Pitkän ja tylsän talven jälkeen on usein hieman pöllähtänyt olo. Halu tehdä jotain muutoksia omassa elämässä on silloin suuri, mutta taito ja kyky tehdä niitä taitaa kuitenkin vuosi vuodelta iän karttuessa heiketä. Mutta aina voi yrittää, josko joskus onnistuisi.
Tänä keväänä moni asia on jälleen tuntunut – jos nyt ei raskaalta – niin ainakin jossain määrin tylsältä tai ihan mälsältä. Siksi on hyvä välillä siivota päänsisusta ja kalustaa se uudelleen. Vanhuus ei näemmä tule ihan yksin. Siihen kuulunee sitten tällainenkin.
Matkustaminen on minulle sellaista, joka yleensä edesauttaa tuota muutosprosessia. Kun en vielä ole ottanut matkailuautoani käyttöön, kävin pikkuautolla äskettäin tapaamassa vunukoitani, lapsenlapsia, ja kerroin heidän äidilleen näitä ”suunnitelmiani” lähteä kohta ajelemaan nyt, kun vielä osaan ja voin. Kauaa en varmaan enää voi, vaikka osaisinkin. Miniäni kysyi, minne ajattelin lähteä ja vastaukseni oli, etten tiedä, katson sitten ajellessa, minne mieli tekee.
Näin olen viime vuosia ajellut suurimmaksi osaksi ja ns. matkasuunnitelma menee matkan aikana, jos ei nyt ihan päivittäin niin melkein, uusiksi. Matkalla ei useinkaan ole tiukkaa aikarajaa – milloin alkaa, milloin päättyy – ja kohdekin vaihtelee tai muuttuu ajatusten, halujen tai tarpeiden mukaan ja jossain kohteessa viivyn niin kauan, kun hyvältä tuntuu.
Matkailuautoni on vielä tallissa, mutta ajatus on ottaa se sieltä ulos ja laittaa ns. liikennekäyttöön heti, kun yöpakkaset hieman laantuvat. Matkajalkaani on kuitenkin jo kovastikin kutittanut pitkän talven nyhjääminen kotona ja siksi olen hieman harjoitellut lähtemistä ja ajelemista pikkuautollani. Viime viikolla kävin Suonenjoella tuttuja tapaamassa, nyt ajelin Lappeenrantaan vunukoita tapaamaan. Tyylilleni uskollisena en tietenkään soitellut, että tulen tai kysellyt saanko tulla. Menin vaan ja jos ovat kotona, hyvä, jos eivät, menen jonnekin muualle.
Nytkin tapasin alkuun vain toisen vunukoistani kotona toinen oli kaverin luona, joten ajelin siinä odotellessani Lappeenrannan ortodoksiselle hautausmaalle, joka on varsin mielenkiintoinen tutustumiskohde kenelle vain. Lappeenrannan maantieteellinen sijainti rajan lähellä on vaikuttanut siihen, että hautausmaa on varsin monikansallinen. Aikanaan rajan sulkeuduttua viime sotien seurauksena Viipuri jäi naapurin puolella. Sen seurauksena sieltä muutti Lappeenrantaankin monia sukuja, jotka ovat sitten jättäneet omat merkkinsä tähän eteläkarjalaiseen kaupunkiin.
Hautausmaalta löytyy todella runsaasti venäjänkielisiä hautakiviä ja -muistomerkkejä. Osassa ei ole ollenkaan ns. latinalaisia kirjaimia, vain kyrillisiä ja haudatuista ei saa helposti selvää, ellei taida niiden lukemista.
Hautausmaan käytävillä on mielenkiintoista kävellä, vaikka ainakin näin keväällä, ne olivat surkeassa kunnossa. Hieman jokatapauksessa ihmetytti hautausmaan muutoinkin huono kunto ja etenkin joidenkin merkittävienkin hautojen huono kunto. Liekö näin yleensä talven jäljiltä.
Mikä sitten tekee haudasta merkittävä? No kaiketi siinä lepäävä ihminen ja hänen historiansa. Lappeenrannassa noita merkittäviä sukuja lienee ollut useitakin ja hautausmaaltakin se erottuu ihan niin kuin elävienkin joukossa. Wolkoffien kauppiassuku näkyi haudoissa niin niiden prameudessa kuin määrässä.
Lappeenrannassa on edelleen nimi Wolkoff (tai uudemmalla tavalla kirjoitettuna Volkov yksinkertaisella tai kaksinkertaisella V-kirjaimella) näkyvissä muuallakin kuin hautausmaalla, sieltä löytyy ainakin museo (Wolkoffin talo) ja ravintola Wolkoff. Suvun vainajiakin löytyy ainakin parilta eri ortodoksiselta hautausmaalta – tältä vielä käytössä olevalta ortodoksiselta hautausmaalta ja vanhalta ja lähes unohdetulta, melko huonossa kunnossa olevalta vanhalta ns. Pallon hautausmaalta.
Lappeenrannasta löytyy toki muittenkin viipurilaisten kauppias- tai käsityöläissukujen merkkejä. Samaisen laajan hautausmaa-alueen, jonka etelälaidassa on ortodoksinen hautausmaa, pohjoislaidasta löytyy yksi Lappeenrannan turistinähtävyyksistä, maineikkaan kauppaneuvos Juho Lallukan (kts. Geni-linkki) muistomerkki, joka alkujaan pystytettiin Viipuriin Ristimäen hautausmaalle, mutta vuonna 1985 se siirrettiin Pamaus-seuran ja Lappeenrannan kaupungin toimesta Lappeenrannan luterilaiselle hautausmaalle. Kyseiselle paikalle se pystytettiin vuonna 1986 elokuun lopussa.
Mutta löytyy Lappeenrannasta muutakin mielenkiintoista hautausmailta, joita siellä on melko monta. Kaikkea en toki ehtinyt tuona lauantaisena ex-tempore-retkelläni katsella tuolla yhdellä hautausmaalla, mutta jotain sentään löysin. Kirjoitin joku aika sitten toisessa blogissani (Pyykkönen) äskettäin Venäjällä Moskovan patriarkaatin toimesta kanonisoidusta eli pyhien joukkoon luetusta suomalaissyntyisestä pyhästä, pappismarttyyri Hristof Varfolomejeffistä. Näitä ortodoksisia suomalaisia tai ainakin kaiketi Suomessa syntyneitä ja osin Suomessa eläneitä pyhiä on viime aikoina tullut esille muitakin. Venäläisiä he kaiketi olivat kansalaisuudeltaan silloisessa Suomen suurruhtinaskunnassa, joka oli osa Venäjää, vaikka Suomessa elivät ja syntyivät. Kuinka suomalaisiksi heidät sitten koetaan, on ihan henkilökohtainen asia.
Hristof Varfolomejeffin lisäksi äskettäin laitettiin alulle myös toisen Suomessa osan aikaa vaikuttaneen, myöhemmin Virossa eläneen nunnan, Jekaterina Malkov-Paninan paikallinen kanonisointi. Hänestäkin löytyy lyhyt artikkeli, se on Ortodoksi.netin sivuilla. Joten kyllä Suomestakin näyttää pyhiä löytyvän, vaikkei näköjään suomalaisten toimesta. Saa nähdä, joko näin "100 vuotta kansalaissodasta" -teeman vaikutuksesta saisimme piakkoin ihan omankin suomalaisen pyhän. Hyviä ehdokkaitakin toki olisi muutama.
Mutta palaanpa tuohon Varfolomejeffiin ja Lappeenrantaan. Lappeenrannan ortodoksiselta hautausmaalta löytyy useita kyseisen ortodoksisen pyhän lähisukulaisia. Sinne on haudattu hänen 1915 kuollut isänsä rovasti Ioann Varfolomejeff (hautamuistomerkkiin myöhemmin laitetussa laatassa Varfolomejev, kts. Geni-linkki) ja äitinsä ruustinna Marfa (kts. Geni-linkki) sekä toinen lapsenlapsistaan puolisoineen, Vera (laatassa os. Varfolomejew, kts. Geni-linkki) Rischow ja hänen puolisonsa Eric Georg Richow (kts. Geni-linkki). Lisäksi tuosta perhehaudasta löytyy yksi todella merkittävä suomalaisen ortodoksisen kirkon vaikuttaja, Hristosin veli, rovasti Nikolai Valmo (kts. Geni-linkki) ja hänen vaimonsa Zoe (kts. Geni-linkki) ja heidän tyttärensä Tanja (Tatjana) Varhola (kts. Geni-linkki).
Hautamuistomerkki oli hieman huonossa kunnossa. Liekö pysyvästi vai ainoastaan talven jäljiltä, mutta ainakin isä Ioannin rististä oli varsinainen alkuperäinen nimilaatta irti ja roikkui ristissä huolestuttavasti. Ortodoksiset hautausmaat eivät perinteisesti ole mitään ns. hyvinhoidettuja hautausmaita, jossa haudat ovat kauniisti rivissä hiekoitettujen käytävien varrella. Toki sellaisiakin löytyy, mutta usein ainakin vanhat hautausmaat ovat hautoja siellä toisia täällä ja jonkinlainen ”hoitamattomuuden leima” sieltä usein välittyy.
Vanhat kalmistot ovat usein juuri tuollaisia, missä puiset ristit kaatuvat ja maatuvat, polut kasvavat umpeen tai ovat pieniä kinttupolkuja ihmisten jäljiltä. Käytössä olevat seurakuntien hautausmaat sen sijaan ovat usein hoidettuja, mistä löytyy kukkaistutuksia ja komeita hautamuistomerkkejä. Etenkin, jos sukua on vielä hengissä.
Lappeenrannan ortodoksien hautausmaan kunnossapitoa vaikeuttaa varmaan tuo alussa mainitsemani monikulttuurisuus, jonka seurauksena sukulaisia ei joko löydy Suomesta tai suku on ns. ”sammunut”, sukua ei enää löydy hautaa kunnossa pitämään. Silti olisi varmaan hyvä, jos seurakunta jollakin tavalla pitäisi huolta ainakin tuollaisista kulttuurihistoriallisesti merkittävistä haudoista.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
P.S. Joidenkin nimien perässä on linkki, jossa lukee "Geni-linkki" ja se vie sukututkimusohjelmaan nimeltään Geni.com ja linkin kautta voivat ne, joilla on oma profiili ko. ohjelmassa selvittää linkin takana olevan henkilön sukulaissuhteen itseensä.
Tänä keväänä moni asia on jälleen tuntunut – jos nyt ei raskaalta – niin ainakin jossain määrin tylsältä tai ihan mälsältä. Siksi on hyvä välillä siivota päänsisusta ja kalustaa se uudelleen. Vanhuus ei näemmä tule ihan yksin. Siihen kuulunee sitten tällainenkin.
Matkustaminen on minulle sellaista, joka yleensä edesauttaa tuota muutosprosessia. Kun en vielä ole ottanut matkailuautoani käyttöön, kävin pikkuautolla äskettäin tapaamassa vunukoitani, lapsenlapsia, ja kerroin heidän äidilleen näitä ”suunnitelmiani” lähteä kohta ajelemaan nyt, kun vielä osaan ja voin. Kauaa en varmaan enää voi, vaikka osaisinkin. Miniäni kysyi, minne ajattelin lähteä ja vastaukseni oli, etten tiedä, katson sitten ajellessa, minne mieli tekee.
Näin olen viime vuosia ajellut suurimmaksi osaksi ja ns. matkasuunnitelma menee matkan aikana, jos ei nyt ihan päivittäin niin melkein, uusiksi. Matkalla ei useinkaan ole tiukkaa aikarajaa – milloin alkaa, milloin päättyy – ja kohdekin vaihtelee tai muuttuu ajatusten, halujen tai tarpeiden mukaan ja jossain kohteessa viivyn niin kauan, kun hyvältä tuntuu.
Matkailuautoni on vielä tallissa, mutta ajatus on ottaa se sieltä ulos ja laittaa ns. liikennekäyttöön heti, kun yöpakkaset hieman laantuvat. Matkajalkaani on kuitenkin jo kovastikin kutittanut pitkän talven nyhjääminen kotona ja siksi olen hieman harjoitellut lähtemistä ja ajelemista pikkuautollani. Viime viikolla kävin Suonenjoella tuttuja tapaamassa, nyt ajelin Lappeenrantaan vunukoita tapaamaan. Tyylilleni uskollisena en tietenkään soitellut, että tulen tai kysellyt saanko tulla. Menin vaan ja jos ovat kotona, hyvä, jos eivät, menen jonnekin muualle.
 |
| Lappeenrannan ortodoksinen hautausmaa ja sen kynttiläkappeli. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Lentomestarin hautakivessä on vanha Suomen lentovoimien tunnus. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Lappeenrannan ortodoksiselta hautausmaalta löytyy paljon Suomen ortodoksisen kirkon historiaa. Tässä haudassa lepää vaimonsa kanssa Tuusulan sotilaskirkon pappi, joka myöhemmin 1920-luvulla tuli sitten Lappeenrannan seurakunnan esimieheksi eli kirkkoherraksi. Hautakivessä on venäjäksi teksti: "Блаженны чистые сердцем яко тии Бога узрят" eli suomeksi "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan". (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Wolkoffien suvun hautoja. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Wolkoffien hautoja on Lappeenrannan hautausmaalla useampia. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Lappeenrannan vanhalta ns. Pallon hautausmaalta löytyy myös melko huonokuntoisia Wolkoffin suvun hautoja. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Vast'ikään kanonisointiprosessiin laitetun pappismarttyyri Hristofin isän ja äidin hauta löytyy myös Lappeenrannan ortodoksiselta hautausmaalta. Isän hautaristin alkuperäinen nimikilpi on jo irti ja putoamassa maahan ja kivijalkaan on laitettu suomenkieliset laatat jälkeen päin. Haudassa lepäävät myös Ruotsissa elänyt ja siellä kuollut pappismarttyyri Hrisfin toinen tytär Vera ja hänen puolisonsa Eric. Toinen tytär (Maria) elää yhä (2018) Tampereella. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hristof Varfolomejeffin lisäksi äskettäin laitettiin alulle myös toisen Suomessa osan aikaa vaikuttaneen, myöhemmin Virossa eläneen nunnan, Jekaterina Malkov-Paninan paikallinen kanonisointi. Hänestäkin löytyy lyhyt artikkeli, se on Ortodoksi.netin sivuilla. Joten kyllä Suomestakin näyttää pyhiä löytyvän, vaikkei näköjään suomalaisten toimesta. Saa nähdä, joko näin "100 vuotta kansalaissodasta" -teeman vaikutuksesta saisimme piakkoin ihan omankin suomalaisen pyhän. Hyviä ehdokkaitakin toki olisi muutama.
Mutta palaanpa tuohon Varfolomejeffiin ja Lappeenrantaan. Lappeenrannan ortodoksiselta hautausmaalta löytyy useita kyseisen ortodoksisen pyhän lähisukulaisia. Sinne on haudattu hänen 1915 kuollut isänsä rovasti Ioann Varfolomejeff (hautamuistomerkkiin myöhemmin laitetussa laatassa Varfolomejev, kts. Geni-linkki) ja äitinsä ruustinna Marfa (kts. Geni-linkki) sekä toinen lapsenlapsistaan puolisoineen, Vera (laatassa os. Varfolomejew, kts. Geni-linkki) Rischow ja hänen puolisonsa Eric Georg Richow (kts. Geni-linkki). Lisäksi tuosta perhehaudasta löytyy yksi todella merkittävä suomalaisen ortodoksisen kirkon vaikuttaja, Hristosin veli, rovasti Nikolai Valmo (kts. Geni-linkki) ja hänen vaimonsa Zoe (kts. Geni-linkki) ja heidän tyttärensä Tanja (Tatjana) Varhola (kts. Geni-linkki).
 |
| Rovasti Nikolai Valmon, pappismarttyyri Hristofin veljen ja hänen vaimonsa Zoen hauta on Nikolain isän ja äidin haudan vieressä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Löytyy Lappeenrannan hautausmaalta hyvin hoidettuja hautojankin useita, Tämä kauniilla puisella ristillä varustettu ja pääsiäisen aikaan korisyteltu hauta on hautausmaan melkein takanurkassa kivimuurin vieressä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Mihail Ivanovitš Wolkoffin hauta on osana sukuhautaa ihan hautausmaan tuloportin vieressä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
P.S. Joidenkin nimien perässä on linkki, jossa lukee "Geni-linkki" ja se vie sukututkimusohjelmaan nimeltään Geni.com ja linkin kautta voivat ne, joilla on oma profiili ko. ohjelmassa selvittää linkin takana olevan henkilön sukulaissuhteen itseensä.
