052. Uuden auton ihanuus

Heinäveden Valamon luostarin pihapiiriä.
Taustalla Trapesa-ravintola ja oikella luostarin vastaanottokeskus.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kesä on minulle matkailun aikaa. Silloin olen yleensä enemmän matkalla ja maailmalla kuin kotona. Ja viime vuosina tuo "matkalla" on tarkoittanut matkustamista lähinnä matkailuautollani. Huomasin tässä eräänä päivänä, että ilmaisesti ajan matkailuautollani enemmän vuoden aikana kuin tavallisella pikkuautollani. Viime vuosina matkailuautooni on kertynyt kilometrejä kesän aikana (huhtikuusta syyskuun loppuun) noin reilut 10 000 km, kun pikkuautoni kilometrit koko vuoden aikana jäävät reilusti alle tuon matkailuauton km-määrän.

Myin vanhan 13 vuotta vanhan matkailuautoni, jolla olin ajellut viisi vuotta ja 50 000 km ja ostin uuden, joka oikeastaan on nimeltään enemmänkin retkeilyauto, koska se on tehty - tosin maineekkaalla matkailuautotehtaalla Saksassa - isosta pakettiautosta tällaiseksi matkailuun tai retkeilyyn sopivaksi autoksi. Siinä on siis periaatteessa kaikki se sama, mitä oli aiemmassa isommassa matkailuautossani. Ainut poikkeus on, että nyt kaikki on neljälle, kun vanhassa ne oli kuudelle. Turvavyöt ja nukkumapaikat lähinnä.

Olen nyt melkein kaksi viikkoa autoni hankinnan jälkeen ajellut sillä kohta tuhat kilometriä ja etsinyt ns. viallisia kohteita, jotta auto toimisi hyvin tulevat kilometrit. Varsinkin, kun se lähtee kohta Keski-Eurooppaan. Pari pientä kiusallista ajotietokoneen ohjelmavirhettä on tähän mennessä löytynyt, mutta ei suuremmin muita. Ajaminen on tuntunut mukavalta - etten sanoisi loistokkaalta - ja jälleen voi todeta onnellisena, että uusi on aina uusi. Ajomukavuus on loistava, ajettavuus mainio ja kaikki muu - noita kahta pientä ongelmaa lukuun ottamatta - on toiminut moitteettomasti.

Maanantaina olen varannut autolle ns. takuuhuollon, jonka järjestäminen kylläkin oli pieni ongelma: juhannuksen jälkeinen viikko, jolloin kaikki ovat kesälomilla ja huoltoajat kortilla ja huoltoa lisäksi ei löydy ollenkaan kotikaupungistani. Ongelma ei niinkään ole matkailuautoni merkin ongelma vaan auton - siis alustan - ongelma. Se on Fiat ja Fiat on paraikaa tekemässä uutta organisaatiomuutosta Suomessa ja se näkyy ja tuntuu asiakkaitten elämässä todella kiusallisella tavalla. Mikään ei oikein toimi ja kukaan ei tiedä mitään. Jos olisin tiennyt ongelmasta, olisin ehkä harkinnut jonkun muun alustan (merkin) valintaa autoa ostaessani. Mutta kun aiempikin oli Fiat ja se toimi hyvin, valinta nyt vain osui Fiatiin.

Huoltopisteitä on nyt vielä harvakseltaan ja entiset hyväksi havaitut huoltopaikat eivät enää toimi takuuhuoltoina, joihin minun pitää viedä auto seuraavat kaksi vuotta. Huoltopaikat ovat siis harvassa ja pääasiassa vielä Etelä-Suomessa. Omaa kotipaikkaani lähimmät Varkaudessa, Kuopiossa ja Jyväskylässä, joista ilmeisesti vain kahdessa viimeisessä voin huoltaa matkailuauton ns. asunto-osan, muissa auto-osan. Sekin on aika kiusallinen sovellus.

Joten melko hankalaa on tuolta kannalta katsoen autoelämä, jos siinä jotain vikaa ilmenesi ja lisäksi ei kovin hyvää mainosta Fiatille, joka sentään on melko yleinen ja laajalti hyväksikin tunnettu automerkki. Itse asuntoautomerkki: Weinsberg on taattua Knausin tehtaan laatutyötä ja sen osalta ei ole suuremmin valittamista. Toki joitain olisin tehnyt ja ehkä teenkin toisin, kuin tehtaalla on tehty, mutta se on sitten toinen asia.

Nyt on takana noin reilu viikko majoittumista uudessa autossa ja kaikki on mennyt hyvin. Olen yhä tyytyväinen uuteen autooni. Se on minulle juuri sopiva ja oikean kokoinen. Onko se sitä poikani perheelle? Siitä kuulen piakkoin, kun he lähtevät sillä Euroopan turneelle. Minun on helppo nukkua autoni leveällä alemmalla parivuoteella, mutta miten on neljän hengen - kahden aikuisen ja kahden lapsen - se nähdään piakkoin. Nyt toinen yläparivuode on kutistettu minulla ykkössängyksi ja se on lakanoiden ja peittojen sekä muidenkin tavaroiden säilytystilana. Pian kaikki on toisin ja uudet kokemukset saavat paikkansa.

Auton säilytystilat verrattuna vanhaan autoon ovat minimaaliset. Vanhan auton "takatalli" on poissa ja sen tilalla noin 1,4 m x 0,5 m x 0,5 m tila. Samalla auto lyheni vanhasta noin puolitoista metriä. Entiset kuusi suurta säilytyslokeroa vaatteille ja muulle tavaralle eri puolilla autoa ovat kutistuneet kahteen pienempään. Ohjaamon katon päällä ollut alkovi ja sen leveä parivuode laajoine säilytystiloineen on poissa ja tilalla on pieni lokerikko. Joten tilaa tavaroille on huomattavasti vähemmän, mikä on sekä hyvä, että huono asia. Ennen auto oli pyörillä kulkeva kesämökki, jonne voi heittää mitä vain kyytiin, välittämättä, tarvitaanko sitä matkalla vai ei. Nyt pitää harkita tarkoin, mitä mukaansa ottaa.

Mutta kyllä muutos on tuonut mukanaan myös monia uudistuksia ja parannuksia. Ennen piti aina ajaa liikennesääntöjen mukaisesti vain korkeintaan 80 km/h, nyt saa ajaa rajoitusten mukaan, siis joskus jopa satasta. Ennen oli turvatyynyt vain kuskilla, nyt myös kuskin vierellä olevalla. Ennen auto ei aina mahtunut parkkiruutuun, nyt pääasiassa mahtuu. Ennen autossa oli erilaisia puuosia, jotka saattoivat vanhetessaan kostua ja hapantua ja homehtua, nyt auto on pellistä, mutta silti yhä lämmin ja hyvin eristetty. Myös moni hallintalaite ja muu auton ominaisuus on tätä päivää ja toimii paremmin ja monipuolisemmin kuin vanhassa.

Ensikokemuksen jälkeen auto on sopiva minulle. Onko se sopiva myös nelihenkiselle perheelle? Sen näemme pian. Ennen mukana kulki mitä vain, nyt vain tiukan harkinnan mukaan, mutta näyttäisi ainakin kohdallani toimivan. Tietokonevalmius uudessa autossa on huomattavasti parempi kuin aiemmassa. Pistorasioita ja invertterin pistokkeita on useita ja voin "työskennellä" autossa missä vain, olenpa ulkoisessa sähköpiuhassa tai en. Kaikki pelaa vaikka kaukaisen korpijärven rannalla.

Kirjoitan tätä mielenkiintoisen ja todella vaiherikkaan Pohjois-Savossa vietetyn työvoimapoliittisen juhannuksen jälkeen Valamon luostarissa. Maanantaina pistäydyn Lintulassa ja tiistaina menen kaiketi Lammille Pyhien Athosvuoren säätiön luostarikeskuksen. Joten suomalainen luostarikierros on alkamassa ja raportteja matkalta kuulette mahdollisesti paikkoin.


Hannu
elämän matkaaja