005. Kielioppia, kaasua ja sim-kortteja – niistä se elämä on tehty nykyään

Lehmusten reunustamaa maalaistietä kohti Soltauta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Hiljalleen alkaa koko läsnä oleva tietoisuuteni ymmärtää, että Saksassa tässä ollaan. Saksa on mukava maa ja olen aina pitänyt saksasta, maan kauniista kielestä, jota sain opiskella Joensuun lyseossa joskus vuonna käpy tehokkaan vanhanpiian Irma A:n opastuksella. Rauha hänen sielulleen ja kiitos tehokkaasta opetuksesta, jonka arvon vasta nyt ymmärrän. Olen usein näin jälkijunassa yllättynyt, että vuosikausien käyttämättömyydenkin jälkeen niinkin paljon sanavarastoa ja etenkin kielioppia pulpahtaa jostain pintaan, kun sille on tarve. Minulle ei koskaan ole ollut vaikeata puhua, osaan kieltä tai sitten en. Tärkeintä kaikessa tässä kommunikoinnissa – kuten elämässä yleensä – on toisen ymmärtäminen. Yritän ymmärtää toista ja samalla tulla itse ymmärretyksi. Se riittää. Tavalla tai toisella, oikein tai väärin kieliopillisesti. Tärkeintä on nähdä toisen kasvoilla ilme: Hei, minähän ymmärrän sinua!

Sen olen jo reissuillani monta kertaa nähnyt, että pienikin kyseisen maan kielen käyttäminen avaa portteja vaikka mihin. Niin Saksassakin. Olen nyt ensimmäisiä päiviä aloittanut puhumiseni ensin saksalla ja tarvittaessa täydentänyt sitä englannilla. Ja hauskinta on se, että, kun puhun vähän aikaa englanniksi, huomaamattani puhunkin jo saksaa. Välillä on näkynyt hämmentyneitä ilmeitä paikallisissa kanssaihmisissä.

Niinpä minulla on nyt Vodafonen prepaid-data-kortti tabletissani ja eväänä juustoista patonkia Trittausta. Sim-kortti oli kaksi kertaa kalliimpi täällä kuin Suomessa, mutta patongeilla ja kaasupullolla hieman petrasin tilannetta paremmaksi. Olen usein ollut sitä mieltä – ja olen näköjään yhä – että Saksa on näissä IT-asioissa lähes kehitysmaa Suomeen verrattuna. Mutta eletään nyt jonkin aikaa täällä ja talon tavoilla.

Päivä on kulunut kaikenlaisen saksalaisen hankkimisessa. Siis tuon kortin, mutta myös hieman tavallisemman: kaasupullon. Minulla on aiemmilta reissuilta hankittuna saksalainen kaasupullo matkailuautooni. Nyt se siis oli tyhjä ja vaihdoin sen täyteen. Huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa ja ilman ongelmia. Saksalainen pullo poikkeaa hieman suomalaisesta ja en siis voi vaihtaa suomalaista pulloa saksalaiseen, enkä toisin päin. Mutta liitin on samanlainen ja kaasu myös.

Ripaus saksalaisuuttakin oli aistittavissa ilta-aterialla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tuli myös ostettua hieman paikallista leipää, juustopatonkia ja ostin samalla mansikkaleivoksiakin, kun sain tuoreilla mansikoilla. Joten hieman on päässyt kulinaristisellakin puolella lähestymään maan kulttuuria, mutta ongelmana on pitempiaikainen säilykepurkkien jemmaaminen koto-Suomessa ja nyt sitten syön - hyvä ettei joka päivä - Jalostajan hernekeittoa. Huomenna ajattelin etsiä siihen sopivan saksalaisen viinin. Olisikohan jollakin suosituksia? (→ nettihoukka (at) gmail.com)

Muutoinkin tuli hankittua noita eväitä ihan liiaksi Suomesta, joten eipä ole kauppaan tarvinnut mennä. Monenlaisia kauppoja täällä riittääkin ja Lidlkin löytyy. Aina vain ei tiedä nimestä ja ulkomuodosta, myydäänkö siellä huonekaluja, rautanauloja vai ruokaa. Mutta eipä tuokaan ole toistaiseksi haitannut suuremmin.

Suunta on tähän saakka ollut etelään ja voi olla, että vielä hieman siihen suun taan etenen lisääkin, kunnes käännyn sitten ehkä länteen päin. Yleensä en ole tiennyt, minne seuraavana päivänä lähden, mutta nyt katsoin ennakolta, että on muuten mentävä Sasseburgiin. Ihan vain tuon sassen takia, sas'se. Joten huomenna sinne. Tulee pisin päivätaival, yli 250 km. Nyt majailen Soltaussa, vierssä suuri Heide-Park kaikenlaisine houkutuksineen. Onneksi olen noin 50-55 vuotta liian vanha useimpiin.

Ajelin tänään Lüneburgin nummien kautta majapaikkaani Soltauhin. Tasaista mäetöntä maastoa, jossa saa ajaa pienten kylien läpi ja aika usein lehmuksien reunustamaa suhteellisen kapeaa, mutta muutoin hyväkuntoista tietä. Ei ole onneksi tarvinnut montakaan kilometriä ajella Saksan kuuluisilla Auto-Bahneilla, kun on ollut aikaa ja mahdollisuus käyttää muitakin teitä.

Yhtään selvästi kyltein erottuvaa viinitilaa ei vielä ole matkalle osunut, mutta toivottavasti osuu edes joku. Saksalainen Riesling kuuluu suosikkeihini. Muutoinkin on jäänyt kovin vähäisesi tuo paikallisiin tuotteisiin tutustuminen, kun tuli otettua mukaan - kuten jo mainitsin - niin tuhdit omat eväät. Mutta onneksi ne loppuvat ja joudun / pääsen / voin syventyä lähemmin tähänkin puoleen saksalaista kulttuuria.


Hannu
elämän matkaaja