Kirjoitin pari kolme blogjuttua aikaisemmin, että matkalta palaaminen kotiin on matkan paras osa ainakin näin vanhemmalla iällä. Näin se onkin, mutta kyllä matkalla olokin aina aika ajoin lähes hipoo tuota parhautta ja usein voittaa jopa normaalit kotiolot ja talviset "jäiden polttelut". Näin oli myös nyt viimeisimmällä matkalla, joka suuntautui aivan äskettäin Romaniaan.
Olen käynyt lähes vuosittain jossain päin Romaniaa aina vuodesta 2002 alkaen. Pääasiallisesti matkani ovat suuntautuneet Koillis-Romaniaan, siis Romanian Moldovaan, maan pääkaupunkiin Bukarestiin ja Karpaateille vai lieneekö se sitten tarkemmin määriteltynä Etelä-Karpaateille ja Bucegi-vuorille. Olen matkaillut noilla alueilla melko laajasti sekä omalla henkilöautollani että ystävien autoilla ajellen ja toki vierailuni ovat suuntautuneet myös muualle mm. Mustanmeren rannikolle Constanţaan (eli suomalaisittain Constantsaan) ja Tonavan deltan alueelle Tulcean piirikunnassa.
Noista matkoistani olen kirjoitellut aiemmissa blogeissani mm. Happy 1-blogissa (happikaappi.blogspot.com), jossa ainakin jupinat nr. 34 - 50 kertovat vuoden 2013 automatkasta Romaniaan ja Puolaan. Vuoden 2014 matkasta löytyy juttuja tästä samasta matkablogista vuoden 2014 kohdalta jutuista nr. 036 - 040.
Yhdeksi suosikkikohteekseni näillä matkoillani Romaniaan on noussut vuosien saatossa paikkakunta nimeltään Breaza, joka sijaitsee Prahovan piirikunnassa suurempina lähikaupunkeinaan mm. Braşov ja Ploeşti. Suosittu matkailukeskus Sinaia, sijaitsee aivan sen lähellä Bucegi-vuorten juurella ja toinen talvimatkailukeskus on Buştenin kaupunki, joka sekin on melko lähellä Breazaa.
Sinaian nimi juontaa juurensa Siinaivuorille, jonka mukaan ensin paikalla ollut luostari (Mănăstirea Sinaia) sai nimensä ja sitten koko kaupunki. Paikan teki kuuluisaksi ennen Romaniaa hallinnut kuningas Kaarle I (romaniaksi Carol I al României), joka vieraili 1866 luostarissa ja perusti sen läheisyyteen aina maan muuttumiseen sosialistiseksi ja kuningasvallan loppumiseen, vuoteen 1947 saakka käytössä olleen kuninkaiden kesäresidenssin. Linna on yhä siellä ja se on yksi kaupungin monista nähtävyyksistä.
Sinaia liittyi tällä matkalla myös läheisesti edellisessä blogijutussani kirjoittamaan isä Arsenie Bocaan, joka eli viimeiset vuotensa luostarin lähistöllä ja kuoli siellä vuonna 1989.
Sinaian lähelle Buştenin kaupunkiin on perustettu aivan äskettäin luostari, josta käytämme leikkisästi nimitystä "viiden tähden luostari", Caraiman. Kyseisestä Caraimanin Pyhän Ristin luostarista kirjoitin yhden matkani jälkeen artikkelin Ortodoksi.netin sivuille (ks. Caraimanin luostari) ja se on todellakin myös vierailun arvoinen kohde, jos tuolla alueella liikkuu. Luostari on hyvin hoidettu, siellä vierailee runsaasti pyhiinvaeltajia ja paikka vuoristossa on vaikuttava. Myös luostarin vieressä sijaitsevalla vuorenhuipulla oleva Romanian entisen kuningattaren, kuningas Ferdinandin puolison, Marian, sinne lahjoittama suurikokoinen risti herättää kunnioitusta vierailijoissa.
Edellisen vuonna 2013 käyntini jälkeen luostarin perustaja isä Gherontie Puiu oli kuollut ja hänen hautansa sijaitsi aivan kirkon vieressä kauniisti kukilla koristeltuna. Hänen elämänsä oli ollut myös vaiherikas. Aiemmassa blogijutussani kerroin isä Arsenie Bocan kuvien ilmaantumisesta eri puolille Romanian luostareita. Myös edesmenneen igumeni Gherontie Puiun kuvia alkoi löytyä nyt ainakin jo Caraimanin luostarista ikonien vierestä.
Caraimanista löytyi muuten myös mielenkiintoinen kirja, romaniankielinen Valamon paterikon, jonka isäntämme oli Suomessa käydessään lahjoittanut Valamon luostarin igumenille ja nyt sitten kävimme ostamassa uuden tilalle. Mielenkiintoinen kirja, joka ei suinkaan ole käännös samannimisestä, myös suomeksi ilmestyneestä kirjasta, vaan on ilmeisesti laajempi ja erillinen painos Valamon - etenkin Laatokan Valamon - isien elämäkerroista.
Sinaia ja Buşteni ovat myös romanialaisten suosimia matkailukohteita ja alueella on runsaasti korkeatasoisia hotelleja ja ravintoloita, joista saa maukasta ruokaa. Mekin vierailimme yhdessä parhaista, Taverna Sârbuluissa, joka muuten on - yllätys, yllätys - serbialainen ravintola. Ruoka Romaniassa on hyvää ja maittavaa. Koko matkan aikana en saanut minkäänlaisia mahakipuja tai muita ongelmia ruuasta, vaikka mahani onkin melko ronkeli kaikenlaisille muutoksille. Ruuan lisäksi maasta saa todella maittavia romanialaisia viinejä ja tietysti olutta sekä paikallista erikoisuutta, vahvaa, usein luumuista tai omenista kotona tai kaverin toimesta tehtyä kotipolttoista ţuikaa eli suomalaisittain äännettynä tsuikaa.
Usein tuohon ţuikapullloon on jätetty sisälle jonkin, minulle tuntemattomaksi jääneen kasvin juuri, joka lisää aineen lääketieteellistä vaikutusta. Ja paikallisten käsityksen mukaan se sopivasti nautittuna lisääkin terveyttä ja parantaa monia vaivoja. Mutta vain sopivasti (siis sopiva määrä) nautittuna, ei liikaa, sillä aine on usein melko tujakkaa.
Olen usein myös kirjoittanut ja puhunut Romanian korkeasta kulttuurista. Meillä suomalaisilla tosin on - kuten siitäkin olen jo usein kirjoittanut - täysin vääristynyt kuva Romaniasta ja romanialaisista johtuen mm. maan sosialistisesta lähihistoriasta ja romanialaisista kerjäläisistä, jotka vaeltavat laumoittain maahamme etenkin kesäisin. Se ei todellakaan ole oikea kuva Romaniasta ja romanialaisista.
Romanialaiset itse ovat ylpeitä omasta historiastaan ja kulttuuristaan. Tällä matkalla kuulin muuten ensikertaa tutkimuksesta ja löydöistä, joita oli tehty äskettäin Romaniassa. Niiden mukaan saattaa olla mahdollista, että meille kerrotut historialliset totuudet vaikkapa kirjoitustaidon "keksimisestä" eli Egyptin hieroglyfeistä ajalta noin 3000 eKr. tai kiinalaisesta kirjoituksesta, joka lienee syntynyt joskus 1200 eKr. tai myös ensimmäisistä seemiläisistä aakkosista noin vuodelta 2000 eKr. saavatkin uuden historiallisen merkityksensä, kun Romaniasta on löytynyt mahdollisesti 5000-6000 vuotta eKr. daakien kirjoittamia kivitauluja. Katsotaan nyt, mitä sieltä löytyy ja kirjoitetaanko historiaa joiltain osin uudestaan.
Monessa muussakin asiassa vanha kulttuuri näkyy kaiken aiemman sosialistisen pakkovaltion läpikäymisen jälkeenkin vahvana ja minun mielestäni upeana. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan Romaniassa aivan eri tavalla, kuin vaikkapa Suomessa. Heitä mm. teititellään kunnioittavasti, ei sinutella. Tapakulttuuri kaikkiaan on rikkaampaa ja monipuolisempaa. Ja kaikki tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä monella tapaa. Se näkyy myös kirkollisessa elämässä, ortodoksisuudessa, joka on maan tärkein uskonto. Noin hieman vajaat 90 % väestöstä on ortodokseja, noin 7,5 % protestantteja ja vajaat 5 % roomalaiskatolilaisia.
Kommunistisen ajanjakson jälkeen, ja varmaan osin sen aikanakin, maan yksi suurimmista ongelmista on ollut valtava korruptio, johon on syyllistynyt myös ns. valtaeliitti tai pitäisiköhän sanoa etenkin se. Maassa käydään paraikaa useita korruptio-oikeudenkäyntejä ja monia merkittäviä poliitikkoja ja hallintovirkailijoita on joko syytettynä tai tuomittuina vankilaan. Ongelmaksi noissakin on vain muodostunut se, ettei heidän ryöväämiään rahoja ole löydetty ja saatu takaisin valtiolle tai niille, joille ne oikeasti kuuluisivat. Tuomion jälkeen - joka usein on vain muutama vuosi vankeutta - he voivat todeta saaneensa melko hyvän vuosipalkan vankeusajalta, kun piilotetut rahat ja omaisuus otetaan julkisesti omaan käyttöön.
Yksi ristiriitaisista hahmoista, jonka asemasta käydään mediassa ja julkisuudessa monenlaista käden vääntöä, on juuri äskettäin syrjään jäänyt entinen maan presidentti, jonka syyksi mainitaan mm. se, että hän myi vallassa ollessaan koko Romanian laivaston. Myös monia muita maan omistukseen ja rahojen väärinkäyttöön liittyviä ongelmia on esitetty ja katsotaan nyt, miten niiden ja mahdollisten muiden syytteiden kanssa käy. Joutuuko entinen presidenttikin jälleen linnaan, nyt vain toisenlaiseen kuin vallassa ollessaan.
Myös entisen Romanian salaisen poliisin, Sekuritaten, rooli ja sen työntekijöiden nykyinen asema keskusteluttaa. Sekuritate on toki virallisesta lakkautettu, mutta moni sen työntekijä käänsi viimeisimmässä vallanvaihdoksessa 90-luvun taitteessa vain takkinsa nurin ja on nyt jossain muunlaisessa merkittävässä asemassa yhteiskunnassa ja sen aikaisen salaisen poliisin tekoja ei ilmeisesti suuremmin selvitetä lähihistoriasta eikä kauempaakaan.
Tällaista samaa ilmiötähän on ollut havaittavissa toki muissakin entisissä sosialistisissa tai kommunistissa valtioissa, joissa sittemmin tapahtui 80- ja 90-lukujen taitteessa jonkinlainen vallankumous ja yhteiskunnallinen muutos, joka tosin ei monestikaan ollut kovin todellinen eikä se aina kestänyt edes kovin kauaa.
Samaa taakkaa on myös Romaniassa, jossa aina vierailujen aikana vuosien saatossa olen aika ajoin aistinut suurempaa tai pienempää pelkoa ja varovaisuutta, joka on kohdistunut juuri johonkin mystiseen osapuoleen, joka ei minulle aina tarkemmin selvinnyt. Oliko se jokin nykyinen salainen poliisi vai mikä, sitä en tiedä, mutta puhelimessa ei saanut puhua romanialaisille ystäville kaikkea sitä, mitä mielessäni pyöri. Ne piti jutella - jos siihen oli jonkinlaista tarvetta - myöhemmin, kahden kesken. Nyt viimeisten presidentin vaalien jälkeen tilanne on taas hieman helpomman oloinen. Katsotaan nyt, kuinka kauan.
Kaiken tämän keskellä Romaniassa on kuitenkin, kuten jo edellä hieman vihjaisin, paratiisillinen paikka, jossa viihdyn. Se on Breaza. Siellä sijaitsee ystäväni kesäpaikka, jossa ei ole sähköjä, ei Internet-yhteyttä, jonne vie erittäin huonokuntoinen ja vaikeasti ajettava tie, jota tosin pari vuotta sitten ajoin vielä omalla pikkuautollani, mutta en ajaisi enää. Mutta kaiken tuon, siis noiden asioiden puuttumisen lisäksi, siellä on enemmän sellaista, joka on hyvää ja kaunista ja lähes paratiisillista.
Tällaisia ovat mm. raikas vuoristoilma, joka antaa myös hyvät yöunet - tai sitten vaikka päiväunet - erikoinen ja monipuolinen ympäristön äänimaailma, jota tuottavat lukuisat linnut: musta- ja laulurastaat ja monet muut linnut, sammakot, tuuli, kirkonkellot lähikylistä, mutta myös erilaiset työn äänet, jotka kantautuvat sinne lähialueen maataloista. Pihalla juoksentelee puolenkymmentä koiraa ja kissa, jotka kuuluvat ns. paikan kalustoon ja toimivat samalla vahteinamme ja vartijoinamme. Siellä silmä lepää vehreässä ja todella kauniissa vuoristomaisemassa, jossa talvella saattaa tosin olla metrinkin verran lunta, mutta kesällä myös runsaasti lämmintä ja aurinkoa koko pitkän päivän.
Kun siihen yhdistää rauhallisen elämänrytmin, todellisen "slow lifen", sekä syksyisin valmistuvat ja usein koko vuoden nautittavat lukuisten hedelmäpuiden annit: luumut, omenat, kirsikat, aprikoosit, niistä tehdyt jalot juomat, mutta myös romanialaiset hyvät viinit tai torilta ostettavista raaka-aineista tehdyn lähiruuan ja erinomaiset ystävät, siinä ne ovat. Mitä sitä ihminen elämältään muuta tai enempää voi ja tarvitseekaan odottaa, jos haluaa nauttia elämästä. Ja minähän tällaisena valtion elättinä, eläkeläisenä, osaan kyllä nauttia siitä täysin siemauksin.Se on tämän vanhuuden mukanaan tuoma oivallinen opetus ja suurenmoinen etu.
Hannu
elämän matkaaja
Olen käynyt lähes vuosittain jossain päin Romaniaa aina vuodesta 2002 alkaen. Pääasiallisesti matkani ovat suuntautuneet Koillis-Romaniaan, siis Romanian Moldovaan, maan pääkaupunkiin Bukarestiin ja Karpaateille vai lieneekö se sitten tarkemmin määriteltynä Etelä-Karpaateille ja Bucegi-vuorille. Olen matkaillut noilla alueilla melko laajasti sekä omalla henkilöautollani että ystävien autoilla ajellen ja toki vierailuni ovat suuntautuneet myös muualle mm. Mustanmeren rannikolle Constanţaan (eli suomalaisittain Constantsaan) ja Tonavan deltan alueelle Tulcean piirikunnassa.
 |
| Veneen perämiehenä jossain Tonavan deltalla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Breazassa monet aistit lepäävät. Näkö, kuulo, haju ja maku muiden muassa. (Kuvat © Hannu Pyykkönen)  |
 |
| Sinaian luostarin uusi pääkirkko. (Kuva © Mikko Kärki) |
 |
| Kolkuttavalle avattiin. Vierailulla isä Arsenie Bocan kuolinpaikalla Sinaiassa. (Kuva © Mikko Kärki) |
 |
| Caraimanin Pyhän Ristin luostaru Buştenin lähistöllä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Romanian kuningatar Marian aikanaan Bucegi-vuorelle pystyttämä suuri risti Caraimanin luostarin yläpuolella. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Luostarin entisen igumenin, vanhus Gherontie Puiun hauta kirkon vierellä Caraimanissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Sinaia ja Buşteni ovat myös romanialaisten suosimia matkailukohteita ja alueella on runsaasti korkeatasoisia hotelleja ja ravintoloita, joista saa maukasta ruokaa. Mekin vierailimme yhdessä parhaista, Taverna Sârbuluissa, joka muuten on - yllätys, yllätys - serbialainen ravintola. Ruoka Romaniassa on hyvää ja maittavaa. Koko matkan aikana en saanut minkäänlaisia mahakipuja tai muita ongelmia ruuasta, vaikka mahani onkin melko ronkeli kaikenlaisille muutoksille. Ruuan lisäksi maasta saa todella maittavia romanialaisia viinejä ja tietysti olutta sekä paikallista erikoisuutta, vahvaa, usein luumuista tai omenista kotona tai kaverin toimesta tehtyä kotipolttoista ţuikaa eli suomalaisittain äännettynä tsuikaa.
Usein tuohon ţuikapullloon on jätetty sisälle jonkin, minulle tuntemattomaksi jääneen kasvin juuri, joka lisää aineen lääketieteellistä vaikutusta. Ja paikallisten käsityksen mukaan se sopivasti nautittuna lisääkin terveyttä ja parantaa monia vaivoja. Mutta vain sopivasti (siis sopiva määrä) nautittuna, ei liikaa, sillä aine on usein melko tujakkaa.
Olen usein myös kirjoittanut ja puhunut Romanian korkeasta kulttuurista. Meillä suomalaisilla tosin on - kuten siitäkin olen jo usein kirjoittanut - täysin vääristynyt kuva Romaniasta ja romanialaisista johtuen mm. maan sosialistisesta lähihistoriasta ja romanialaisista kerjäläisistä, jotka vaeltavat laumoittain maahamme etenkin kesäisin. Se ei todellakaan ole oikea kuva Romaniasta ja romanialaisista.
Romanialaiset itse ovat ylpeitä omasta historiastaan ja kulttuuristaan. Tällä matkalla kuulin muuten ensikertaa tutkimuksesta ja löydöistä, joita oli tehty äskettäin Romaniassa. Niiden mukaan saattaa olla mahdollista, että meille kerrotut historialliset totuudet vaikkapa kirjoitustaidon "keksimisestä" eli Egyptin hieroglyfeistä ajalta noin 3000 eKr. tai kiinalaisesta kirjoituksesta, joka lienee syntynyt joskus 1200 eKr. tai myös ensimmäisistä seemiläisistä aakkosista noin vuodelta 2000 eKr. saavatkin uuden historiallisen merkityksensä, kun Romaniasta on löytynyt mahdollisesti 5000-6000 vuotta eKr. daakien kirjoittamia kivitauluja. Katsotaan nyt, mitä sieltä löytyy ja kirjoitetaanko historiaa joiltain osin uudestaan.
Monessa muussakin asiassa vanha kulttuuri näkyy kaiken aiemman sosialistisen pakkovaltion läpikäymisen jälkeenkin vahvana ja minun mielestäni upeana. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan Romaniassa aivan eri tavalla, kuin vaikkapa Suomessa. Heitä mm. teititellään kunnioittavasti, ei sinutella. Tapakulttuuri kaikkiaan on rikkaampaa ja monipuolisempaa. Ja kaikki tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä monella tapaa. Se näkyy myös kirkollisessa elämässä, ortodoksisuudessa, joka on maan tärkein uskonto. Noin hieman vajaat 90 % väestöstä on ortodokseja, noin 7,5 % protestantteja ja vajaat 5 % roomalaiskatolilaisia.
Kommunistisen ajanjakson jälkeen, ja varmaan osin sen aikanakin, maan yksi suurimmista ongelmista on ollut valtava korruptio, johon on syyllistynyt myös ns. valtaeliitti tai pitäisiköhän sanoa etenkin se. Maassa käydään paraikaa useita korruptio-oikeudenkäyntejä ja monia merkittäviä poliitikkoja ja hallintovirkailijoita on joko syytettynä tai tuomittuina vankilaan. Ongelmaksi noissakin on vain muodostunut se, ettei heidän ryöväämiään rahoja ole löydetty ja saatu takaisin valtiolle tai niille, joille ne oikeasti kuuluisivat. Tuomion jälkeen - joka usein on vain muutama vuosi vankeutta - he voivat todeta saaneensa melko hyvän vuosipalkan vankeusajalta, kun piilotetut rahat ja omaisuus otetaan julkisesti omaan käyttöön.
Yksi ristiriitaisista hahmoista, jonka asemasta käydään mediassa ja julkisuudessa monenlaista käden vääntöä, on juuri äskettäin syrjään jäänyt entinen maan presidentti, jonka syyksi mainitaan mm. se, että hän myi vallassa ollessaan koko Romanian laivaston. Myös monia muita maan omistukseen ja rahojen väärinkäyttöön liittyviä ongelmia on esitetty ja katsotaan nyt, miten niiden ja mahdollisten muiden syytteiden kanssa käy. Joutuuko entinen presidenttikin jälleen linnaan, nyt vain toisenlaiseen kuin vallassa ollessaan.
Myös entisen Romanian salaisen poliisin, Sekuritaten, rooli ja sen työntekijöiden nykyinen asema keskusteluttaa. Sekuritate on toki virallisesta lakkautettu, mutta moni sen työntekijä käänsi viimeisimmässä vallanvaihdoksessa 90-luvun taitteessa vain takkinsa nurin ja on nyt jossain muunlaisessa merkittävässä asemassa yhteiskunnassa ja sen aikaisen salaisen poliisin tekoja ei ilmeisesti suuremmin selvitetä lähihistoriasta eikä kauempaakaan.
Tällaista samaa ilmiötähän on ollut havaittavissa toki muissakin entisissä sosialistisissa tai kommunistissa valtioissa, joissa sittemmin tapahtui 80- ja 90-lukujen taitteessa jonkinlainen vallankumous ja yhteiskunnallinen muutos, joka tosin ei monestikaan ollut kovin todellinen eikä se aina kestänyt edes kovin kauaa.
Samaa taakkaa on myös Romaniassa, jossa aina vierailujen aikana vuosien saatossa olen aika ajoin aistinut suurempaa tai pienempää pelkoa ja varovaisuutta, joka on kohdistunut juuri johonkin mystiseen osapuoleen, joka ei minulle aina tarkemmin selvinnyt. Oliko se jokin nykyinen salainen poliisi vai mikä, sitä en tiedä, mutta puhelimessa ei saanut puhua romanialaisille ystäville kaikkea sitä, mitä mielessäni pyöri. Ne piti jutella - jos siihen oli jonkinlaista tarvetta - myöhemmin, kahden kesken. Nyt viimeisten presidentin vaalien jälkeen tilanne on taas hieman helpomman oloinen. Katsotaan nyt, kuinka kauan.
Kaiken tämän keskellä Romaniassa on kuitenkin, kuten jo edellä hieman vihjaisin, paratiisillinen paikka, jossa viihdyn. Se on Breaza. Siellä sijaitsee ystäväni kesäpaikka, jossa ei ole sähköjä, ei Internet-yhteyttä, jonne vie erittäin huonokuntoinen ja vaikeasti ajettava tie, jota tosin pari vuotta sitten ajoin vielä omalla pikkuautollani, mutta en ajaisi enää. Mutta kaiken tuon, siis noiden asioiden puuttumisen lisäksi, siellä on enemmän sellaista, joka on hyvää ja kaunista ja lähes paratiisillista.
 |
| Minä ja yksi koirista, Jimmy, mietiskelypuumme alla Breazassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Juki ja Jimmy tarkkoina Breazassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.