa kohtuullisesti, sillä en harrasta suuremmin ”puskaparkkeja”. Kotimaassa tuli yövyttyä paljon sukulaisten, ystävien ja tuttujen pihamailla tai vastaavilla.

Koska auto on melko uusi, kolmas kesä ajossa, huoltokulut olivat varsin vähäiset, jotain noin satasen luokkaa ja ne menivät lamppujen vaihtoon ja joihinkin pieniin huoltotöihin. Loppukesästä ongelmia aiheutti – ei auto – vaan vuotava kaasupullo.

Kun laskeskelin kokonaiskuluja koko kaudelta, en tietystikään ottanut mukaan auton hankintahintaa ja sen arvon alenemista, en vakuutuksia tai dieselveroa. Voisihan nekin tietysti laskea mukaan, olisi silloin ehkä rehellisempi tulos. Mutta tämäkin tulos – käyttökulut ilman veroja, vakuutuksia ja pääomakuluja – kelpaa minulle.

Joten jos katsoo kauden 2017 saldoa, niin huono sää verotti varmasti matkapäiviä ja sillä tavalla alensi kulujakin. Jos jakaa kaikki tiedossani olevat kulut (ilman ruoka- ja muita peruskuluja, joita olisi kotonakin, tosin ne ulkomailla olivat todennäköisesti pienemmät kuin kotona), summaksi per matkapäivä tulee noin 36 euroa eli halvan eurooppalaisen hotellin yöpymismaksu yhdeltä yöltä ja yhdeltä hengeltä. Nyt tuolla hinnalla pääsi mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohteisiin, merenrannalle, vuorille, laivamatkoille ja mihin kaikkeen pääsinkään, yksi tai useampi henki, miten vain. Ei ollenkaan paha!


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com