194. Kirkkoja, historiaa ja hyvää ruokaa

Kreikan toiseksi suurin kaupunki Thessaloniki on täynnä historiaa ja erityisesti kirkkohistoriaa. Monelle meistä lienevät tuttuja Paavalin kirjeet tessalonikalaisille – kaksi kirjettä, joilla monia lähetysmatkoja tehnyt apostoli Paavali pyrki korjaamaan erilaisia Thessalonikin seurakunnassa syntyneitä väärinkäsityksiä ja joissa hän kehotti paikallisia asukkaita noudattamaan puhtautta kaikessa elämässä.

Thessalonikea vuorenrinteeltä.
(Video (c) Hannu Pyykkönen)

Ensimmäistä kirjettä pidetään nykytutkijoiden mukaan aitona Paavalin kirjeenä, toisesta kiistellään. Tällä toisella kirjeellä yritettiin ehkä hieman korjata ensimmäisen kirjaan aiheuttamia ongelmia, joista kai merkittävin oli se, että paikalliset alkoivat liian tomerasti odottaa Jeesuksen toista tulemista.

Ensimmäinen kirje on todennäköisesti kirjoitettu joko vuonna 48 Jerusalemin kirkolliskokouksen jälkeen tai vuoden 52 lopulla, joten historiaa todella piisaa ihan paikan aikajanaa ajatellen. Ja se näkyy selvästi nykyisessäkin Thessalonikissa.

Omasta edellisestä vierailusta oli kulunut pitkä tovi ja katselin kohteita aivan kuin ensikertaa. Paljon oli varmaan rakennettu uutta, mutta paljon oli säilynyt historiallisiakin rakennuksia. Kirkkoja kaupungissa on pilvin pimein, hyvä ettei melkein joka korttelissa – ja mikä ihmeellistä toinen toistaan kauniimpia.

Thessalonikin oman suojelijan, pyhän marttyyri Demetrios Mirhanvuodattajan katedraali.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Melko pian alkoivat kirkkojen nimet muistissani sekoittua ja unohtua, mikä oli mikäkin. Yritin aina kuvata jonkun, josta muistaisi, mutta sekään ei aina toiminut. Melkeinpä silloin luovutin, mutta yritin vielä muistella nimiä ystäväni kanssa kuvien perusteella. Se kirkko, jossa kävimme liturgiassa tai muissa palveluksissa, jäi kyllä mieleen – se oli Osia Xenia & Nectarios eli Pyhän Ksenian ja Nektrioksen kirkko.

Panagia Dexia -kirkko.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen aikoinani ollut paljon kreikkalaisissa ortodoksisissa jumalanpalveluksissa silloin, kun asuin lähellä Ateenaa monta kuukautta Pendelin luostarissa, jossa palveluksia oli joka päivä, joskus useampikin. Bysanttilainen palvelus eroaa jonkin verran suomalaisesta, mutta kenties eniten juuri kirkkomusiikin, hymnien, osalta. Bysanttilainen lauluperinne on melkolailla erilaista verrattuna meille idästä tulleeseen enemmän slaavilaiseen lauluperinteeseen, jota monet kreikkalaiset pitävät liian konserttimaisena.

Panagia Dexian kattokupoli.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muut palvelukset – mikäli osaa jumalanpalvelusten kaavat eli toimituksen kulun – ovat pitkälti samanlaisia kaikkialla maailmassa. Tiettyä osaa seuraa aina tietty osa, oltiinpa sitten Kreikassa, Suomessa, Romaniassa tai Venäjällä. Se, mikä aiheuttaa eniten pohdintaa monille suomalaisille ortodoksituristeille, on ehtoolliselle osallistuminen. Jollakin tapaa ainakin osasta meistä tulee ulkomailla jonkinlaisia ehtoollispongareita, joiden on melkein pakko ängetä itsensä ehtoolliselle – oli se sitten sopivaa tai sitten ei.

Panagia Dexia

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tämä sama ilmiö on havaittavissa joskus muunkin uskoisissa, jopa siinä määrin, että jotkut – sen sijaan että etsisivät vaikka geokätköjä tai pongaisivat joitain tiettyjä kohteita, rakennuksia – etsivät erilaisten kirkkojen ehtoollisia ja osallistuvat niihin, vaikka he hyvin tietävät, ettei se ole luvallista, koska he eivät useinkaan kuulu kyseiseen kirkkoon. Eikä se ole kirkollisessa tai uskonnollisessa mielessäkään hyväksyttävää eikä ilmeisen pelastumiseen ohjaavaa – jos nyt käyttäisi tuollaista kirkollista ilmausta. Mutta meitä on moneksi.

Fotios Suuren kirkon kattokupoli.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itse en tee yleensä matkaa siksi, että minun ehdottomasti pitää päästä kohteessa ehtoolliselle. Menen, jos se on sopivaa ja täytän vaadittavat edellytykset. Tämän kertaisella matkalla – noin kirkollisessa mielessä – oli vielä oma lisänsä, sillä niin Suomessa kuin Kreikassakin oli/on meneillään Suuri paasto – ortodoksisen kirkon pitkä, pääsiäistä edeltävä paastoaika.

Harvinainen mosaiikki-ikoni 300-400-luvuilta Pyhän Davidin kirkossa.
UNESCOn maailmanperintökohde, jota ei kovin suureellisesti muuten mainosteta.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kreikassa ja Suomessa on ortodokseilla erilainen kirkkokalenteri ja pääsiäinen osuu vain harvoin samaan aikaan. Joskus se on ollut noin kuukauden eri aikaan, nyt vain yhden viikon. Kun meillä pääsiäinen on tänä vuonna sunnuntaina 21.4.2019, Kreikassa sen on 28.4.2019.

Vaikka Kreikka on ortodoksinen valtio, maallistuminen näkyy toki sielläkin – vaikkapa juuri paastoaikana. Silloin ei saisi syödä ilman rippi-isän ja/tai lääkärin lupaa mm. liha- ja maitotuotteita. Mutta niin sitä seuranamme istui ravintoloissa runsaasti muitakin ”paastonvastaisia ruokia” syöviä. Ortodoksiseen tapaan ei kuulu ryhtyä osoittelemaan tai tuomitsemaan ketään tuollaisista asioista. Ne ovat jokaisen omia asioita, jotka hän selvittäköön vaikka rippi-isänsä kanssa tai – kuten arvelen – eivät selvitä mitenkään tai kenenkään kanssa.

Maukas kala-ateria ravintolassa, jota ei normaali turisti
helposti löydä. On muuten ihan Aigeianmeren rannalla.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itselleni ruokailu paastoaikaan ei poikkea suuresti normaalista ruokailusta ihan terveydellisistä syistä, joten mikä minä olen asiaa sen suuremmin vatvomaan, kun en itsekään ole mikään ”paastoenkeli”.

Kreikkalainen ravintola on upea paikka – useimmiten. Thessalonikissa asuva ystäväni tiesi hyviä ruokailupaikkoja, joissa voi sitten vaikka paastoa ajatellen ”rimaa hipoen” syödä maukkaan kalaruuan. Myös tuoreet kasvikset ja vihannekset – varsinaiset paastoruuat – olivat hyvin saatavilla, tuoreita ja maukkaita ja usein hyvin laitettuja.

Ensikonserttini ja todennäköisesti myös viimeiseni, Kreikan Thessalonikissa.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kauniiden maisemien, kohteiden ja aurinkoisen sään lisäksi, luulen, että kreikkalainen ruoka on yksi matkailijoiden matkaltaan suuresti odottama asia. Kunhan katselee hieman ympärilleen valitessaan ruokapaikkaa, yleensä ei pety. Siellä, missä on asiakkaita, on yleensä hyvää ruokaakin. Itselläni ei koko aikana ole ollut minkäänlaisia vatsaongelmia ruuan tai muunkaan suhteen.

Saattaahan sitä olla vaikeuksia taas sopeutua suomalaiseen vanhan ukon ruokavalioon, mutta kyllä sen nyt paremmin kestää, kun on kokenut mukavan matkan.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com

EDIT:
Tässä vielä yksi video Dropboxista.
Siinä on kuvattu Panagia Dexia -kirkkoa.
https://www.dropbox.com/s/e4wxir72jxtjbxb/panagia_dexia.mp4