192. Jälleen Thessalonikessa

Hieman vajaat parikymmentä vuotta sitten asuin seitsemän kuukautta Kreikassa. Kotini oli Ateenan lähellä Palio Pendelin kylässä olevassa Pendelin luostarissa, Moni Pendelissä. Asuin kuin munkki omassa keljassani, olematta kuitenkaan munkki tai edes veljestön jäsen.

Sveitsin kotini päärakennus Bosseyn ekumeeninen instituutti.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ennen tuota Kreikan vaihetta asuin neljä kuukautta Sveitsissä lähellä Geneveä olevassa pikkukaupungissa Célingyssä, jonka kuuluisin asukas makasi aivan kotini naapurissa olevalla hautausmaalla – 1984 kuollut Elizabeth Taylorin puoliso, walesilainen näyttelijä Richard Burton – oikealta nimeltään Richard Walter Jenkins (hautakivessä silti Burton) ja vieressä makasi toinen kuuluisuus, muutama vuosi myöhemmin, 1987 kuollut Alistar MacLean, kuuluisa skotlantilainen kirjailija. Kotini oli siellä Bosseyn ekumeeninen instituutti, jossa elin vuorotteluvapaatani tittelillä ”independent researcher”.

Sveitsistä muutin sitten hieman ”samoihin laiskottelijan hommiin” tänne Kreikkaan, jossa taasen majailin luostarissa. En siis ollut munkki muutoin, kuin ehkä suuren vatsani ja pitkän parran osalta hieman muistutin munkkia – nimitinkin itseäni silloin ”lomittajamunkiksi”.

Ateenassa piispaa tekemässä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Siellä ollessani tuli vierailtua Athos-vuorella ja matkalla sinne tuli käytyä Thessalonikissakin, koska juna Ateenasta meni sinne ja sieltä piti anoa ”viisumi”, diamonitrion, Athokselle. Nyt siis palasin ikään kuin vanhoille jäljilleni. Tarkoitus ei kuitenkaan täällä kertaa ole ollut mennä Athokselle.

Thessaloniki huhtikuussa 2019.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paljon oli noin parissa kymmenessä vuodessa kaupunki muuttunut. Kun samaan aikaan oli muisti heikennyt, en todellakaan varmaan muistanut yhtään mitään maamerkkiä Thessalonikista ja vierailu oli melkein kuin ensi kertaa olisin siellä käynyt.

Edellisen kerran vierailin siellä romanialaisen perheenisän / papin, isä Neculain, kanssa, joka osasi kreikkaa. Nyt vierailin kaupungissa asuvan suomalaisen ystäväni luona, joka oli opiskellut asuessaan täällä myös kreikkaa. Hyvät oppaat olivat siis kummallakin kerralla. Oma kreikan taitoni oli kahdenkymmenen vuoden aikana rapistunut olemattomiin, vain jonkun fraasin muistin ja muutama palasi takaisin muistilokeroon se jälleen kuullessani. ”Τι κάνεις/Ti kanis” vai ”Τι κάνετε/ti kanate”, milloin ”καλημερα/kalimera” ja milloin ”καλησπερα/kalispera” – muistin.

Mie ja Lordi Thessalonikista merirosvolaivalla Aigeianmerellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Vierailukohteet olivat melkolailla ortodoksisia, mutta kyllä mukaan mahtui ihan turismiakin, kun seilasimme merirosvolaivalla Aigeianmerellä kapteeni Lordin komennossa. Saimme kuitenkin juodaksemme punaviiniä ja emme onneksi joutuneet kaleeriin.

Vuonna 2000

Vuonna 2019

Jo edellisellä kerralla olin vieraillut Vlatadonin luostarissa (Μονή Βλατάδων) ja ottanut kuvan sieltä muistoksi. Nyt piti päivittää tuo kuva samalla paikalla kaksi tai ehkä kolmekymmentä kiloa myöhemmin. Samalla kävimme lähistöllä olevassa toisessakin luostarissa, Latómoksen luostarissa, joka tunnetaan myös nimellä Ιερός Ναός Οσίου Δαβίδ eli Pyhän Davidin kirkko.

Pyhän Davidin kirkko ja upea mosaiikki-ikoni.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pyhän Davidin kirkossa on harvinainen 400-500-lukujen taitteessa tehty mosaiikki-ikoni alttarin katossa, apsiksessa. Siihen on kuvattu harvinainen aihe, Hesekielin näky Kristus Emmanuelista parrattomana nuorena miehenä, joka istuu sateenkaarella ja ympärillä ovat evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes heille tyypillisillä symboleilla kuvattuina: enkeli, leijona, härkä ja kotka sekä kaksi profeettaa. Se on yksi lukuisista täällä olevista UNESCOn maailmanperintökohteista.

Sää on suosinut, aurinkoa on piisannut ja kun kaupungilla juostessa on väsynyt, lepopäivänä on sopivasti satanut ja sade puhdistanut ilmaa. Lämpötila on ollut paikkakunnalle ja vuodenajalle tyypillinen +20 Celsius-asteen molemmin puolin.

Asumuksena täällä on ollut ystäväni vuokraama Air BnB-kaksio hyvälla sijainnilla. Lähistöltä löytyy niin bussipysäkit kuin taksiasemat, joita tällainen jalkavaivainen vanhamies mieluusti molempia käyttää, mutta on tuota käveltyäkin tullut melkoisesti. Eripuolilta kaupunkia löytyy runsaasti erilaisia yksityisten vuokraamia asuntoja, joiden hintataso on edullinen, alle kymmenestä eurosta ylöspäin koosta ja varustetasosta riippuen varmaan jonnekin pienten mökkimäisten asuntojen ehkä viiteen kymppiin saakka vuorokaudelta. Kalliimpiin mahtuukin jo useampi ihminen, mutta niin mahtuu kaksioonkin aivan mainiosti kaksi ihmistä. Kummallakin on oma huone. Ja asunnon varusteisiin kuuluvat kaikki tarpeelliset vuodevaatteet, pyyhkeet, astiat ja täällä on jopa pyykinpesukonekin.

Organisaation kautta – varsinkin silloin, kun majailee täällä pitempään – on mahdollista halutessaan osallistua erilaisiin aktiviteetteihin omien mieltymyksiensä mukaan. On ruokakursseja, maatiloihin tutustumisia, viinin maistiaisia, yhteisiä kävelyretkiä. Näiden lisäksi monet isäntäperheet eli asuntojen omistajat (jotka saattavat usein asua aivan lähellä) saattavat järjestää omaa ohjelmaansa vuokralaiselleen.

Panagia Hagisoritssa-ikoni oli Vlatadonin luostarin näyttelyssä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itse olen monella tapaa kovinkin itsellinen, kuten myös täällä asuva ystäväni ja teemme itse retkemme ja valitsemme kohteemme omien harrastuksien tai mieltymysten mukaan. Minulla ne usein ovat ortodoksisia kohteita. Ja niitä täällä riittää.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com

P.S.
Jos sinulla on Facebook-tunnus, käy katsomassa videoita Thessalonikista osoitteessa:
"Ikonikaupassa"
https://www.facebook.com/hap.pyykkonen/videos/2477724712261478/
ja kuvia ikoninäyttelystä:
https://www.facebook.com/hap.pyykkonen/posts/2479349535432329
ja vielä Suuri saatto kreikkalaisessa kiturgiassa:
https://www.facebook.com/hap.pyykkonen/videos/2480301322003817/

Lisää videoita ja kuvia on suljetussa ryhmässä, joiden katselemesiksi ryhmään pitää liittyä:
Ortodoksi.net LIVE (Fb-ryhmä)
https://www.facebook.com/groups/358415718246628/