Matka on tässä edennyt mukavasti kotiin päin. Tosin melkoisella vauhdilla, koska olen ollut näillä alueilla usein ja kotiin ja omaan saunaan pääsy alkaa tuntua todella vastustamattomalta. Edellisen juttuni jälkeen ei ole tapahtunut ennen tätä päivää mitään raflaavaa, josta olisin vääntänyt juttua edes puoliväkisin ja lisäksi noihin juttuni aiheuttamiin laineisiin eräällä matkailuun liittyvällä keskustelupalstalla en todellakaan aio osallistua. Monestakin syystä. Keskustelu helposti junnaa ”eipäs~juupas”-linjalla ja ei johda yleensä mihinkään hyvään. Tiedän olevani kriittinen kirjoittamisissani, mutta jos joku ei siedä sitä, ei sitten siedä. That’s it! Joskus väsyneenä saattaa sanoa jotain hieman särmikästäkin, mutta sellainen minä nyt vain olen ja jos joku ei siitä pidä, teksti pitää jättää lukematta.
Unkarin jälkeen Slovakia meni lähes heittämällä ohi ja yövyin jossain Etelä-Puolassa vanhan papan omistamalla vaatimattomalla leirintäalueella Tylawassa reilulla kolmella eurolla yö. Oli muuten ainoa paikka, jossa tuohon mennessä sain puhua suomea, koska illalla paikalle saapui nelihenkinen virolaosperhe.
Tylawasta alkoikin sitten taas Puolan ylittämisprojekti, joka päättyi Pohjois-Puolaan Suwalkiin samalle siistille leirintäalueelle jalkapallokentän viereen, jossa yövyin jo tulomatkalla. Puolassa ei tällä kertaa hätkähdyttäneet muut, kuin näkemäni kaksi pahaa auto-onnettomuutta, joista mahdollisesti molemmissa tuli ruumiita – tiedä häntä. Mutta hyvä muistutus meidän kaikkien kuolevaisuudesta ja varovaisuudesta liikenteessä – etenkin Puolassa, josta olen jo aiemmin maininnut jotain teksteissäni.
Liettuassa päätin käydä jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen Kryžių kalnasissa, Ristikukkulalla. Vaikuttavalla muistopaikalla. Olen joskus aiemmin parikin kertaa käynyt tuolla Liettuan Šiauliain läheisyydessä sijaitsevalla Ristikukkulalla, jonka paikallinen nimi on siis Kryžių kalnas. Todella mielenkiintoinen ja vaikuttava paikka, joka henkii liettualaisten hiljaista vastarintaa menneiltä kommunismin ajoilta ja ehkä jotain muuta nykyajalta.
Paikalle alkoi muodostua vainajien muistelupaikka jo 1800-luvun loppupuoliskolla, kun vastarinta tai oikeammin ihan oikea kapina Venäjän keisarivaltaa vastaan epäonnistui ja ristejä alettiin pystyttää paikalle kapinan yhteydessä kadonneiden ihmisten muistoksi.
Ristien määrä lisääntyi hiljalleen alun reilusta sadasta jo Neuvostoliiton ajan tuhansiin risteihin, jotka aina aika ajoin tuhottiin maansiirtotraktoreilla, mutta jotka sitten muutamien päivien päästä taas olivat paikallaan entistä ehompina.
Ristit tuhottiin neuvotoliittolaisten toimesta ilmeisesti ainakin nelisen kertaa, mutta samalla paikka tarjosi mahdollisuuden liettualaisille osoittaa mielenkiintoisella ja mielestäni varsin oikealla tavalla väkivallatonta vastarintaa neuvostomiehitystä vastaan. Joidenkin tietojen mukaan 1961 tuhottiin 5000 ristiä ja 1975 taas 1200 ristiä, mutta kuten sanottu, niitä pystytettiin uudestaan koko ajan.
Liettuan itsenästyttyä Neuvostoliiton vallan alta 1990, Ristikukkulalla oli jo noin 55 000 ristiä ja määrä lisääntyi ja lisääntyy koko ajan. Myös edesmennyt, nyt pyhäksi julistamisprosessissa oleva roomalaiskatolisen kirkon päämies, entinen paavi, Johannes Paavali II, vieraili 1990-luvun alkuvuosina paikalla ja pystytti ristin.
Nykyään paikalla on joidenkin arvioiden mukaan jo yli 100 000 ristiä ja niiden määrä kasvaa joka päivä, minunkin vierailun aikana useat henkilöt kantoivat mukanaan ristiä, jonka he veivät kukkulalle. Myös minä olin mukana 1990-luvun puolenvälin tienoilla, kun veimme erään lapsikuoron kanssa oman ristimme paikalle. En tosin enää löytänyt tuota ristin paikkaa, koska alue on siitä melkoisesti muuttunut, alue laajentunut ja ristien määrä kasvanut.
Kauppakojut on viety pois kukkulan viereltä erityiselle turisti-info-alueelle. Lisäksi joitain vuosia sitten kukkulan läheisyyteen rakennettiin ja perustettiin roomalaiskatolinen nunnaluostari. Koko ristien täyttämä alue oli laajentunut edellisestä käynnistä melkoisesti.
Tuo jäi tällä kertaa ainoaksi Liettua-episodiksi, kun yhtäkkiä havaitsin olevani Latviassa. Sekin havainto perustui vain siihen, että tiessä oli yhtäkkiä sellainen ylimääräinen haarauma, vanha tulliasaeman paikka, ja plakaatti, että olet saapunut Latviaan.
Hankkimastani hollantilaisesta älypuhelin applikaatiosta – kas kun tämä Soneran yheys taas toimii hyvin Baltian maissa – löysin leirintäalueen nimeltään Lauču Akmens ilmeisesti paikkakaunnalla nimeltään Lauči, lähellä Latvian ja Viron rajaa. Majoituksen hinta oli kohtuullinen tällaisesta Itämeren rantapaikasta, jossa uimarannan lisäksi löytyi myös hyvä terassi ja ravintola.
Leirintäalueelta löytyy nyt ainakin kolme autokuntaa (minun lisäkseni) suomalaisia ja olipa mukava jutella yhden heistä, suomalaisen pariskunnan, kanssa suomeksi, jotka yllättäen tunsivatkin minut sekä blogitekstien että niiden mukana olleiden kuvien perusteella. Hieman tuo asia yllätti, mutta olkoon. Kiitos Eskolle ja hänen vaimolleen mukavasta juttutuokiosta. Tunsin tosin olevani ihan noviisi näiden yli parikymmentä vuotta eripuolilla Eurooppaa matkanneiden seurassa, mutta hyviä vinkkejä sain ja oli kiva tavata. Suunta molemmilla on suunnilleen sama huomenna. Pohjoista kohti.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoiukka@gmail.com
Unkarin jälkeen Slovakia meni lähes heittämällä ohi ja yövyin jossain Etelä-Puolassa vanhan papan omistamalla vaatimattomalla leirintäalueella Tylawassa reilulla kolmella eurolla yö. Oli muuten ainoa paikka, jossa tuohon mennessä sain puhua suomea, koska illalla paikalle saapui nelihenkinen virolaosperhe.
Tylawasta alkoikin sitten taas Puolan ylittämisprojekti, joka päättyi Pohjois-Puolaan Suwalkiin samalle siistille leirintäalueelle jalkapallokentän viereen, jossa yövyin jo tulomatkalla. Puolassa ei tällä kertaa hätkähdyttäneet muut, kuin näkemäni kaksi pahaa auto-onnettomuutta, joista mahdollisesti molemmissa tuli ruumiita – tiedä häntä. Mutta hyvä muistutus meidän kaikkien kuolevaisuudesta ja varovaisuudesta liikenteessä – etenkin Puolassa, josta olen jo aiemmin maininnut jotain teksteissäni.
 |
| Ristikukkula panoraamana. Klikkaa kuvaa hiirellä suuremmaksi. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Liettuassa päätin käydä jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen Kryžių kalnasissa, Ristikukkulalla. Vaikuttavalla muistopaikalla. Olen joskus aiemmin parikin kertaa käynyt tuolla Liettuan Šiauliain läheisyydessä sijaitsevalla Ristikukkulalla, jonka paikallinen nimi on siis Kryžių kalnas. Todella mielenkiintoinen ja vaikuttava paikka, joka henkii liettualaisten hiljaista vastarintaa menneiltä kommunismin ajoilta ja ehkä jotain muuta nykyajalta.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Paikalle alkoi muodostua vainajien muistelupaikka jo 1800-luvun loppupuoliskolla, kun vastarinta tai oikeammin ihan oikea kapina Venäjän keisarivaltaa vastaan epäonnistui ja ristejä alettiin pystyttää paikalle kapinan yhteydessä kadonneiden ihmisten muistoksi.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ristien määrä lisääntyi hiljalleen alun reilusta sadasta jo Neuvostoliiton ajan tuhansiin risteihin, jotka aina aika ajoin tuhottiin maansiirtotraktoreilla, mutta jotka sitten muutamien päivien päästä taas olivat paikallaan entistä ehompina.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ristit tuhottiin neuvotoliittolaisten toimesta ilmeisesti ainakin nelisen kertaa, mutta samalla paikka tarjosi mahdollisuuden liettualaisille osoittaa mielenkiintoisella ja mielestäni varsin oikealla tavalla väkivallatonta vastarintaa neuvostomiehitystä vastaan. Joidenkin tietojen mukaan 1961 tuhottiin 5000 ristiä ja 1975 taas 1200 ristiä, mutta kuten sanottu, niitä pystytettiin uudestaan koko ajan.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Liettuan itsenästyttyä Neuvostoliiton vallan alta 1990, Ristikukkulalla oli jo noin 55 000 ristiä ja määrä lisääntyi ja lisääntyy koko ajan. Myös edesmennyt, nyt pyhäksi julistamisprosessissa oleva roomalaiskatolisen kirkon päämies, entinen paavi, Johannes Paavali II, vieraili 1990-luvun alkuvuosina paikalla ja pystytti ristin.
 |
| Paavin sanat yhden ristin kivijalassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Nykyään paikalla on joidenkin arvioiden mukaan jo yli 100 000 ristiä ja niiden määrä kasvaa joka päivä, minunkin vierailun aikana useat henkilöt kantoivat mukanaan ristiä, jonka he veivät kukkulalle. Myös minä olin mukana 1990-luvun puolenvälin tienoilla, kun veimme erään lapsikuoron kanssa oman ristimme paikalle. En tosin enää löytänyt tuota ristin paikkaa, koska alue on siitä melkoisesti muuttunut, alue laajentunut ja ristien määrä kasvanut.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Kauppakojut on viety pois kukkulan viereltä erityiselle turisti-info-alueelle. Lisäksi joitain vuosia sitten kukkulan läheisyyteen rakennettiin ja perustettiin roomalaiskatolinen nunnaluostari. Koko ristien täyttämä alue oli laajentunut edellisestä käynnistä melkoisesti.
 |
| Ristikukkula. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tuo jäi tällä kertaa ainoaksi Liettua-episodiksi, kun yhtäkkiä havaitsin olevani Latviassa. Sekin havainto perustui vain siihen, että tiessä oli yhtäkkiä sellainen ylimääräinen haarauma, vanha tulliasaeman paikka, ja plakaatti, että olet saapunut Latviaan.
 |
| Itämeren rantaa Latviassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hankkimastani hollantilaisesta älypuhelin applikaatiosta – kas kun tämä Soneran yheys taas toimii hyvin Baltian maissa – löysin leirintäalueen nimeltään Lauču Akmens ilmeisesti paikkakaunnalla nimeltään Lauči, lähellä Latvian ja Viron rajaa. Majoituksen hinta oli kohtuullinen tällaisesta Itämeren rantapaikasta, jossa uimarannan lisäksi löytyi myös hyvä terassi ja ravintola.
 |
| Leirintäalueen viehättävä rantaterassi. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Leirintäalueelta löytyy nyt ainakin kolme autokuntaa (minun lisäkseni) suomalaisia ja olipa mukava jutella yhden heistä, suomalaisen pariskunnan, kanssa suomeksi, jotka yllättäen tunsivatkin minut sekä blogitekstien että niiden mukana olleiden kuvien perusteella. Hieman tuo asia yllätti, mutta olkoon. Kiitos Eskolle ja hänen vaimolleen mukavasta juttutuokiosta. Tunsin tosin olevani ihan noviisi näiden yli parikymmentä vuotta eripuolilla Eurooppaa matkanneiden seurassa, mutta hyviä vinkkejä sain ja oli kiva tavata. Suunta molemmilla on suunnilleen sama huomenna. Pohjoista kohti.
elämän matkaaja
nettihoiukka@gmail.com
Kiitos!
VastaaPoistaKake :)
Olepa hyvä!
PoistaH@P