066. Erakkolan omenatarhassa

Munkki Stefanoksen suunnittelema ja maalaama Rasimäen Jumalanäiti-ikoni.
(Ikoni © munkki Stefanos, valokuva © Hannu Pyykkönen)

Suomessa on kaksi virallista ortodoksista luostaria. Miesluostari, jossa on siis munkkeja, on Heinäveden Valamossa ja naisluostari, jossa on sitten nunnia, löytyy samasta kunnasta Valamosta noin 15 kilometrin päässä Lintulassa. Näiden luostarien lisäksi Suomesta löytyy ainakin yksi hieman epävirallisempi luostarimainen yhteisö ja yksi erakkola. Kirkkoniemen Jorvaksessa on Pokrovan yhteisö, jossa ilmeisesti asuu noin kaksi munkkia ja Valtimon Rasimäellä Pyhän Stefanos Tunnustajan erakkola, jota ylläpitää yksi munkki.

Rasimäen luonnonrauhaa sumuisessa illassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aiemmin oli yksi luostarimainen yhteisö myös Helsingin Kallvikin Sofiassa, mutta se jotenkin "kuivahti kasaan" ja miesyhteisön munkit muuttivat muualle ja samassa paikassa olleessa naisyhteisössä asunut nunna tiettävästi muutti omaan asuntoonsa. Lisäksi Suomessa asuu muutama munkki tai nunna ns. maailmassa eli he asuvat yleensä kotonaan ja käyvät päiväsaikaan työssä jossain kodin ulkopuolella.

Nämä kotonaan asuvat munkit tai nunnat eivät yleensä kuulu mihinkään luostariyhteisöön, veljestöön tai sisaristoon, vaan ovat pääasiassa oman alueensa piispan alaisia ja heille hengellisessä mielessä jotenkin vastuullisia. Samoin on tämän, ainoan erakkolassa asuvan munkin status. Hän on suoraan arkkipiispan alainen hengellisessä säädyssään.

Olen vieraillut joitain kertoja matkoillani tuon erakkolassa asuvan munkin luona. Julkaisin hänestä jopa kaksi blogijuttuakin toisessa blogissani (Happy 1: Rasimäen erakko - elämää ja opettelua   ja Rasimäen erakko - ikonimaalari). Koska hän maalaa ikoneja, olen myös hankkinut muutamia ikoneja häneltä. Tosin kaikki ikonit ovat sittemmin päätyneet vanhimman poikani seinille, sillä pari niistä oli tehty lapsenlapsilleni, vunukoille, heidän omat suojeluspyhänsä. Kun sitten hankin pari muutakin ikonia lisää, ne kummasti lähtivät poikani mukaan ja päätyivät noiden toisten ikonien seuraan.

Valtimon Pyhän Kolminaisuuden kirkon sisätilaa. Analogilla Porin Jumalanäiti-ikoni.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tämä ikonimaalari, munkki Stefanos, on maalannut myös useiden kirkkojen ja tšasounoitten ikonit. Osaan hän on maalannut melkein kaikki ko. rakennuksen ikonit, kuten esimerkiksi Pielavedellä sijaitsevan Suomen ortodoksisen kirkon paikallisen päämiehen, KP arkkipiispa Leon omistaman Pyhän pappismarttyyri Blasioksen ja marttyyrien Floroksen ja Lauroksen tšasounan karjalankieliset ikonit, joiden joukosta löytyy monia mielenkiintoisia ja jopa keskustelua herättäneitä ikoneja. Tällainen on esimerkiksi romaanien eli mustalaisten oman suojeluspyhän ikoni, Kurki Saara eli Musta Saara tai ikonimaalarin omat kehittelemänsä ikonityypit, -mallit, kuten esimerkiksi Porin Jumalanäiti tai vaikka viimeisin Rasimäen Jumalanäiti.

Musta Saara, romanikielinen ikoni arkkipiispa Leon tšasounasta Pielavedeltä.
(Valokuva © Ortodoksi.net)

Tuon tšasounan lisäksi munkki Stefanoksen käden jälki näkyy vahvasti Valtimon Pyhän Kolminaisuuden kirkossa sen ikoneissa ja koko kirkon interiöörissä aina ulkotiloja myöten. Lisäksi hänen maalaamiaan ikoneja löytyy ainakin Porin ja Hyvinkään ortodoksisista kirkoista. Viimeisin kokonaisuus on hänen oma pieni tšasounansa erakkolan pihalla. Se on rakennettu aivan äskettäin ja se on pyhitetty kahdelle kohteelle: Pyhälle Kunnialliselle ja Eläväksitekevälle Ristille sekä pyhälle Johannes Krysostomokselle.

Panoraamakuva Rasimäen Pyhä Stefanos Tunnustajan erakkolan Pyhälle Ristille ja Johannes Krysrostomokselle pyhitetyn tšasounan sisätilasta.
Oikealla luonnollisen kokoinen pyhän Johannes Krysostomoksen ikoni, vasemmalla kookas Rasimäen Jumalaäiti, äärimmäisenä vasemmalla autuas Ksenia Pietarilainen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tämän oman tšasounan kaikki ikonit ovat tietysti hänen itsensä maalaamia ja osa todella suurikokoisia. Ikoneja on lisäksi sekä sisällä että ulkoseinillä. Tšasouna on sekoitus uutta ja perinteistä. Se on suurimmaksi osaksi rakennettu kierrätysmateriaaleista, mm. tšasounan "sydän" on vanhoista hirsistä koottu pieni huone.

Tšasounassa ja samalla siis tässä Rasimäen tien varressa sijaitsevassa erakkolassa on mahdollista vierailla. Siellä käykin näin kesäaikana paljonkin aivan ns. turisteja, jotka tietävät paikasta tai ohi ajaessaan huomaavat paikan. Erakkola ei tosin ole ns. päätien varressa, joka vie Valtimolta Vuokattiin, vaan ehkä noin kilometrin päässä siitä.

Pyhälle Kunnialliselle ja Eläväksitekevälle Ristille sekä pyhälle Johannes Krysostomokselle pyhitetty Rasimäen erakkolan tšasouna iltavalaistuksessaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Parasta tietysti olisi, jos vierailusta sopii erakkolan asukkaan kanssa etukäteen, mutta kannattaa toki yrittää käynti muutenkin, jos paikalle sattuu. Todennäköisesti munkki ei aja vierailijoita pois, varsinkin jos edesauttaa hieman tšasounan rakennusprojektia sen vieressä olevaan maitotonkkaan jotain laittamalla.

Mutta aina kannattaa muistaa, että erakkola on samalla yhden ihmisen koti, jonne ei nyt ihan suurella joukolla ole menemistä. Mikäli siellä haluaa vierailla ennakkoon ilmoittamalla, voisi asiaa kysyä ensin myös Nurmeksen ortodoksisesta seurakunnasta, joka voinee auttaa asiaa jollain tavalla.

Erakkolan munkki ei ole perinteinen vaikeneva erakkotyyppi, vaan kertoo varmaan tarvittaessa paikasta ja vaikka ikoneista, mutta aina kannattaa muistaa, että hänenkin aikansa kuluu monenlaisissa rakennus-, maalaus-, korjaus- ja muissa puuhissa ja mikäli sitä haluaa käyttää, on kohteliasta huomioida asia jollakin tavalla. Hän on myös aktiivisesti mukana Rasimäen kylätoiminnassa ja on usein nähty pitopalvelun vastaavana vaikka Rasimäen kylätalossa Tulehmolla. Rasimäen tapahtumista voi lukea enemmän kylän omilta nettisivuilta: www.rasimaki.net

Blogistin oma omenapuu tuottaa jo omenia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen, kuvaaja Jouko Kärki)

Rasimäen erakkolan kaunis omenapuutarha.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Seuraava yleinen tapahtuma järjestetään elokuun lopulla (2015) aivan erakkolan vieressä sijaitsevassa omenapuutarhassa. Nämä omenapuut on ollut mahdollista ostaa kenen tahansa itselleen tiettyyn kappalehintaan ja niistä saadut rahat on käytetty puiden hankintaan ja puutarhan ylläpitoon sekä, jos jotain on jäänyt yli, kylätoimintaan. Aikanaan, kun puut tuottavat enemmän omenia, omistaja saa niistä tietyn osan itselleen ja loput myydään kylätoiminnan tukemiseen. Oma omenapuuni oli jo tuottanut kaksi omenaa, joista tosin toinen oli melko lihaisa eli matoisa ja molemmat vielä varsin pieniä. Ovathan puut vasta aluillaan.

Pyhä Fiachra, Meauxin erakko, omenatarhan suojeluspyhä.
(Valokuva © Hannu Pyykkönen)

Omenatarhan portin päällä on muuten Suomessa varsin harvinainen ikoni, joka kuvaa omenapuutarhojen suojelijaa, pyhää Fiachraa, Meauxin erakkoa. Omenapuutarha sijaitsee Rasimäen kylässä melko korkealla paikalla ja sieltä on hyvä näkyvyys ympäristöön, josta löytyy runsaasti alueelle, Karjalan evakkojen perustamaan kylään niin oleellisesti kuuluvia elementtejä: rintamamiestaloja, metsää, peltoja, kotieläimiä. Ja sopivalla säällä myös voi todistaa maalaisilman kesäisen tuoksun, sillä lähellä on jokunen karjatilakin. Silloin voi todeta, kuten se pikkupoika, joka oli vierailulla mummolassa, että "täällä tuoksuu maaseutu".


Hannu
elämän matkaaja