Kuukauden vaihtuminen maaliskuusta huhtikuuksi laukaisee minussa aina melkoisen voimakkaan reaktion. Nyt kun vielä voin eli fyysisesti jonkin verran jaksan ja psyykkisesti hieman vielä jotain tajuan, matkustelen niin paljon kuin sielu ja kukkaro sietää. Ja se matkustelu alkaa usein juuri huhtikuussa.
Lokakuun lopulta huhtikuun alkuun, siis noin viisi kuukautta, olen jonkinlaisessa talviunessa, kaamoshorroksessa, jolloin ei vain tule lähdettyä minnekään, vaikka mikään ei sitä varsinaisesti estäkään. Mutta ei vain tule lähdettyä.
Huhtikuussa tarkkailen lumia ja niiden sulamista, sillä siitä riippuu paljon, milloin otan matkailuautoni ulos talvitallista ja laitan jälleen ns. liikennekäyttöön. Samalla pohdin paikkoja, minne mennä ja usein, kuten juuri nytkin, lähden sitten jonnekin jollakin muulla tavoin, yleensä lentämällä odottamaan viimeisten lumien sulamista.
Nytkin on liput ja majoitus varattu ja matkakuume nousussa. Kaamoksen päätteeksi matkustan ensin vähäksi aikaa lämpimään, joka minulla ei tarkoita Espanjaa. Siellä olen käynyt vain kerran ja sekin oli manner-Espanjassa. Kanarian saarilla tai noissa muissa massaturistikohteissa en ole koskaan käynyt ja voi olla, etten menekään. Tuolla ainoalla kerralla lensin Barcelonaan ja siitä autolla ensin Andorraan ja Ranskaan, josta takaisin merenrantaa Espanjaan ja Barcelonaan ja kotiin. Se riitti minulle Espanjaa.
Kreikassa olen käynyt useammin ja jopa elänyt siellä yhtäjaksoisesti noin reilut seitsemän kuukautta, joten maasta pidän monella tavalla ja joskus osasin jopa kieltäkin hieman, nyt enää fraaseja. Mutta monet kreikkalaiset herkut, metaxasta alkaen, kuuluvat yhä suosikkeihini.
Tuon keväisen ”pakollisen” kaamoksesta irrottautumisloman jälkeen on sitten vuorossa matkailuautoilu, joka suuntautuu milloin minnekin. Pisimmillään kävin yhtenä vuonna Albaniassa ja saman tien monessa muussakin kaukaisemmassa maassa, silloisessa Makedoniassa, nykyisessä Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa muun muassa. Saksa on yksi suosikkimaistani, varmaan siksi, että osaan saksaakin – se pääsee tosin aina ruostumaan, mutta palaa sitten puheeseen aina matkoilla pätkittäin.
Toinen kohde, jossa on tullut nyt vähälle aikaa käytyä parikin kertaa, on Norjassa – Lofootit. Lapissa luuraan yhtenään, kauden aikana varmaan vähintään pari, kolme reissua tulee tehtyä sinne. Kotimaassa matkustelen melko paljon ja suurin osa siitä kuluu Itä-Suomessa.
Ikä alkaa jo haitata jonkin verran menemistä, mutta tekniikka on tullut avuksi. Kun en jaksa – tai oikeammin voi – kävellä kuten ennen, ajelen nyt tarvittaessa pitemmät matkat sähköavusteisella polkupyörällä, jota raahaan mukana matkailuautossa.
Muutoinkin auto on itseäni ajatellen sisustettu ja kalustettu – sieltä löytyy normaalien vuoteiden, vessan, keittiön ja jää/pakastekaapin lisäksi hyvin varustettu tietokoneyhteys ja hyvät eväät kaapeissa. Sauna ja pesukone puuttuvat ja niiden vuoksi pitää silloin tällöin käydä kotona tai kavereiden luona pesemässä pyykkiä. Vaikka autossa on suihkukin, jota tulee käytettyä, käyn silti mieluusti leirintäalueiden saunoissa ja tilavimmissa suihkuissa, ainakin silloin, kun niissä majailen. Yleensä majailen muualla ja silloin saattaa "virkistävä suihku" – järvi tai muu vesistö – olla ihan auton vieressä.
Kaiken kaikkiaan en liene kovinkaan hyljeksitty vieras, jos/kun menen ystävieni luo matkailuautolla. Onhan minulla mukanani oma hyvin varustettu huone, jossa asun ystävien kodin ulkopuolella, yleensä pihalla, ja lisäksi kutsun heitä toisinaan iltaa istumaan joko autooni tai sen vierelle ja samalla nautimme jotain maukasta virvoitetta. Usein minulla on vielä omat eväätkin, joten ei huolta majoittamisesta eikä edes ruokkimisesta tai juottamisesta. Saatanpa joskus tarjota ystävälleni jopa ruokaa joskus autossa tehden, mutta usein heidän välineillään, mutta omista tarvikkeista.
Joten kesä saa tulla ja kuinkahan mones kausi alkaakaan matkailussa, matkailuauto on ainakin jo kolmas matkaväline: toinen matkailuauto ja sitä ennen oli matkailuvaunu ja sitä ennen oli seitsenmetrinen petrolilla käyvällä Wikströmin yksipyttyisellä keskimoottorilla varustettu puupaatti, jossa voi myös asua ja jolla matkailin pitkin, poikin Saimaata. Nyt pääasiassa matkailuautolla maita pitkin, mitä nyt toisinaan lautalla vesien yli.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Lokakuun lopulta huhtikuun alkuun, siis noin viisi kuukautta, olen jonkinlaisessa talviunessa, kaamoshorroksessa, jolloin ei vain tule lähdettyä minnekään, vaikka mikään ei sitä varsinaisesti estäkään. Mutta ei vain tule lähdettyä.
 |
| Auto keväthuollossa. |
Nytkin on liput ja majoitus varattu ja matkakuume nousussa. Kaamoksen päätteeksi matkustan ensin vähäksi aikaa lämpimään, joka minulla ei tarkoita Espanjaa. Siellä olen käynyt vain kerran ja sekin oli manner-Espanjassa. Kanarian saarilla tai noissa muissa massaturistikohteissa en ole koskaan käynyt ja voi olla, etten menekään. Tuolla ainoalla kerralla lensin Barcelonaan ja siitä autolla ensin Andorraan ja Ranskaan, josta takaisin merenrantaa Espanjaan ja Barcelonaan ja kotiin. Se riitti minulle Espanjaa.
 |
| Baskimaassa, mutta Espanjassa kuitenkin. San Juan De Gazelugatxe, Bermeo. (Kuva © H@P) |
Tuon keväisen ”pakollisen” kaamoksesta irrottautumisloman jälkeen on sitten vuorossa matkailuautoilu, joka suuntautuu milloin minnekin. Pisimmillään kävin yhtenä vuonna Albaniassa ja saman tien monessa muussakin kaukaisemmassa maassa, silloisessa Makedoniassa, nykyisessä Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa muun muassa. Saksa on yksi suosikkimaistani, varmaan siksi, että osaan saksaakin – se pääsee tosin aina ruostumaan, mutta palaa sitten puheeseen aina matkoilla pätkittäin.
 |
| Matkalla Albaniaan jossain Adrianmeren rannalla. (Kuva © H@P) |
 |
| Lofoottien Venetsiaan - Henningswæriin - tutustumassa. (Kuva © H@P) |
Muutoinkin auto on itseäni ajatellen sisustettu ja kalustettu – sieltä löytyy normaalien vuoteiden, vessan, keittiön ja jää/pakastekaapin lisäksi hyvin varustettu tietokoneyhteys ja hyvät eväät kaapeissa. Sauna ja pesukone puuttuvat ja niiden vuoksi pitää silloin tällöin käydä kotona tai kavereiden luona pesemässä pyykkiä. Vaikka autossa on suihkukin, jota tulee käytettyä, käyn silti mieluusti leirintäalueiden saunoissa ja tilavimmissa suihkuissa, ainakin silloin, kun niissä majailen. Yleensä majailen muualla ja silloin saattaa "virkistävä suihku" – järvi tai muu vesistö – olla ihan auton vieressä.
Kaiken kaikkiaan en liene kovinkaan hyljeksitty vieras, jos/kun menen ystävieni luo matkailuautolla. Onhan minulla mukanani oma hyvin varustettu huone, jossa asun ystävien kodin ulkopuolella, yleensä pihalla, ja lisäksi kutsun heitä toisinaan iltaa istumaan joko autooni tai sen vierelle ja samalla nautimme jotain maukasta virvoitetta. Usein minulla on vielä omat eväätkin, joten ei huolta majoittamisesta eikä edes ruokkimisesta tai juottamisesta. Saatanpa joskus tarjota ystävälleni jopa ruokaa joskus autossa tehden, mutta usein heidän välineillään, mutta omista tarvikkeista.
Joten kesä saa tulla ja kuinkahan mones kausi alkaakaan matkailussa, matkailuauto on ainakin jo kolmas matkaväline: toinen matkailuauto ja sitä ennen oli matkailuvaunu ja sitä ennen oli seitsenmetrinen petrolilla käyvällä Wikströmin yksipyttyisellä keskimoottorilla varustettu puupaatti, jossa voi myös asua ja jolla matkailin pitkin, poikin Saimaata. Nyt pääasiassa matkailuautolla maita pitkin, mitä nyt toisinaan lautalla vesien yli.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.