Muistathan tuon leikin, jossa etsijä lähestyessään toisen piilottamaan esinettä, kuulee piilottajan sanomana vihjeen ”polttaa, polttaa”, kun hän lähestyy piiloa ja ”jäähtyy, jäähtyy”, kun hän kaikkoaa piilopaikasta. Itsekin alan hiljalleen lähestyä varsinaista tämän kesän pääkohdettani tai ainakin jotain niistä.
Slovenia ei varsinaisesti ole pääkohteeni, mutta sillä tavalla merkittävä itselleni, että olen maassa ensimmäistä kertaa. Vierailin tosin vuosia, vuosia sitten maassa, johon Slovenia silloin kuului ja maata johti silloin eräänlainen diktaattori Josip Broz Tito ja maan nimi oli silloin Jugoslavia.
Lähtöni Itävallasta oli itse asiassa melko pikainen päätös, joka johtui osin paikasta, osin säästä ja osin tulevasta. Paikka, jossa majoituin matkailuautollani, oli hieman nuhjuinen. Paikka eli varmaan sillä, että se oli Keski-Euroopan toiseksi suurimman laskujoettoman Neusiedler See-järven rannalla ja melko lähellä Itävallan pääkaupunkia Wieniä, josta ihmisiä tuli paikalle vapaa-aikaa viettämään eivätkä he sitten ilmeisesti esittäneet suuria vaatimuksia laadun suhteen. Hinta (20 e) oli hieman yläkanttiin paikan tasoon nähden. Mutta väliäkö sillä, kun ihmisiä riittää. Mutta riittääkö kauan, se on sitten eri asia. Mutta myös paikan nettiyhteys tökki pahasti ja oli illalla myöhään kokonaan poissa. En pidä sellaisesta, addikti kun olen – vaikka olen minä sitäkin yrittänyt parantaa hiljalleen.
Lauantaiksi oli lisäksi luvattu sadetta ja ajattelin, että sadepäivänä joutaa ajaakin. Välillä satoikin melko reippaasti, jopa niin, että itävaltalaisetkin hurjastelijat hidastivat ajoaan moottoritiellä. Samalla ajattelin, kun olen kuitenkin saanut nukkua neljä rauhallista ja pitkää yötä, että alkaa varmaa riittää tuokin ja voin hyvin sitten säästää niitä oleskelu- ja löhöilypäiviä sinne pääkohteisiin.
Tämä maasta toiseen hyppely on kyllä välillä rasittavaa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, navigaattorille piti antaa kurinpalautusta ja korjata sen tarjoama reitti, kun se meinasi viedä minut ja autoni Slovakiaan. Nyt Sloveniaan mennessä vaarana oli joutua samoista syistä navigaattorin ohjamana Unkariin. Siksi reititys piti tehdä pätkinä ja aina välillä reivata kurssia. Koukkasinkin melko läheltä Unkarin rajaa suoraan Itävallan maaseudun kautta Sloveniaan. Osan matkaa taas vaihtelevankuntoisia moottoriteitä, mutta suuren osan matkaa maaseudulla, pienempiä teitä pitkin, välillä ylös serpentiinejä, välillä alas laaksoon kylän läpi.
Tiet, mukaan lukien moottoritiet, ovat Itävallassa hyviä suurten keskusten lähettyvillä, mutta kyllä täältäkin huonoja moottoriteitä löytyy. Sloveniassa tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Niin Tšekissä, Itävallassa kuin myös Sloveniassa – ilmeisesti myös Slovakiassa ja Unkarissakin – tarvitaan auton ikkunaan vinjetti. Sen saa eripituisiksi ajoiksi yleensä joko viikosta tai 10 päivästä jopa vuoden kestävään vinjettiin, siis ikkunaan liimattavaan tarraan, jolla ilmoitetaan tietulli maksetuksi ko. autosta. Siksi en suuremmin halunnut enää mennä Slovakian ja Unkarin puolelle, ettei olisi tarvinnut pikavisiitistä maksaa vinjetin hintaa, joka halvimmilla pyörinee hieman maasta riippuen jossain 15 euron tienoilla.
Tuo vinjetti-sirkus on ihan oma maailmansa. Vinjetin saa yleensä raja-asemalta, jos nyt sellainen sieltä löytyy. Kaikkialta ei löytynyt – ei ainakaan helposti. Usein sen saa jo edellisestä eli naapurimaasta sen huoltoasemilta tai erillisistä toimipisteistä. Puolassa ostin kahden seuraavan naapurimaan vinjetit ruokakaupasta. Ostin joka kerran lyhimmän mahdollisen vinjetin, sillä ei ole ollenkaan varmaa, että tällä reissulla enää palaan ainakaan kaikkiin noihin maihin. Jos palaan, ostan uuden.
Säännöt vaihtelevat kaiketi jonkin verran. Osassa maita ei tarvitse ostaa vinjettiä alle 3,5 tonnin painoiseen autoon, osassa se pitää ostaa. Monessa maassa yli 3,5 tonnia painaviin pitää lunastaa erillinen pantillinen tietullimasiina, joka kontrolloi maksut sen mukaan, mitä on maksanut tai sitten maksaa myöhemmin. Osassa maita tietulli maksetaan tien alussa olevalla kassalla. Näissä maissa tietulli kaikkiaan ovat kovempia ja ajaminen tulee silloin jonkin verran kalliimmaksi kuin vinjeteillä.
No jos vielä jotain tästä Sloveniasta, joka niin helposti kääntyy usein Slovakiaksi. Itselläni – vanha kun olen – on muistisääntö: Tšekkoslovakia. Siinä on vierekkäiset maat Tšekki ja Slovakia ja se kolmas on siis -venia ei siis -vakia.
Ensimmäinen havainto oli, että maa ei ole mitenkään ”ylirikas”, kun katselin taloja ja ympäristöä taajamissa. Luonnon puolesta ihan kaunis maa tämä Sloveniakin on. Tosin en hirveästi ennätä maahan tutustua, koska par’aikaa ulkona sataa ja ukkostaa reippaasti ja en siis mene sinne pyöräilemään ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa edelleen yhteen pääkohteistani: Kroatiaan.
Alun pitkistä päivämatkoista huolimatta – tai jopa niiden vuoksi – matka on edennyt juohevasti. Olen katsellut sellaisia asioita ja kohteita noissa maissa, mitkä kiinnostivat. Olen tavannut mielenkiintoisia kanssamatkustajia ja saanut puhua tarpeeksi saksaa, jota suuresti rakastan. Olen saanut ihmisiltä hyviä matkavinkkejä ja istunut rauhallisesti olutlasin – tai oikeammin -pullon – äärellä ja parantanut maailmaa sielläkin.
Nyt viikonlopun otan todella rennosti ja aloitan sitten ensi viikolla varsinaisen lomailun.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Slovenia ei varsinaisesti ole pääkohteeni, mutta sillä tavalla merkittävä itselleni, että olen maassa ensimmäistä kertaa. Vierailin tosin vuosia, vuosia sitten maassa, johon Slovenia silloin kuului ja maata johti silloin eräänlainen diktaattori Josip Broz Tito ja maan nimi oli silloin Jugoslavia.
 |
| Viidennen matkapäivän reitti. |
Lähtöni Itävallasta oli itse asiassa melko pikainen päätös, joka johtui osin paikasta, osin säästä ja osin tulevasta. Paikka, jossa majoituin matkailuautollani, oli hieman nuhjuinen. Paikka eli varmaan sillä, että se oli Keski-Euroopan toiseksi suurimman laskujoettoman Neusiedler See-järven rannalla ja melko lähellä Itävallan pääkaupunkia Wieniä, josta ihmisiä tuli paikalle vapaa-aikaa viettämään eivätkä he sitten ilmeisesti esittäneet suuria vaatimuksia laadun suhteen. Hinta (20 e) oli hieman yläkanttiin paikan tasoon nähden. Mutta väliäkö sillä, kun ihmisiä riittää. Mutta riittääkö kauan, se on sitten eri asia. Mutta myös paikan nettiyhteys tökki pahasti ja oli illalla myöhään kokonaan poissa. En pidä sellaisesta, addikti kun olen – vaikka olen minä sitäkin yrittänyt parantaa hiljalleen.
Lauantaiksi oli lisäksi luvattu sadetta ja ajattelin, että sadepäivänä joutaa ajaakin. Välillä satoikin melko reippaasti, jopa niin, että itävaltalaisetkin hurjastelijat hidastivat ajoaan moottoritiellä. Samalla ajattelin, kun olen kuitenkin saanut nukkua neljä rauhallista ja pitkää yötä, että alkaa varmaa riittää tuokin ja voin hyvin sitten säästää niitä oleskelu- ja löhöilypäiviä sinne pääkohteisiin.
Tämä maasta toiseen hyppely on kyllä välillä rasittavaa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, navigaattorille piti antaa kurinpalautusta ja korjata sen tarjoama reitti, kun se meinasi viedä minut ja autoni Slovakiaan. Nyt Sloveniaan mennessä vaarana oli joutua samoista syistä navigaattorin ohjamana Unkariin. Siksi reititys piti tehdä pätkinä ja aina välillä reivata kurssia. Koukkasinkin melko läheltä Unkarin rajaa suoraan Itävallan maaseudun kautta Sloveniaan. Osan matkaa taas vaihtelevankuntoisia moottoriteitä, mutta suuren osan matkaa maaseudulla, pienempiä teitä pitkin, välillä ylös serpentiinejä, välillä alas laaksoon kylän läpi.
Tiet, mukaan lukien moottoritiet, ovat Itävallassa hyviä suurten keskusten lähettyvillä, mutta kyllä täältäkin huonoja moottoriteitä löytyy. Sloveniassa tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Niin Tšekissä, Itävallassa kuin myös Sloveniassa – ilmeisesti myös Slovakiassa ja Unkarissakin – tarvitaan auton ikkunaan vinjetti. Sen saa eripituisiksi ajoiksi yleensä joko viikosta tai 10 päivästä jopa vuoden kestävään vinjettiin, siis ikkunaan liimattavaan tarraan, jolla ilmoitetaan tietulli maksetuksi ko. autosta. Siksi en suuremmin halunnut enää mennä Slovakian ja Unkarin puolelle, ettei olisi tarvinnut pikavisiitistä maksaa vinjetin hintaa, joka halvimmilla pyörinee hieman maasta riippuen jossain 15 euron tienoilla.
 |
| Slovenian seitsemän päivän vinjetti, hinnaltaan 15 e. Kuukauden vinjetti maksaa vain tuplaten eli 30 e. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tuo vinjetti-sirkus on ihan oma maailmansa. Vinjetin saa yleensä raja-asemalta, jos nyt sellainen sieltä löytyy. Kaikkialta ei löytynyt – ei ainakaan helposti. Usein sen saa jo edellisestä eli naapurimaasta sen huoltoasemilta tai erillisistä toimipisteistä. Puolassa ostin kahden seuraavan naapurimaan vinjetit ruokakaupasta. Ostin joka kerran lyhimmän mahdollisen vinjetin, sillä ei ole ollenkaan varmaa, että tällä reissulla enää palaan ainakaan kaikkiin noihin maihin. Jos palaan, ostan uuden.
Säännöt vaihtelevat kaiketi jonkin verran. Osassa maita ei tarvitse ostaa vinjettiä alle 3,5 tonnin painoiseen autoon, osassa se pitää ostaa. Monessa maassa yli 3,5 tonnia painaviin pitää lunastaa erillinen pantillinen tietullimasiina, joka kontrolloi maksut sen mukaan, mitä on maksanut tai sitten maksaa myöhemmin. Osassa maita tietulli maksetaan tien alussa olevalla kassalla. Näissä maissa tietulli kaikkiaan ovat kovempia ja ajaminen tulee silloin jonkin verran kalliimmaksi kuin vinjeteillä.
No jos vielä jotain tästä Sloveniasta, joka niin helposti kääntyy usein Slovakiaksi. Itselläni – vanha kun olen – on muistisääntö: Tšekkoslovakia. Siinä on vierekkäiset maat Tšekki ja Slovakia ja se kolmas on siis -venia ei siis -vakia.
 |
| Mariborissa, joka boin 120 000 asukkaan voimin on Slovenian toiseksi suurin kaupunki. Saksalaiselta nimeltään muuten Marburg an der Drau. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ensimmäinen havainto oli, että maa ei ole mitenkään ”ylirikas”, kun katselin taloja ja ympäristöä taajamissa. Luonnon puolesta ihan kaunis maa tämä Sloveniakin on. Tosin en hirveästi ennätä maahan tutustua, koska par’aikaa ulkona sataa ja ukkostaa reippaasti ja en siis mene sinne pyöräilemään ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa edelleen yhteen pääkohteistani: Kroatiaan.
Alun pitkistä päivämatkoista huolimatta – tai jopa niiden vuoksi – matka on edennyt juohevasti. Olen katsellut sellaisia asioita ja kohteita noissa maissa, mitkä kiinnostivat. Olen tavannut mielenkiintoisia kanssamatkustajia ja saanut puhua tarpeeksi saksaa, jota suuresti rakastan. Olen saanut ihmisiltä hyviä matkavinkkejä ja istunut rauhallisesti olutlasin – tai oikeammin -pullon – äärellä ja parantanut maailmaa sielläkin.
Nyt viikonlopun otan todella rennosti ja aloitan sitten ensi viikolla varsinaisen lomailun.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.