091. Ostaisin yhden vokaalin!

Uimarantoja täällä riittää kilometreittäin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Viikko matkustamista on takana, kohtuullisesti kilometrejäkin, vielä kuitenkin alle 3000 km. Mittari näytti reilua 2800 km ja tälle päivälle erilaisine koukkauksineen vain 80 km. Olen paikkakunnalla, jossa tekee mieli pelata peliä ”ostaisin yhden vokaalin tai mahdollisesti kaksikin”. Olen nimittäin kroatilaisella Adrianmeren toiseksi suurimmalla saarella nimeltään Krk.

Tässä oli sentään kaiteet oikealla. Aina ei ollut.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Asuinpaikkana tämä on ilmeisen vanha, mutta varsinaisesti minulle ei ole selvinnyt nimen tausta, etymologia. Latinaksi paikkaa on roomalaisvallan aikana nimitetty Curicumiksi ja nyt näiltä seuduilta löytyy useita paikkakuntia, joihin tekee aina mieli sanoa ” ostaisin yhden vokaalin”. Vrbnik tai vaikka Vrh. Mielenkiintoista kuulla miten paikalliset lausuvatkin noita paikannimiä jossain syvällä kurkussaan. Minulta nimi taipuu aidolla kroatialla vasta muutaman oluen jälkeen.

Rusketusta saa sen, minkä haluaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Saari on selvästi melkoinen turistikohde. Täältä löytyy pilvin pimein niin hotelleja kuin näitä campingpaikkojakin. Nyt olen Camping Krkssa, ensimmäisessä oman tämänkertaisen matkani viiden tähden leirintäalueella. Kun olin edelliset paikat yöpynyt hieman vaatimattomimmissa ja samalla tietysti halvemmissa paikoissa, nyt päätin juhlistaa viikon matkailuani ja maksoin yöstä noin 33 euroa. Tosin siihen kuuluu melkoinen repertuaari palveluja uima-altaineen, plazoineen, erilaisine putiikkeineen, bistroineen, pizzerioineen ja upea rantamaisemakin. Sain viimein ostettua itselleni alueelta myös shortsit, kun sattuivat unohtumaan kotiin. Ovat kovin tarpeen, tätä kirjoittaessani ulkona revittelee noin +30°C. Ihan mukava lämpötila. Taidanpa ottaa toisen kylmän.

Kahdeksannen päivän lyhyt reitti päättyi nyt noin Venetsian korkeuksille.

Matka Ičićista tänne oli mielenkiintoinen reitti. Vaikka kilometrejä ei ole montaakaan kymmentä, aikaa kuluu, koska nopeusrajoitus on suurimmaksi osaksi 40 tai 50 km/h. Tie kiemurtelee käärmeen lailla rannikkoa ja sen kyliä ja pikkukaupunkeja. Välillä tietyöt katkaisivat navigaattorin ohjauksen ja piti ajaa ihan intuition eli pers’tuntuman varassa, sillä kylttejä oli harvakseltaan. Mutta näkipähän samalla kaunista kroatilaista maaseutua.

Välillä mentiin melko korkealla maanpinnasta. Olo oli kuin lentokoneessa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Jälleen vahvistui se käsitys, että maassa on melkoinen kilometrimäärä tietä vuorien sisässä, tunneleissa. Ja samalla pitänee sanoa, että en ole montaakaan kertaa nähnyt yhtä upeissa maisemissa olevia, todella hienosti rakennettuja, kymmenien metrien korkuisten pilarien päällä olevia siltoja, kuin täällä on.

Välillä mentiin korkealla, muttei kovaa. Krkn silta, 46 kunia olkaa hyvä!
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kun vihdoin pääsin erilaisten kyläpahasten kautta Krkn tielle, siellä odotti pitkä ja komea silta ja tietysti siltamaksu, 46 kunia, reilut kuusi euroa. Alkuperäisen ”noin-suunnitelman” mukaan ajattelin yöpyä Njivicessä, jonka leirintäpaikan kävinkin kaiken varalta tarkistamassa ja varaamassa klo 18 asti – ihan hyvä paikka, mutta nettiyhteys oli hävinnyt ukkosmyrskyssä – ja jatkoin matkaa Krkhon ajatuksella, että otan tai varaan sieltä paikan ja käyn katsastamassa paikan nimeltä Baška saaren eteläpäässä. Suunnitelma muuttui varsin pikaisesti ja jäin Krkhon nauttimaan säästä, rannasta ja erilaisista muista tuotteista. Huomennakin pääsen tarvittaessa Baškaan. Eihän tässä mihinkään ole kiire.

Autoni on muuten tuossa oikealla olevien telttakatosten vasemmalla puolella, hieman pilkistää niiden takaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Päätin laittaa elämän risaiseksi ja painuin alueen varjoisaan raflaan uima-altaan reunalle kylmälle oluelle ja kevyelle ruualle. Nyt on masu täynnä ja kohta on päikkärien aika. Jatketaan taas huomenna, jos netti suo.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com