033. Nyt on aika levätä

Takavasemmalle.
(Kuva © Mikko Kärki)

Matka jatkui Muuramen mökiltä kohti Tamperetta ralliautojen ja rallikansan seassa. Jyväskylän seudulla oli menossa Jyväskylän suurajot eli MM-rallien yksi osakilpailu ja kansaa oli liikkeellä todella runsaasti kauniissa ja lämpimässä, helteisessä säässä.

Tampereella majoitumme hyvien ystävieni luona ja pojilla oli koko ajan päällimmäisenä mielessä yksi ja tietty vierailu, joka oli heille luvattu. Särkänniemi. Eka päivä meni vielä kaikkien lepäillessä, lauantaina lepäilin vain minä. Olin katsonut matkamittarista tuon hetkisen ajamani matkan. Se oli kotoa Tampereelle noin 3500 km ja jäljellä oli vielä reilut 400 km, ennen kuin olen kotona. Tai saattaa niitä tulla 100 km enemmän, kun koukkaan Lappeenrannan kautta hakemaan talvirenkaat.

Osa matkalaisista kävi Särkänniemessäkin. Auto ei.
(Kuva © Mikko Kärki)

Ulkona oli lähes kiduttavan kuumaa, oma toimintakykyni on ainakoetuksella tällaisilla säillä. Mutta onneksi ei ole tarvinnutkaan suuresti kuljeskella. Yksi kävelyretki Tampereen satamaan virkistävälle meksikolaiselle viljajuomalle oli riittävä. Vieraat viettivät aikaansa eri tahoilla, pojat Särkänniemen huvipuistossa vanhemmat ostoksilla kaupungilla. Minä loikoilin ystävieni kanssa sisällä ja otimme päiväunet tai melkein kooma se taisi olla.

Tampereella tapasimme isä Heikin sekä muita alueella asuvia romanialaisia.
(Kuva © Mikko Kärki)

Sunnuntaina kävimme Taampereen ortodoksisessa Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkossa liturgiassa. Isä Neculai oli mukana alttarissa, mutta ei osallistunut muutoin palvelukseen. Lopussa hän kuitenkin jakoi ristin kirkkokansalle. Palveluksen pätytyyä olimme mukana kirkkokahveilla. Tapasimme siellä muitakin alueella asuvia romanialaisia ja koko joukko lauloi kahvituksen lopussa vielä yhdessä kanssamme Isä meidän -rukouksen romaniaksi. Kiitos isä Heikille ja isä Mikaelille ystävällisestä vieraanvaraisuudesta.

 

Tampereen ortodoksisessa kirkossa ja sen edustalla.
(Kuvat © Mikko Kärki)

Tampereelta löytyi monenlaisia tuomisia ja asiaa auttoi sekin, että monessa kaupassa oli menossa alennusmyynti. Kuumuus vain alkoi verottaa meitä huonokuntoisia. Ensin aloin oireilla minä ja kohta myös Andrei – vatsamme eivät tykänneet kuumuudesta. Minulla tilannetta edesauttoi varmasti stressi ja sen helpottaminen, joka välittyi sitten vatsaan. Mutta Imodium auttoi kumpaakin meitä jatkamaan matkaa.

Matka suuntautui Tampereelta kohti Helsinkiä. Välillä olivat levähdys- ja kaiken varalta vessapaikkoina ensin Lempäälän Ideapark ja sitten Iitalan lasikauppa. Sitten suunnistimmekin melko suoraan Helsinkiin Kallvikiin, jossa hieman söimme ja lepäilimme lisää sekä varustimme laukkuja ja muutakin, koska matka jatkuisi seuraavana aamuna lentokoneella Berliinin kautta Bukarestiin ja sieltä autolla Iasiin. Minä tosin jäisin kotimaahan tällä kertaa.

Vatsaongelmien vuoksi teimme päätöksen mennä jo keskiyön maissa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Siellä kun olisi kaikki palvelut – vessatkin – lähempänä ja toimivampia. Kenttä oli keskiyön maissa melko hiljainen. Viimeinen lento oli lähtenyt noin klo 23 jälkeen ja seuraava lähtisi vasta noin viiden maissa, joten kansainväliselle puolelle eivät vieraani päässeet eivätkä he voineet laittaa matkalaukkujakaan ruumaan, kun ei ollut henkilökuntaa vastaanottamassa. Piti ”yöpyä” eli viettää noin nelisen tuntia lähtöaulan kahvilan sohvilla. Onneksi ne olivat pehmeitä ja niitä oli kaikille, joten jos vain uni tulisi – mitä en epäillyt hetkeäkään – paikka oli lähes kelvollinen siihen. Ihmisiäkään aulassa ei ollut montaa ja kaikilla oli sama aie: nukkua hieman ennen lennon lähtöä.

Jätin vieraani hieman tilannetta itsekseni harmitellen kentälle ja hyppäsin itse autoon, jolla ajoin noin reilut sata kilometriä ulos kaupungista ja yövyin Korian ABC:n parkkipaikalla lyhyen neljän tunnin kooman. Aamulla aikainen herätys ja loppuajo Lappeenrantaan, josta otin mukaan autoni talvirenkaat ja jotain muitakin tavaroita ja jatkoi välittömästi kotiin.

Kotikaupungissani odottivatkin sitten vunukat, jotka olivat siellä mummonsa luona ja latasivat siinä ohessa minunkin akkuni täyteen lataukseen. Vierailun jälkeen saatoin mennä rauhallisin mielin kotiini, nautin hieman huurteista ohjajuomaa, otin suihkun ja vaivuin koomaan.

Takana on tällä erää lähes 4000 km ja koko kesän aikana lähes 8000 km. Nyt olin kaksi viikkoa matkailuautossa Lapissa ja Norjassa ja alkukesällä kuusi viikkoa Keski-Euroopassa ja Baltiassa. Niiden päälle muutat lyhyet reissut. Se on yli kaksi kuukautta asumista matkailuautossa, kahdella kertaa neljän ihmisen kanssa – siis viidestään eteisen kokoisessa tilassa. Nyt on aika levätä ja nukkua joku yö omassa sängyssä. Ja saunoa kunnolla.


Hannu
elämän matkaaja