004. Hyvin tai huolimattomasti

Auringonlasku laivalla
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Asioita voi tehdä elämässään monella tapaa. Vaikka hyvin tai sitten huolimattomasti. Kummatkin tavat osaan. Ja nytkin tuli tehtyä varmaan molemmilla tavoilla. Mutta asioilla on silti tapana järjestyä. Niin nytkin.

Lähdin varsin pitkälle matkalle kotimaassa hieman huolimattomasti valmistautuen. Autoni oli ollut toisten käytössä koko talven ja siksi se huoltoon liittyvät jotkut asiat jäivät osaltani hieman huolimattomasti hoidettua ja tarkistettua. Minulta - ei muilta. Auto huollettiin ja laitettiin lähtökuntoon kyllä aivan asiallisesti, mutta minulta jäi huolimaattomuuttani joitakin asioita tarkistamatta ja testaamatta. No - ne pitää hoitaa nyt hieman vaikeammilla tavoilla täällä.

Tällainen on mm. auton käyttövesisäiliön korkki, jonka korkin lukko ei toimi ja siksi se ei ollenkaan aukea muutoin kuin murtamalla. Ostin varalta ns. universaalikorkin, katsotaan sitten myöhemmin, kun taas pitää korkki avata, käykö se. Joitain pieniä muitakin on, mutta asiat hoituvat varmasti matkan aikana. Onpahan askaretta, jos sitä kaipaan. Vielä en kaipaa.

Myöskään en täysin huomioinut seikkaa, mihin aikaan ro-ro-alus on Travemündessä illalla. Olimme siellä paikallista aikaa noin klo 22 ja silloin siellä on jo varsin pimeää. Pimeässä illassa kyllä ajaa ihan hyvin saksalaisia Auto-Bahneja, mutta kun sitten etsii kapeilla maaseututeillä leirintäaluetta, silloin on valoisasta ajasta huomattavasti enemmän apua. Minäkään en löytänyt etsimääni, vaikka minulla on hyvä navigaattori ja olin katsonut osoitteen ennakolta Internetistä.

Nyt ollaan Saksassa ja täällä on moni asia toisin kuin Suomessa. Nettiyhteyksien saaminen ja muuten myös niiden hinnat ovat ihan erilaisia kuin Suomessa. Ja näköjään netissä olevaan leirintäalueen osoitteeseenkaan ei ole luottamista. Kovasti katselin ympärilleni, kun pienen kylän raitilla kone ilmoitti rauhallisen tyytyväisenä: "Olet saapunut kohteeseesi" ja ympärillä oli vain pikkukaupungin nukkumalähiön pientaloja.

Ajeltuani hieman ympäri, pysäytin sitten keskiyöllä ulkoiluttavan vanhan rouvan kohdalla ja "Entschuldigen Sie, bitte ..." ja sitten siinä deutsch-engelskaksi selvitettiin asiaa. Ei rouva tuntenut koko etsimääni paikkaa, vaikka loppujen lopuksi se oli varsin lähellä, vain muutaman kilometrin päässä. Mutta erilaisten neuvojen ja paperille kauniilla saksalaisella käsialalla kirjoitettujen ohjeiden jälkeen löysin  toisen varasuunnitelma C:n mukaisen parkkipaikan keskellä Lütjenseen kylää rauhallisessa, hieman tummahkossa metsikössä, joka kaikin puolin vaikutti turvalliseltakin sijainnistaan huolimatta tai mahdollisesti juuri sen takia.

Eipä siinä oikein viitsinyt unilääkkeeksi ottaa edes olutta kaiken varalta, kun ei tiennyt, tuleeko lähtö kesken yön vai saanko nukkua aamuun. Puolenyön jälkeen painoin väsyneenä pääni muotoillulle tyynylleni (jota muuten en myöskään ollut testannut riittävästi ennen lähtöä, vain yhden yön) ja heräsin eka kerran aamulla klo kahdeksan jälkeen. Hyvin nukutti varsin vaikean edellisen lattialla ja lepotuolissa vietetyn laivayön jälkeen!

Großensee lähellä Hampuria.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olisihan siinä ollut mahdollista tehdä autossa kaasulla aamupalaa ja kahvia, mutta ajattelin nauttia sen seuraavassa - toivottavasti pian löytyvässä - kohteessani: siellä etsimälläni leirintäalueella, minne olin alkuaan menossa, ABC am Großensee, Campingplatz bei Hamburg. Löytyihän se valoisassa huomattavsti paremmin, etenkin kun ensin olin varalta ostanut lisää polttoainetta. Jälleen huoltoasemalla yksi opittava asia: täällä on ainakin kahdenlaista dieseliä: tavallista ja bio-dieseliä. Kumpaa olisikaan käytettävä?

Saavuin aamulla 9-10 maissa leirintäalueelle, jossa ei ollut ruuhkaa. Hössöttävä saksalaismies otti minut kohteliaasti vastaan ja sain oikein hyvän paikan nurmikolta. Vieressäni on vanha, kauniisti harmaantunut sveitsiläinen pariskunta matkailuauton ja mukana kulkevan skootterinsa kanssa ja toisella puolella kahden viikon lomansa aloittanut pariskunta Coburgista Böömistä. Ystävällisiä ihmisiä olen tähän mennessä ainoastaan tavannut ja loistavasti on selvitty saksan ja englannin sekokielellä. Jälleen tuttu havainto: kun työnnän väliin joitain saksalaisia lauseita, saan aivan toisenlaisen käsittelyn, kuin pelkällä englannilla. Aamulla tuli kaikessa kiireessä böömiläisten kanssa selvitettyä jo suomalaisten hyvä menestys Pisa-tutkimuksessa, Litmanen, Mannerheim, Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelu ja Uumajan turistikohteet. Kyllä. Luit oikein Uumajan, Umeå på svenska.

Kyllä kohta sen jälkeen maistui todella hyvältä kotimainen hernekeitto tehtynä tyyliin á la isä Andrei (tuo on linkki Facebookiin, enkä ole varma toimiiko se kaikilla). Harmitti vain, kun kiireessä en sitten ennättänytkään (= viitsinyt) ostaa Suomesta ruisleipää evääksi. Harkitsin pitkään myslin sekoittamista siihen, mutta tällä kertaa vielä luovuin siitä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Ja kyllä sen päälle maistui kahvitkin hyvältä Lidlin keksien kera ja kohta puolenpäivän jälkeen kunnon puolitoistatuntiset päikkärit. Nyt alkaa elämä jälleen olla kunnossa. Voisi vaikka kohta miettiä, mihin suuntaan tästä oikein lähtisikään. Mutta en ihan vielä. Kyllä sen ennättää myöhemminkin.

Ruoka alkaa taas kummitella kummasti mielessäni, kun tätä kirjoittaessani sveitsiläiset syövät vieressä herkullisen näköistä parsakaalia ja juovat todella hyvää sveitsiläistä valkkaria päivällisellä. Pitäisi kai minunkin siirtyä iltaruualla johonkin muuhun kuin hernekeittoon.

Nyt voisin myös kohta pohtia, mistä ja miten hakisinkaan saksalaisen kaasupullon. Ei taida onnistua polkupyörällä. Tai oikeastaan siis vaihtaisin täyteen, koska minullahan on jo valmiiksi ostettuna joltain aikaisemmalta reissulta saksalainen vaihtopullo. Sitten voisi kai kysellä joiltain paikalliselta saksalaisista prepaid-datakorteista, jos nyt sellaisen jo täällä tuntevat. Joissain asioissa elämän modernisuus ei etene täällä minun mielestäni ihan samalla vauhdilla kuin kotomaassa. Asia on osittain ja ajoittain ihan hyvä. Josko saisin tuota omaa riippuvuuttani netistä hieman kuoletettua. aamulla nuo böömiläiset sanoivatkin sopivasti, että kumman hyvin sitä selvittiinkin ennen ilman kännyköitä ja navigaattoreita, pelkillä tiekartoilla.

Nyt nettiyhteys pelaa kohtuullisesti. Tosin ei ihan joka paikassa, mutta onhan tuo toistaiseksi paikka löytynyt. Jopa tämän kirjoittamiseen. Joten jään nyt yöksi rauhoittumaan ja integroitumaan maahan, kieleen ja paikallisiin tapoihin. Varsinkin kun aurinko paistaa, ympärillä on vihreää ja vehreää, lukuista erilaiset linnut laulavat kauniisti ja ei uskoisi, että olen puolen tunnin päässä Hampurista ja sen houkutuksista. Voi olla, että jätän sen tällä kertaa väliin. En ole ollenkaan suurkaupunki-ihminen ja nyt on tultu tänne nauttimaan rauhallisesta menosta ja maisemista sitä tahtia, kun nyt sattuu huvittamaan.


Hannu
elämän matkalainen

P.S. Kuvat saa muuten suuremmaksi, kun niitä klikkaa hiirellä.