Romania jaksaa joka kerran siellä vieraillessani yllättää – useimmiten myönteisesti, mutta toisinaan muullakin tavalla.
Pariviikkoinen tämän kertainen vaeltelujaksoni osui suurimmaksi osaksi Romaniaan, jonne ajoin ystäväni kanssa Via Balticaa pitkin läpi Euroopan melkoisella haipakalla. Matkan oleellisimmat nähtävyydet on jo moneen kertaan tulleet nähtyä, joten niitä ei tarvinnut jäädä enää suuremmin katselemaan. Hieman eri reitin ja eri hotellit valitsimme kuitenkin tällä kertaa, tosin yhden entisenkin, joka sitten osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Ei ollut enää entisensä loistokas hotelli Imperatul Romanilor Sibiussa Romaniassa. Harmi!
Pidän suuresti Romaniasta matkailumaana. Suomalaiselle se on yhä edullinen ja edulliseen hintaan saa monenlaisia palvelujakin. Edellisen kerran kävin partaparturissa Thessalonikissa Kreikassa, nyt Bukarestissa Romaniassa – pakko oli siistiytyä häihin. Kumpikin oli edullisia paikkoja ja säästöä tuli kummallakin kerralla yhden taksimatkan verran kotoa rautatieasemalle. Seitsemän euroa tippeineen ei ole ollenkaan paha hinta ammattimaisesta työstä.
Moni muukin asia on mukava Romaniassa: viinit ovat hyviä, ruokakin on hyvää, molemmat kohtuuhintaisia ja niiden nauttiminen ympäristössä, jossa naisetkin ovat kauniita ja ilmanala sopiva, on miellyttävää.
Koko aikana ei ollut minkäänlaisia ongelmia terveyden tai vaikkapa vatsan kanssa, kun kaiken varalta katseli hieman, mitä ja missä söi ja joi. Osin tosin valmistimme itsekin ruokamme paikallisista raaka-aineista tai ihastuttavat emäntämme ne valmistivat ne meille. Näin sain syödä niin romanialaista perinneruokaa kuin kreikkalaisia gemistoja tai sarmaleja. Karpaateilla ostimme lähiruokaa sekä lähikaupasta että paikallisilta ihmisiltä suoraankin. Ja hyvää oli!
Liikennekulttuuri Romaniassa on hieman parantunut, mutta on toki vielä kaukana suomalaisesta. Stop-merkki tarkoittaa enemmän vai ”hiljennä vähän” kuin muuta, risteyksissä saatetaan ajaa suomalaisen logiikan vastaisestikin, mutta joitain tiettyjä ”lainalaisuuksia” paikallisessa kaaoksessa silti näyttäisi olevan. Olen ajanut suurista kaupungeista itse autolla täällä mm. Bukarestissa ja Iasissa, ja rehellisesti, en ainakaan Bukarestin liikenteestä suuremmin pitänyt, mutta selvisin niukin naukin kuitenkin hengissä.
Kokeilin muuten eka kertaa Über-taksiakin ihan itse. Aiemmin olen käyttänyt sitä poikani kanssa Suomessa, mutta nyt ihan itse tilasin taksin Bukarestissa ja toimihan se sielläkin. Nimi siellä on vain sitten Uber.
Liikenne maaseudulla onkin sitten aika lailla erilaista. Maanteillä liikkuu perinteisiä pitkiä hevoskärryjä ja joitakin väyliä on välistä vaikea mieltää tieksi. Mutta asiaa auttaa, kun mukana on paikalliset maisemat tunteva aboriginaali tai ainakin joku kauan siellä asunut.
Kerroin joskus tarinaa nyt jo mananmaille menneestä entisestä vihkipapistani isä Erkistä, joka ajaessaan – yleensä keskellä tietä – tarvitsi suuren ryhmän enkeleitä suojakseen ja etenkin muiden suojaksi. Täällä nämä tuntemani paikalliset papit tarvitsevat vähintään komppanian verran niitä enkeleitä ja silti joskus hieman pelottaa tällaista tasaista suomalaista.
Päätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta liikenteen ennakkosuunnittelu ei ole romanialaisten vahvuuksia. Jotkut asia on vain tehty liian vaikeiksi tehdä ja se saattaa sitten jonkin verran vaikeuttaa vaikkapa juuri liikennettä ja sen sujuvuutta. Ruuhkat ovat suurkaupungeissa ja niiden liepeillä ruuhka-aikaan (jota kestää kauan) hirmuisia ja viisas autoilija pitää autonsa tankissa aina noilla alueilla täyden tai ainakin melkein täyden tankillisen, koska saatta joutua ajamaan "paikallaan" pitkänkin aikaa.
Maan sisäisissä lennoissa saattaa ilmetä toisinaan ”yllätyksiä”. Kun menin Iasissa aivan ajoissa kentälle lentääkseni Bukarestiin, en päässyt edes turvatarkastukseen (vaikka minulla oli boarding pass jo mukanani netistä printattuna), koska konetta ei jostan selvittämättömästä syystä tullut. Ensimmäinen naisihminen ei tiennyt asiasta mitään muuta, kuin että ei tullut ja mene lentoyhtiön toimistoon toisessa rakennuksessa.
Sielläkin asiakaspalvelussa oleva nuori nainen pyöritteli silmiään ja oli virkansa puolesta pahoillaan, kun en päässyt pois Iasista. Vaati pari suomalaista voimakasta sanaa ja hieman ehkä nyrkin iskemistä pöytäänkin, ennen kuin alkoi tapahtua ja sain vaihdettua vanhan (eli aiemmin maksamani) lipun uuteen seuraavan aamun koneeseen. Nyt ei sitten ollutkaan enää muuta ongelmaa kuin saada kiinni romanialaiset isäntäni ja ilmoittaa, että ajattelin olla heillä vielä yhden yön. Nämä erilaiset ns. halpalentoyhtiöt saattavat siis ajoittain yllättää melkoisestikin.
Suurilla kentillä on omat ongelmansa. Bukarestin Otopanin kentällä kesti matka ulko-ovelta lähtöportille hieman vajaan tunnin ja matka ei ole kovin pitkä ja olin tehnyt itseni ja matkatavaroiden tsekkauksen ennakkoon netissä.
Muutoin matkani oli jälleen ainutlaatuinen. Pääsin mm. mukaan – vaikka en vaatetuksen osalta siihen ollut varustautunut, mutta onneksi Romaniassa on edullisia vaatekauppoja – häihin kutsuvieraana. Asiasta selvisi siis uuden pikkutakin, oman puhtaan paidan ja isännältä lainatun kravatin sekä parin viskin avulla ja tanssittua tuli muutaman vuoden tarvis ihastuttavien romanialaisten rouvien kanssa.
Toinen huippukohta oli jälleen Karpaateilla käynti. Sieltä löytyy ystäväni sauna ja paratiisillinen ympäristö, jota vartioi neljä, viisi koiraa ja Bibi-kissa. Hieman hankala on sinne ajaa, kun tie on mitä on tai ajoittain sitä ei ole ollenkaan. Sähköt ja monet muut nykymukavuudet sieltä puuttuvat, mutta ne korvaa koivut ja sauna eli saunominen tuoreen vastan kanssa ja tietysti tuo ympäristön kauneus ja rauhallisuus ja hoitavuus.
Ihanaa on myös tavata romanialaisia ystäviä ja juhlia heidän kanssaan milloin synttäreitä – tai noita minulle yllätyshäitä – tai vain hyvää mieltä ja pitkää ystävyyttä, joka on jo kestänyt vuosikymmeniä.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Matkareitti suunnilleen |
 |
| Unkariin saavuttin pikkutietä melkein huomaamatta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Alan hiljalleen valmistua "hääkuntoon". Aleksandrukin on tyytyväinen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Alkuun olin tarkkailussa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Myöhemmin pääsin jo harjoitusvastustajaksi - tai ainakin jalkani pääsi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Kaikki valmiina.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
 |
Kokeilin muuten eka kertaa Über-taksiakin ihan itse. Aiemmin olen käyttänyt sitä poikani kanssa Suomessa, mutta nyt ihan itse tilasin taksin Bukarestissa ja toimihan se sielläkin. Nimi siellä on vain sitten Uber.
Liikenne maaseudulla onkin sitten aika lailla erilaista. Maanteillä liikkuu perinteisiä pitkiä hevoskärryjä ja joitakin väyliä on välistä vaikea mieltää tieksi. Mutta asiaa auttaa, kun mukana on paikalliset maisemat tunteva aboriginaali tai ainakin joku kauan siellä asunut.
Kerroin joskus tarinaa nyt jo mananmaille menneestä entisestä vihkipapistani isä Erkistä, joka ajaessaan – yleensä keskellä tietä – tarvitsi suuren ryhmän enkeleitä suojakseen ja etenkin muiden suojaksi. Täällä nämä tuntemani paikalliset papit tarvitsevat vähintään komppanian verran niitä enkeleitä ja silti joskus hieman pelottaa tällaista tasaista suomalaista.
Päätiet ovat hyvässä kunnossa, mutta liikenteen ennakkosuunnittelu ei ole romanialaisten vahvuuksia. Jotkut asia on vain tehty liian vaikeiksi tehdä ja se saattaa sitten jonkin verran vaikeuttaa vaikkapa juuri liikennettä ja sen sujuvuutta. Ruuhkat ovat suurkaupungeissa ja niiden liepeillä ruuhka-aikaan (jota kestää kauan) hirmuisia ja viisas autoilija pitää autonsa tankissa aina noilla alueilla täyden tai ainakin melkein täyden tankillisen, koska saatta joutua ajamaan "paikallaan" pitkänkin aikaa.
Maan sisäisissä lennoissa saattaa ilmetä toisinaan ”yllätyksiä”. Kun menin Iasissa aivan ajoissa kentälle lentääkseni Bukarestiin, en päässyt edes turvatarkastukseen (vaikka minulla oli boarding pass jo mukanani netistä printattuna), koska konetta ei jostan selvittämättömästä syystä tullut. Ensimmäinen naisihminen ei tiennyt asiasta mitään muuta, kuin että ei tullut ja mene lentoyhtiön toimistoon toisessa rakennuksessa.
Sielläkin asiakaspalvelussa oleva nuori nainen pyöritteli silmiään ja oli virkansa puolesta pahoillaan, kun en päässyt pois Iasista. Vaati pari suomalaista voimakasta sanaa ja hieman ehkä nyrkin iskemistä pöytäänkin, ennen kuin alkoi tapahtua ja sain vaihdettua vanhan (eli aiemmin maksamani) lipun uuteen seuraavan aamun koneeseen. Nyt ei sitten ollutkaan enää muuta ongelmaa kuin saada kiinni romanialaiset isäntäni ja ilmoittaa, että ajattelin olla heillä vielä yhden yön. Nämä erilaiset ns. halpalentoyhtiöt saattavat siis ajoittain yllättää melkoisestikin.
Suurilla kentillä on omat ongelmansa. Bukarestin Otopanin kentällä kesti matka ulko-ovelta lähtöportille hieman vajaan tunnin ja matka ei ole kovin pitkä ja olin tehnyt itseni ja matkatavaroiden tsekkauksen ennakkoon netissä.
 |
| Sain yllätykseni kutsun myös romanialaisiin häihin ja se aiheutti lievästi paineita niin pukeutumisen kuin käyttäytymisen suhteen. Onneksi en kuitenkaan ollut kuin kutsuvieras.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Komea ja kaunis hääpari. Laurențiu ja Mariana
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Häissä ruokaa - ja tosi hyvää ruokaa - riitti. Tässä kolme aika monesta annoksesta, joita sitten tuli.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Ihanaa on myös tavata romanialaisia ystäviä ja juhlia heidän kanssaan milloin synttäreitä – tai noita minulle yllätyshäitä – tai vain hyvää mieltä ja pitkää ystävyyttä, joka on jo kestänyt vuosikymmeniä.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.