042. Luostarivappu

Enpä ole koskaan aikaisemmin viettänyt vappua luostarissa! Nyt tuli sekin koettua, kun vietin koko vapun Valamossa ja osin myös Lintulassa. Syy tällaiseen - kohdallani varmaan myös poikkeukselliseen (kuitenkin vain ko. juhlapäivän vieton osalta) tapahtumaan - oli yhden minulle tärkeän ihmisen ja hänen ystävänsä vierailu Valamossa. Toimin heille eräänlaisena "matkaoppaana" ortodoksiseen maailmaan.

Valamon luostarin pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen kirkon ikonostaasi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hieman hirvitti matka, koska oli luvassa runsaasti lunta, koleaa ja tuulista säätä, mutta luonto yllätti: vaikka lunta oli maassa ensimmäisenä päivänä ja oli kylmääkin, aurinko paistoi kauniisti ja toi valollaan iloisuutta mieliimme ja matkaamme. Autossanikin minulla on aina "sopivat" renkaat, koska ajelen ns. kitkarenkailla kesät talvet, joten luminen tai sohjoinen keli ei suuremmin haitannut eikä edes pelottanut.

Valamon luostarin kirkko Heinävedellä kuvattuna Traapesan edustan katoksesta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matka vei Mikkelistä ensin Pieksämäen rautatieasemalle ja sieltä Valamon luostariin Heinävedelle. Itse majoituin ystävieni luo luostarin lähistölle - siitä jälleen suuri kiitos heille - vieraani majoittuivat luostarin hotelliin. Kummallekin vieraalleni matka oli monella tapaa ensimmäinen ja siksi ihmeteltävää varmasti riitti. Valamo ja Lintula kun ovat upeita matkakohteita, joissa katsottavaa riittää pitemmäksikin aikaa. Mutta myös paikan - sekä Valamon, mutta etenkin Lintulan - rauha ja "hidas elämä" miellytti kiireisissä töissä normaalisti työskenteleviä vieraitani.

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari Heinävedellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kiitos Valamon mukavien työntekijöiden ja isä igumenin, kun sain käyttööni ko. kohteen avaimen, kun vierailimme kesäkirkossa tai hautausmaan tšasounissa. Saimme omassa rauhassa ja ilman kiirettä katsella paikkoja, näyttelyjä ja tiloja sekä kuvata eri kohteita, mutta etenkin ikoneja, koska toinen vieraistani oli samalla ikonimaalari. Tätä puolta asiassa korosti myös mukavalla tavalla Antti Narmalan Valamon opistossa samaan aikaan pitämä ikonikurssi, jossa myös saimme vierailla ja katsella innokkaiden ja taitavien ikonimaalareiden työntekoa, mutta myös - ikonimaalari sai ostaa tuiki tärkeitä ikonimaalauksessa tarvittavia erikoisvärejä.

Valamon luostarin kolmas kirkkosalissa oleva ihmeitätekevä ikoni, pt. Antipa Valamolaisen Jumalanäiti Suloisesti suuteleva.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Vappuaatto oli ihmeteltävän rauhallinen luostarissa. Se ikään kuin veti henkeä seuraavaa päivää, vappua varten, jolloin siellä alkoi kaksikin suurempaa kurssia Valamon opistossa. Yllättäen vappulounaalla oli melkein ruuhkaa, kun kurssilaisten lisäksi siellä oli runsaasti muitakin vieraita, mm. parikymmentä motoristia mahdollisesti Kuopiosta, eikä - kuten eräs irvileuka totesi - mitään "yön susia" ulkomailta.

Myös itselleni matka oli virkistävä monella tapaa. Olen piakkoin lähdössä kahdellekin pitkälle eri matkalla Eurooppaan ja matka toimi ikään kuin herätteenä ja harjoituksena oman puuduttavan talviuneni jälkeen: tätä se nyt on oma elämäni seuraavan kuukauden. Olenko valmis! Samalla sain mahdollisuuden tavata ja yöpyä hyvien ystävieni luona ja saada myös runsaasti nauruenergiaa ja tarjota sitä myös mukana oleville vierailleni. Ja naurua myös piisasi melkeinpä pelkästään terveellisen pakuriteen voimalla.

Iloista oli myös tavata luostarissa useita tuttujani eri puolilta Suomea kuin myös joitain luostarissa asuvia. Sain samalla tavata luostarin johtajan, igumenin, arkkimandriitta Sergein ja tein hänen muutama päivä sitten viettämänsä 50-vuotisjuhlan ja johtamansa luostarin evakkoon lähdön 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pikaisen videohaastattelun hänestä ja Valamon luostarista YouTubeen. (kts. video).

Ortodoksi.netin oman YouTube-kanavan nettivideo:
"Arkkimandriitta Sergei 50 vuotta"
(Video © Ortodoksi.net / Kuvaus: Hannu Pyykkönen)

Olin vierailun muistoksi varannut molemmille omille vierailleni kirjan lahjaksi ja iloani - kuten myös toisen kirjan saajan iloa - kohensi huomattavasti kirjan tekijän, professori, pappismunkki Serafimin paikalla olo ja se, että hän kirjoitti tähän kirjoittamaansa kirjaan vieraalle henkilökohtaisesti omistetun omistuskirjoituksen, lisäksi muuten harvinaisella päivämäärällä: 1.5.-15.

Lintulassa ei vielä oltu täysin herätty talviselta työntäyteiseltä "talviuneltaan", joka oikeasti ei ole ollut suinkaan mitään "unta" eikä torkkumista, vaan tiukkaa työtä kirkkokynttilä- eli tuohustehtaassa. Koko seuraavan vuoden tuohukset niin Suomen ortodoksisiin kirkkoihin kuin myös moneen suomalaiseen luterilaiseenkin kirkkoon on pitänyt tehdä tänä talvisena matkailukauden ulkopuolisena aikana.

Lintulan luostarin sisariston ruokalan kappeli.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lintulan rukouksellinen henki on aina koskettanut minua ja huomasin sen koskettavan myös vieraitani, mistä iloitsin myös suuresti. Kiitos luostarin johtajattarelle, igumenia Mikaelalle mahdollisuudesta tutustua kirkkoon ja muihinkin paikkoihin, kuten hautausmaan kauniiseen Jerusalemilaisen Jumalanäidin ikonin tšasounaan ja virkistävän kävelyretken ja luontopolun päässä järvenrannalla sijainneeseen Pyhittäjämarttyyri Paraskevan pikkuiseen tšasounaan.

Lintulan Pyhittäjämarttyyri Paraskevan tšasounan ikoniseinä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Iloisen naurun, mukavien ihmisten ja rentouttavan, mutta samalla rukouksellisen matkan - ja tietysti mukaani lahjaksi saamien eväiden, kuten pakuriteen kuivattujen ainesten - avulla nyt varmasti jaksan taas matkustella melkein putkeensa koko toukokuun. Viikonlopun ja pari päivää päälle pesen nyt ensin pyykkiä pakuriteetä naukkaillen ja pakkaillen. Mietin, mitä jätän pois - enkä: mitä otan mukaan - sillä otan mukaani vain pienen selkärepun, johon pitää mahtua pieni läppäri, kaksi kameraa piuhoineen, vaatteeni ja muut tarvitsemani välttämättömät tavarat.

Saunan lauteilla kuivamassa olevaa pakuria.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matka alkaa keskiviikkona. Teen sen vanhimman poikani Petjan kanssa ja mikäli kaikki menee suunnitelmiemme mukaan, matkalta tulee jonkinlaisia raportteja mahdollisesti tännekin, mutta ainakin sille sivustolle, jota avustan. Parhaimmassa tapauksessa jopa ns. netti-TV-lähetyksiä eli suoria striimauksia paikan päältä. Mutta katsotaan, onnistuuko se, onko se ylipäätänsä mahdollista. Seuraa Ortodoksi.netin etusivua ja siellä alalaidassa olevaa videoruutua. Sieltä ne videot löytyvät, jos projektimme tältäkin osin onnistuu.


Hannu
elämän matkaaja