090. Ensin Pulassa ja heti kohta tosi pulassa

Visiitti Slovenian suositussa – mutta silti kohtuuhintaisessa – lomakohteessa Portorožin Lucijassa jäikin sitten yhteen yöhön. Sää oli ihan mukavan oloinen, ei siinä mitään valittamista ollut, mutta jotenkin tuntui, että mentävä on. Matka siis jatkui Kroatiaan, joka myös on vierailukohteena minulle ensikertainen.

Tällaisia kotuullisen isoja "mopoja" alkoi ilmestyö Portorozin lairintäalueelle runsaammin ja kun ne kuitenkin pärsisivät ainakin ajoittain kovastikin, olipahan yksi syy lähteä pois.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Portorožista on varsin lyhyt matka rajalle, jossa virkailijoille molemmin puolin rajaa riitti passin kannen näyttäminen. Eivät siis pysäytelleet. Ajatuksenani oli mennä Pulaan ja mahdollisesti majoittua siellä. Siispä ajoin paikalliselle campingpaikalle, joka sijaitsi ilmeisesti pienessä niemessä. Alueella oli monenlaisia ja monenhintaisia paikkoja tällaiselle karavaanarille, Tosin jos auto olisi ollut täynnä. hinta/laatu-suhde olisi ollut paikallaan, nyt kun olin yksin, paikka oli hieman kalliinpuoleinen. Näin oli ehkä myös paikan tason suhteen. Ihan mukava paikka, mutta …

Kurvasin siis pois paikalta enkä siis jäänyt – ainakaan vielä – Pulaan. Pulaan tosin kohta, mutta siitä myöhemmin.

Maaseudulta löytyi teiden varsilta silloin tällöin erilaisia rauniolinnoja tai jopa ihan kunnossa oleviakin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muutin navigaattorin asetuksia niin, että se välttää maksullisia teitä ja jatkoin matkaa. Näin tein, koska mielestäni moottoritiepätkä rajalta Pulaan oli melko kohtuullisen kova hintainen, noin kymmenen euroa paikallisena valuuttana, kunana. Ajelinkin sitten erilaisia serpentiinejä ylös ja alas pitkin Välimeren rannikkoa. Minulle itse asiassa oli pieni yllätys, että Kroatia on näinkin vuoristoinen ja korkeuserot melkoisia. Mutta auto toimi ja homma pelasi.

Maisemia Kratiasta serpentiiniteiltä
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ensimmäinen murhe – tai ainakin jonkinlainen ajatushuoli – tuli ensimmäisellä Kroatian tietulliasemalla. Kun olin ensin selvittänyt systeemin – niitä kun on täällä eri maissa niin erilaisia – tietulliasemalla ja saanut sen automaatista lipukkeen, ryhdyin pohtimaan millähän tuonkin lipukkeen maksan. Minulle kun ei ollut yhtään paikallista valuuttaa, kuneja. No – ajelin ja arvelin, että maksan vaikka kortille tai yritän euroja, jos ei muuta tapahdu.

Jonkin aikaa ajeltuani ajoin moottoritien levähdyspaikalle, missä oli myös huoltoasema ja kysyin asiaa. Ensin englanniksi – ei toiminut – sitten saksaksi – toimi. Sain rahaa huoltoasemalta ja koska kurssi oli ilmeisen huono, otin vain vähän. Tyytyväisenä jatkoin matkaa, koska nyt ainakin pääsen pois moottoritieltä Pulan tietulliasemalla.

Näin tapahtuikin ja siinä matkalla ajattelin, että on se todella hyvä asia, että osaan tuota saksaakin. Monesti sen osaaminen on auttanut asiaa todella paljon. Harmi, kun sen opiskeleminen ei enää ole niin kovin suosittua nyky-suomalaisten nuorien keskuudessa. Saisi olla.

Jälleen kerran olin sortua ”vanhanaikaiseen”. Mietin ja kyselinkin, kummassa maassa diesel on halvempaa. Sain ympäripyöreitä vastauksia, joista asia ei suuremmin selvinnyt. Litroja olisi varmaan ollut riittävästi, mutta arvelin nyt kuitenkin, että ostan polttoaineen Slovakiasta, kun siellä kelpaa eurotkin. Nain tein ja taas sain luvan ajella siinä tuhannen kiloterin korvissa olevan kilometrimäärän. Suuresti rauhoitti uudessa kohteessa, maassa, jossa en ollut vieraillut aikaisemmin. Ja hitonko väliä ihan oikeasti on tällaisella matkalla, maksaako se kertatankkaus kymmenen senttiä enemmän litralta vai ei.

Toinen pohdinnan arvoinen asia oli sitten löytää pankki tai muu virallinen rahanvaihtopiste, jotta saisin ”riittävästi” paikallisia kuneja elämiseen. Onneksi matkan varrelta löytyi pankki, jonka vieressä oli riittävästi parkkitilaa suuremmallekin autolla ja sieltähän sitä sai. Olo rauhoittui kummasti.

Seitsemännen päivän matka ei jälleen ollut kilometreissä pitkäkään.

Parikin campingpaikkaa uhkarohkeasti ohittaen ajelin sitten päättäväisesti alkueen melko pintapuolisesti, pelkän sijainnin perusteella valittuun, Lovranin ja Ičićin välissä olevalle campingpaikalle, josta aloin etsiä mielentilaani sopivaa paikkaa autolle ja minulle. Hinta verrattuna jälleen vaikkapa siihen Pulan paikan hintaan oli hieman sama kuin aiemminkin. melkein puolet halvempi. Alan ilmeisesti hiljalleen oppia, että suurten turistirysien lähelle ei köyhän eläkeläisen kannata leiriytyä.

Kierreltyäni kierroksen melkein parikin, paikka löytyi, mutta, mutta …

Alueella oli koko ajan hieman ukkostanut ja sen ohessa satanutkin. Joillain paikoilla ajessa ihan rapsakastikin. Niin oli tapahtunut myös leirintäalueella, jossa nurmikko olo pehmennyt ja tietysti jäin jumiin yhteen nurkkaukseen. Vetävät (etu)pyörät pyörivät tyhjää liukkaalla nurmikolla ja mullikolla. Auto oli jumissa, tai oikeammin todellisessa pulassa tällä kertaa.

Tähän sitä jäätiin jumiin eikä pois olisi päässyt ilman apuvoimia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aikani pähkäiltyäni naapurit – zagrebilainen kroaatti ja ilmeisesti (kielestä päätellen jonkun maan saksalainen) tulivat auttamaan, mutta heidänkään supervoimat eivät riittäneet työntämään autoa kuivalle maalle. Keulan edessä oli jyrkkä pudotus muutama metri alemmaksi. Tarvittiin hinuri ja onneksi sellainen – tavallinen pakettiauto – löytyikin, kun firman yksi työntekijä kurvasi paikalle. Onneksi mukanani oli myös tukeva hinausköysi ja sen ja hinurin avulla auto saatiin – tosin hieman mutkia liukkaalla nurmikolla tehden – pois mataiselta nurmikolta.

Parkkeerasin auton hiekkamaalle laitoin sen vaateriin ja liitin sähköön ja otin onnellisena kylmän puolalaisen oluen – niitä kun vielä on jäljellä jokunen – ja huokaisin helpotuksesta. Tästäkin selvittiin. Yhteistyöllä, supliikilla, saksalla ja ymmärryksellä.

Säätila on ollut Kroatiassa vaihteleva. Tänne ajaessa joissain satoi vettä ja ukkosti. Nytkin jyrisee, mutta ei sada. Ulkona lämpötila vaihtelee +22⁰C –> +25 ⁰C välillä ja olotila on suomalaiselle ihanteellinen. Lämmintä, ei hyttysiä ja näköalat ja maisemat upeita.

Sain äsken viestin eräältä tutultani, joka tällä hetkellä on noin reilun 50 minuutin ajomatkan päässä Kroatiassa samalla niemellä, mutta aikaisemmin olisi ollut jopa varttitunnin päässä, lomaa viettämässä. No – ei taideta kohdata tällä kertaa, sillä aamulla jatkan matkaa pitkin Kroatian rannikkoa etelään kohti uusia seikkailuja ja etsin kenties yhä sitä kroatialaista paratiisia, jonne sitten jään pitemmäksi aikaa.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com