Elokuun 2015 lopussa, viikonvaihteessa 28. - 30.8.2015 Lappeenrannassa oli koolla suuri joukko ortodokseja ortodoksisilla kirkkopäivillä. Tilaisuudet järjestettiin joitain konsertteja lukuun ottamatta keskitetysti aivan Lappeenrannan keskustassa sijaitsevassa Linnoituksessa, jossa on myös Suomen vanhin käytössä oleva ortodoksinen kirkko Lappeenrannan kaunis Pokrovan eli Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko.
Lappeenrantaan kokoontui noin 500 ihmistä. Suurin osa heistä oli tietysti ortodokseja. Moni heistä tuli oman seurakuntansa järjestämällä ryhmämatkalla, mutta moni ihan omin avuin. Ikäjakaumakin oli laaja vaarista vauvaan, vaikka ohjelma oli pääasiassa tehty aikuisille. Vieraita oli niin Afrikasta kuin lähempääkin Euroopasta.
Jonkin verran kysymyksiä ja ihmettelyäkin aiheutti tietoisuus siitä, että edellisillä kirkkopäivillä viisi vuotta sitten tilaisuuksissa kävi hieman tietolähteistä riippuen ilmeisesti noin 2500 - 3000 vierailijaa. Nyt viides- tai kuudesosa siitä.
Nyt järjestetetyt kirkkopäivät olivat kuitenkin monen mielestä oikein mukavat, voisikohan 500 ihmisen kirkollisesta juhlasta käyttää nimitystä intiimit. Jumalanpalvelusten lisäksi kirkkopäivillä oli luentoja, työpajaoja, näyttelyjä, konsertteja ja erilaisten ortodoksisten tai sitä lähellä olevien organisaatioiden ja tahojen basaari, josta sai ostaa niin ikoneja, ortodoksista kirjallisuutta ja äänilevyjä kuin monenlaista muutakin tuotetta, jopa syötävää ja ruokatarpeita.
Koskaan ei varmaankaan osata järjestää tilaisuutta, jota joku ei kritisoisi. Kritiikki taitaa olla rakennettu meihin ihmisiin ihan sisäsyntyiseksi. Yksi ei tykkää yhdestä asiasta ja toinen toisesta ja kun niistä sitten pitää maksaa vaikka osallistumismaksun yhteydessä, asia synnyttää yleensä aina kritiikkiä. Niin nytkin. Mutta kritiikki pitääkin silloin ottaa oppina seuraaville tapahtumille.
Sosiaalisessa mediassa on kauhisteltu tilaisuuksien maksuja. Mikäli nelihenkinen perhe halusi osallistua kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, rahaa paloi melkoinen summa. Kritiikkiä sen lisäksi aiheutti näillä perheillä se, ettei lapsille ollut tarpeeksi omaa ohjelmaa. No - olihan siellä lapsillekin ohjelmaa - mm. mukava "Kis, kis, kippurahäntä" -konsertti kesäteatterissa ja upea legotyöpaja, jossa oli legoista rakennettu kaksi Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoa ja jopa Jumalansynnyttäjän ikoni.
Toinen kritiikki, joka on sattunut silmään sosiaalisesta mediasta tai kuultu paikalla olijoilta, oli, että kirkkopäiville olisi toivottu enemmän ortodoksista ja hengellistä ohjelmaa. No - sekin on mielipidekysymys, mikä on ortodoksista ja mikä ei tai mikä hengellistä ja mikä ei.
Sosiaalisen median sivuilla pelättiin, että seuraavat kirkkopäivät kuihtuvat alkuunsa, kun nyt pidetyt päivät tulevat olemaan "shapluunana" seuraaville lähinnä vaikka taloudellisten resurssien suhteen. Nythän viisi vuotta sitten pidetyt, todella laajat kirkkopäivät, edesauttoivat Lappeenrannan kirkkopäiviä siinä, että niille myönnettiin melkoinen taloudellinen panostus pelkästään keskushallinnosta, noin 120 000 euroa. Sen päälle tulivat tietysti ne maksut ja avustukset, jotka ohjautuivat kirkkopäiville seurakunnista. Tietämättä tuon jälkimmäisen, siis seurakuntien osuutta, voidaan silti sanoa, että tukirahaa per osallistuja tuli varmaankin näin laskien reilusti yli 300 euroa per henkilö. Olisikohan se tarjonnut mahdollisuuden erilaiseen hinnoitteluun? Myöskin seurakuntien omat taloudelliset tilanteet ja mahdollisuudet asettivat eri seurakuntien jäsenet eriarvoiseen asemaan. Joku seurakunta maksoi omien seurakuntalaisten osalta melkein kaiken, osa ei mitään.
Kirkon piirissä toimivilla, siellä työtä tekevillä ihmisillä on tällaisissa juhlissa eräänlainen "asennevamma". He ovat seurakunnissaan tottuneet siihen, että kaikki on ilmaista. Jos seurakunnassa joku puuttuu - pulla iltapäiväkahvipöydästä tai lehtipuhallin hautausmaalta - vahtimestari käy sen ostamassa, tarvittiin sitä tai ei. Papisto menee erilaisiin tilaisuuksiin, eikä koskaan pohdi sitä, mitä se maksaa, pitääkö siitä maksaa, vaan pitää kaikkea itsestään selvyytenä: sehän on heille - papeille - ilmaista. Sama asenne ilmeni näin sivusta seuranneellekin näilläkin juhlilla. "Pitääkö minunkin maksaa?" oli melko yleinen kysymys. Niin papiston kuin myös maallikkojen parissa ihmeteltiin, että kirkossa pidettävään tilaisuuteen sai osallistua vain kirkkopäiväpassin omaavat. Ilmaisia lounaita kun ei ole olemassa, joku ne aina maksaa.
Varmaankin seuraavien kirkkopäivien talouteen on syytä keskittyä enemmän ja pohtia maksuja ja kuluja tarkemmin. Mihin sijoitetaan, mihin ei. Jos rahaa on liikaa, sitä helposti tuhlataan epäoleelliseen tyyliin: "Hanki nyt sinne joku nimekäs esiintyjä!". Nimekäs tarkoittaa yleensä aina: kallis. Voisiko jonkun, vaikka useammankin maksullisen osa-alueen ns. ulkoistaa, antaa jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi. Voisiko ilmaistapahtumia lisätä, sillä ne houkuttelevat ihmisiä paikalle ja kyllä nämä ihmiset sitten ovat halukkaita jostain - kuten vaikkapa ruuasta ja juomasta - maksamaan, paitsi tietysti piispat ja papit.
Yksi osa-alue, jota myös melko voimakkaasti kritisoitiin, oli ennakkoilmoittelu ja markkinointi. Eräänlaisena esimerkkinä voisi kai mainita sen, kun tilaisuus alkoi perjantaina, vasta saman päivänä ilmestyi melko suurelle ortodoksiselle ryhmälle suunnattu julkaisu Ortodoksiviesti, jossa oli ko. kirkkopäivät oli esitelty mm. ohjelman osalta. Olisiko julkaisuajankohtaa voitu aikaistaa tai kertoa asiasta laajemmin jo edellisessä numerossa? En tiedä. Kaikilla kun ei ole nettiä - vielä.
Moni suuri seurakunta loisti poissaolollaan. Mukana ei ollut kirkkoherraa, ei pappeja eikä montaakaan seurakunnan jäsentä, vaikka seurakunta muuten on suuri jäsenmäärältään. Ihmeteltiin, miksi ja kenen taholta oli annettu ohje pitää säännölliset jumalanpalvelukset oman seurakunnan kirkoissa, kun seurakuntalaiset olisi voitu laittaa linja-autoon ja viedä läheiseen Lappeenrantaan jumalanpalveluksiin ja samalla osallistumaan vaikka päiväksi kirkkopäiville.
Markkinoinnissa olisikin pitänyt melko alussa sitouttaa seurakuntien kirkkoherrat tiukemmin osallistumaan kirkkopäiville ja heidän vanavedessään olisi varmasti tullut muitakin. Kaiken kaikkiaan nyt Lappeenrannan kirkkopäivät kahlanneena voi kuitenkin sanoa, että ohjelma oli suurelta osin mielenkiintoinen. Vaikka toki jotain olisin tehnyt toisin, mutta niinhän me kaikki.
Hannu
elämänmatkaaja
***
Lisää kirkkopäiviltä:
https://www.youtube.com/channel/UCnM0JWM1aHUlPYnZcvYLxlQ
https://www.facebook.com/Ortodoksi.net
https://www.facebook.com/groups/ortodoksinet/
 |
| Lappenrannan Linnoituksen kivistä raittia. Taustalla tien vasemmalla puolella näkyy Pokrovan kirkon kupoleja. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Burundin ja Ruandan piispa Innocentios Byakatonda Aleksandrian patraiarkaatista tulkkinaan isä Rauno Pietarinen Lapista kertoi kirkon monimutkaisesta ja vaikeasta elämästä Afrikassa ja etenkin Ruandassa heimotaistelujen jälkeisenä aikana. (Kuva © Hannu Pyykkönen) [Kts. luento YouTube-videona: https://youtu.be/JxdYReGvn7Q] |
Nyt järjestetetyt kirkkopäivät olivat kuitenkin monen mielestä oikein mukavat, voisikohan 500 ihmisen kirkollisesta juhlasta käyttää nimitystä intiimit. Jumalanpalvelusten lisäksi kirkkopäivillä oli luentoja, työpajaoja, näyttelyjä, konsertteja ja erilaisten ortodoksisten tai sitä lähellä olevien organisaatioiden ja tahojen basaari, josta sai ostaa niin ikoneja, ortodoksista kirjallisuutta ja äänilevyjä kuin monenlaista muutakin tuotetta, jopa syötävää ja ruokatarpeita.
 |
| Itä-Suomen yliopiston teologian professori, kirjailija ja pappismunkki Serafim Seppälä piti kirkkopäivillä mielenkiintoisen alustuksen enkeleistä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) [Kts. YouTube-video: https://youtu.be/l-l9RZ6qnuQ] |
 |
| Sari Kaasinen esiintyi orkesterinsa kanssa Linnoituksen kesäteatterissa pidetyssä "Kis, kis, kippurahäntä" -konsertissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Kirkkopäivien legotyöpajassa oli näytillä myös Jumalansynnyttäjän ikoni, joka oli valmistettu legoista. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Sosiaalisen median sivuilla pelättiin, että seuraavat kirkkopäivät kuihtuvat alkuunsa, kun nyt pidetyt päivät tulevat olemaan "shapluunana" seuraaville lähinnä vaikka taloudellisten resurssien suhteen. Nythän viisi vuotta sitten pidetyt, todella laajat kirkkopäivät, edesauttoivat Lappeenrannan kirkkopäiviä siinä, että niille myönnettiin melkoinen taloudellinen panostus pelkästään keskushallinnosta, noin 120 000 euroa. Sen päälle tulivat tietysti ne maksut ja avustukset, jotka ohjautuivat kirkkopäiville seurakunnista. Tietämättä tuon jälkimmäisen, siis seurakuntien osuutta, voidaan silti sanoa, että tukirahaa per osallistuja tuli varmaankin näin laskien reilusti yli 300 euroa per henkilö. Olisikohan se tarjonnut mahdollisuuden erilaiseen hinnoitteluun? Myöskin seurakuntien omat taloudelliset tilanteet ja mahdollisuudet asettivat eri seurakuntien jäsenet eriarvoiseen asemaan. Joku seurakunta maksoi omien seurakuntalaisten osalta melkein kaiken, osa ei mitään.
 |
| Riina Nguyen ja Aino Nenola Filantropiasta ihailevat basaarissa Valamon opiston edustajan Wilhemiina Virolaisen uutta kokeilussa olevaa asua, jonka nimeä en edes uskalla arvailla. Myyjänä Soja Murto-Hartikainen. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Varmaankin seuraavien kirkkopäivien talouteen on syytä keskittyä enemmän ja pohtia maksuja ja kuluja tarkemmin. Mihin sijoitetaan, mihin ei. Jos rahaa on liikaa, sitä helposti tuhlataan epäoleelliseen tyyliin: "Hanki nyt sinne joku nimekäs esiintyjä!". Nimekäs tarkoittaa yleensä aina: kallis. Voisiko jonkun, vaikka useammankin maksullisen osa-alueen ns. ulkoistaa, antaa jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi. Voisiko ilmaistapahtumia lisätä, sillä ne houkuttelevat ihmisiä paikalle ja kyllä nämä ihmiset sitten ovat halukkaita jostain - kuten vaikkapa ruuasta ja juomasta - maksamaan, paitsi tietysti piispat ja papit.
 |
| Lappeenrannan ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Imatran Pyhän Nikolaoksen kirkon legoista rakennettu pienoismalli oli myös esillä legotyöpajassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Moni suuri seurakunta loisti poissaolollaan. Mukana ei ollut kirkkoherraa, ei pappeja eikä montaakaan seurakunnan jäsentä, vaikka seurakunta muuten on suuri jäsenmäärältään. Ihmeteltiin, miksi ja kenen taholta oli annettu ohje pitää säännölliset jumalanpalvelukset oman seurakunnan kirkoissa, kun seurakuntalaiset olisi voitu laittaa linja-autoon ja viedä läheiseen Lappeenrantaan jumalanpalveluksiin ja samalla osallistumaan vaikka päiväksi kirkkopäiville.
 |
| Myös Lintulan Pyhän Kolminaisuuden nunnaluostarin sisaria oli paikalla kirkkopäivillä johtajattarensa, igumenia Mikaelan kanssa niin osallistumassa tilaisuuksiin kuin myös basaarissa, jossa heillä oli oma osastonsa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämänmatkaaja
***
Lisää kirkkopäiviltä:
https://www.youtube.com/channel/UCnM0JWM1aHUlPYnZcvYLxlQ
https://www.facebook.com/groups/ortodoksinet/
Suhai :) On tuo takki, jota kuvassa sovitellaan sarafaanin päälle.
VastaaPoista