Päätös vältellä Kroatian moottoriteitä tuntuu nyt hyvältä. Ei pelkästään taloudellisesti ajatellen, vaan myös maisemien ja tunnelman vuoksi. Matka jatkuu nyt Krkn saarelta Adrianmeren rannikkoa etelään lukuisten isojen saarten lipuessa auton oikealla puolella. Maisemat ovat aivan huikaisevan kauniita.
Ennen Krkn saarelta lähtöä käväisin – myös hieman eräässä saamassani viestissä usutettunakin – sen eteläkärjessä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jolla on suomalaisittain hauska nimi, Baška. Paikka ei suinkaan ollut ollenkaan suomaisen nimensä kaltainen, aivan päinvastoin: viehättävä kroatialainen merenrantakaupunki, josta löytyi niin vanhaa kaupunkia, vilkas satama-alue, kauppakujia ja lukuisia terasseja, joilla olisi ollut mukava viivähtää. Mutta sitä ennättää sitten tehdä enemmän aina siellä, missä pysähtyy ja missä viipyy pitempään.
Liikennekulttuuri eroaa huomattavasti monista muista entisen itäblogin maista. Täällä ei selvästi ole paljoakaan hurjastelijoita ja hulluja ohittelijoita. Syy on varmasti osaltaan teissä, joista monin paikoin ei suoraa pätkää löydä. Useissa paikoissa on 40 – 50 km/h nopeusrajoitus, jossain jopa 20 – 30 km/h. Ihmiset ovat tottuneet matkaamaan jonoissa. Myöskään matkat eivät ole pitkiä kaupunkien välillä, joten nopeudella ei suuresti aikaa säästäkään ja riskit kasvavat melkoisesti.
Krksta lähdettäessä sen komealta sillalta ei enää perittykään näin päin – siis saarelta pois mennessä – siltamaksua. Nuo kroatialaiset sillat ihastuttavat koko ajan teillä ajellessa. Niillä on tehokkaasti saatu ajaminen optimiin vaakatasoon, ei tarvitse laskeutua joka paikassa laaksoihin ja sitten taas nousta sieltä. Ja tunnelit vastaavasti tasoittavat kulkua vuorien kohdilla. Silti useissa paikoissa ajellaan toki vielä todella kiemuraisia serpentiinejä ylös tai alas.
Olin jossain vaiheessa hieman tutkiskellut, missähän sitä seuraavaksi majoittuisikaan. Erilaisten vihjeiden ja tutkimusten jälkeen paikaksi määrittyi pieni rantakaupunki Senj. Perille päästyäni totesin intuition vallassa tehdyn päätöksen olleen melko lailla hyvä. Viehättävä, mutta samalla ihmeen vilkas ja eloisa paikka tuntuu olevan.
Rannalla on ankkurissa ilmeisesti ranskalainen risteilyalus – vai liekö tuo perässä liehuva lippu Italian, en nyt viitsi tarkistaa. Joten paikkakunnalla täytyy tälläkin perusteella olla vetovoimaa. Siksipä lähdin testaamaan asiaa polkupyörälläni.
Kaupungin keskusta löytyy vanhan kaupungin ihastuttavat kujaset, jonne minkäänlaisella autolla ei ole asiaa. Polkupyörällä niitä pääsi jotenkuten.
Rannat täällä ovat suurimmaksi osaksi joko louhikkoisia kalliorantoja tai myös kivikkoisia hiekkarantoja, paikoitellen löytyy myös hienohiekkaisia piitsejä, mutta ne ovat useimmiten vallanneet monikansalliset hotellit tai muut rahan perään ymmärtävät kasvottomat matkailuyrittäjät.
Tuo matkailu lienee yksi Kroatian merkittävistä elinkeinoista ja valuutan tuojista. Se näkyy mm. siinäkin, että paikallisen rahan, kunan, ohessa monessa paikassa kelpaa myös eurot. Näin mistään tietämättömänä ekonomistina arvelisin halun päästä euroon olevan takana, mutta tämän hetkinen euron ja koko EU:n kriisi varmaan hieman jarruttelee haluja.
Matkailun tila näkyy myös siinä, että nuo mahdollisesti monikansalliset, suuren rahan yritykset ovat satsanneet hurjasti moniin kohteisiinsa, myös leirintäalueisiin. Olihan myös tuo Krkn leirintä alue viiden tähden alue, josta tosin tällainen tavallinen yksin kulkeva tallaaja ei paljoa kostu. Hienoahan siellä on majailla komeissa puitteissa, mutta minusta paikka on kaikista sopivin lapsiperheille ja jo todella iäkkäille pariskunnille. Tapasinkin Krklla saksalaisen ihastuttavan, edelleen toisiinsa tulisesti rakastuneen pariskunnan, jotka olivat siellä jo seitsemättä kertaa vuokralla alueen mukavassa mökissä. Niin ja sain tietysti taas mahdollisuuden höpöttää rakastamallani saksan kielellä.
Mutta onneksi maasta löytyy vielä runsaasti yksityisiä, usein suurelta osin perheen voimin ylläpidettyjä matkailuyrittäjiä, niin hotelleja, apartementoksia kuin näitä leirintäalueitakin. Tämäkin nyt majoittumani Senjin alue on pieni ihastuttavan pieni nauhamainen alue heti meren rannassa tien ja meren välissä. Auton saa ajaa melkein rantaan kiinni, kyselinkin naapurilta haittaavatko meren aallot ja pärskeet, jos siellä myrskyää tai aaltoilee enemmän. Ilmeisesti ei suuremmin.
Alueen yhteydessä on myös mukavan oloinen ravintola, josta tilasin ruuan – hyvän leikkeen perunoilla ja salaatilla – hinta odotellessa juodun oluen kera vain 80 kunaa, noin kymmenen euroa. Olut maksaa ravintolassa reilun euron pieni tuopillinen. Ei ollenkaan paha, ei.
Huomisesta en taas tiedä, mutta aikomus ei ole kuitenkaan vielä pitkään aikaan kääntyä takaisinpäin. Majapaikka tullee valittua sillä kertaa ihan pelkän pers’tuntuman perusteella. Niitä kun näyttää täällä riittävän ihan riittävästi. Suunnilleen olen ajatellut paikkakuntaa, jonne mahdollisesti huomenna ajan, mutta sekin saattaa vielä ajon aikana muuttua.
Sitä odotellessa nautiskelen taas elämästä, auringosta ja lämmöstä. Välillä – mutta onneksi suurelta osin ajaessa – on ollut ukkoskuuroja, mutta merenrannalla majapaikoissa sää on ollut mainio. Nytkin autoni lämpömittari näyttää vajaata +30⁰C. Ei ollenkaan paha asia. Siispä, kun tämän sain myös valmiiksi, lienee aika nauttia uudesta tuttavuudesta Karlovačkosta.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Upeita maisemia matkalla etelään aurinkoisessa säässä. (Kuva @ Hannu Pyykkönen) |
Ennen Krkn saarelta lähtöä käväisin – myös hieman eräässä saamassani viestissä usutettunakin – sen eteläkärjessä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jolla on suomalaisittain hauska nimi, Baška. Paikka ei suinkaan ollut ollenkaan suomaisen nimensä kaltainen, aivan päinvastoin: viehättävä kroatialainen merenrantakaupunki, josta löytyi niin vanhaa kaupunkia, vilkas satama-alue, kauppakujia ja lukuisia terasseja, joilla olisi ollut mukava viivähtää. Mutta sitä ennättää sitten tehdä enemmän aina siellä, missä pysähtyy ja missä viipyy pitempään.
Liikennekulttuuri eroaa huomattavasti monista muista entisen itäblogin maista. Täällä ei selvästi ole paljoakaan hurjastelijoita ja hulluja ohittelijoita. Syy on varmasti osaltaan teissä, joista monin paikoin ei suoraa pätkää löydä. Useissa paikoissa on 40 – 50 km/h nopeusrajoitus, jossain jopa 20 – 30 km/h. Ihmiset ovat tottuneet matkaamaan jonoissa. Myöskään matkat eivät ole pitkiä kaupunkien välillä, joten nopeudella ei suuresti aikaa säästäkään ja riskit kasvavat melkoisesti.
 |
| Yhdeksännen päivän osuus ilman kierrosta Baskassa. |
 |
| Senj (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Olin jossain vaiheessa hieman tutkiskellut, missähän sitä seuraavaksi majoittuisikaan. Erilaisten vihjeiden ja tutkimusten jälkeen paikaksi määrittyi pieni rantakaupunki Senj. Perille päästyäni totesin intuition vallassa tehdyn päätöksen olleen melko lailla hyvä. Viehättävä, mutta samalla ihmeen vilkas ja eloisa paikka tuntuu olevan.
 |
| Risteilyalus Senjn sataman edustalla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Rannalla on ankkurissa ilmeisesti ranskalainen risteilyalus – vai liekö tuo perässä liehuva lippu Italian, en nyt viitsi tarkistaa. Joten paikkakunnalla täytyy tälläkin perusteella olla vetovoimaa. Siksipä lähdin testaamaan asiaa polkupyörälläni.
 |
| Vanhan kaupungin kujia, kauppoja ja terasseja ihan meren äärellä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Kaupungin keskusta löytyy vanhan kaupungin ihastuttavat kujaset, jonne minkäänlaisella autolla ei ole asiaa. Polkupyörällä niitä pääsi jotenkuten.
 |
| Senjn vanhan kaupungin kuja, joka johti suoraan satamaan. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Rannat täällä ovat suurimmaksi osaksi joko louhikkoisia kalliorantoja tai myös kivikkoisia hiekkarantoja, paikoitellen löytyy myös hienohiekkaisia piitsejä, mutta ne ovat useimmiten vallanneet monikansalliset hotellit tai muut rahan perään ymmärtävät kasvottomat matkailuyrittäjät.
 |
| Tyypillinen kivikkoranta Senjn sataman lähistöllä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tuo matkailu lienee yksi Kroatian merkittävistä elinkeinoista ja valuutan tuojista. Se näkyy mm. siinäkin, että paikallisen rahan, kunan, ohessa monessa paikassa kelpaa myös eurot. Näin mistään tietämättömänä ekonomistina arvelisin halun päästä euroon olevan takana, mutta tämän hetkinen euron ja koko EU:n kriisi varmaan hieman jarruttelee haluja.
Matkailun tila näkyy myös siinä, että nuo mahdollisesti monikansalliset, suuren rahan yritykset ovat satsanneet hurjasti moniin kohteisiinsa, myös leirintäalueisiin. Olihan myös tuo Krkn leirintä alue viiden tähden alue, josta tosin tällainen tavallinen yksin kulkeva tallaaja ei paljoa kostu. Hienoahan siellä on majailla komeissa puitteissa, mutta minusta paikka on kaikista sopivin lapsiperheille ja jo todella iäkkäille pariskunnille. Tapasinkin Krklla saksalaisen ihastuttavan, edelleen toisiinsa tulisesti rakastuneen pariskunnan, jotka olivat siellä jo seitsemättä kertaa vuokralla alueen mukavassa mökissä. Niin ja sain tietysti taas mahdollisuuden höpöttää rakastamallani saksan kielellä.
Mutta onneksi maasta löytyy vielä runsaasti yksityisiä, usein suurelta osin perheen voimin ylläpidettyjä matkailuyrittäjiä, niin hotelleja, apartementoksia kuin näitä leirintäalueitakin. Tämäkin nyt majoittumani Senjin alue on pieni ihastuttavan pieni nauhamainen alue heti meren rannassa tien ja meren välissä. Auton saa ajaa melkein rantaan kiinni, kyselinkin naapurilta haittaavatko meren aallot ja pärskeet, jos siellä myrskyää tai aaltoilee enemmän. Ilmeisesti ei suuremmin.
 |
| Autoni seisoo nyt Adrianmeren rannassa keula merelle päin. Rantaan varmaan alle kymmenen metriä. Meren ja auton välissä on betoninen alue mm. kävellä tai ottaa vaikka aurinkoa, kuten moni tekeekin. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Alueen yhteydessä on myös mukavan oloinen ravintola, josta tilasin ruuan – hyvän leikkeen perunoilla ja salaatilla – hinta odotellessa juodun oluen kera vain 80 kunaa, noin kymmenen euroa. Olut maksaa ravintolassa reilun euron pieni tuopillinen. Ei ollenkaan paha, ei.
Huomisesta en taas tiedä, mutta aikomus ei ole kuitenkaan vielä pitkään aikaan kääntyä takaisinpäin. Majapaikka tullee valittua sillä kertaa ihan pelkän pers’tuntuman perusteella. Niitä kun näyttää täällä riittävän ihan riittävästi. Suunnilleen olen ajatellut paikkakuntaa, jonne mahdollisesti huomenna ajan, mutta sekin saattaa vielä ajon aikana muuttua.
 |
| Maisema autoni ikkunasta merelle. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Sitä odotellessa nautiskelen taas elämästä, auringosta ja lämmöstä. Välillä – mutta onneksi suurelta osin ajaessa – on ollut ukkoskuuroja, mutta merenrannalla majapaikoissa sää on ollut mainio. Nytkin autoni lämpömittari näyttää vajaata +30⁰C. Ei ollenkaan paha asia. Siispä, kun tämän sain myös valmiiksi, lienee aika nauttia uudesta tuttavuudesta Karlovačkosta.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Tuttuja maisemia ja letkeää kerrontaa!
VastaaPoista