038. Vierailu Mustanmeren rannalla toi mieleen monenlaisia ajatuksia

Viikonvaihteen loppu meni mukavasti Mustanmeren rannikolla Rooman keisari Flavius Valerius Constantinuksen eli ortodoksisen kirkon pyhäksi kanonisoiman Konstantinos Suuren mukaan nimensä saaneessa kaupungissa, Constanțassa, suomalaisittain Constantsassa, Kaakkois-Romaniassa, Dobrodžan alueella. Tämä Tonavan alajuoksun ja Mustanmeren välillä sijaitseva Pohjois-Dobrodža kuuluu Romanialle, kun se sijaan Etelä-Dobrudža (Южна Добруджа) Bulgarialle, joka on siinä ihan vieressä.

Constanțan satamaa ja allonmurtajaa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Constanța on kaunis kaupunki suuren veden äärellä. Ihan erilainen kuin maan suurin ja samalla sen pääkaupunki, lähes kaksimiljoonainen Bukarest (București). Olen pari kertaa joutunut / saanut ajaa autolla pääkaupungissa ja joka kerta on hirvittänyt, ajottain jopa pelkästään kyydissä ollessakin. En siis ajele mielellään siellä. Constanța on toista maata, vaikka nyt en siellä ajellutkaan muuta kuin moottoritietä pääkaupungista.

Kaupungin lähistöllä sijaitsevat kuuluisat Mamaian noin 13 kilometriä pitkät hiekkarannat, jossa aikanaan etenkin sosialistisen Romanian aikaan vieraili paljon myös suomalaisia juhlimassa itäsaksalaisten ja muiden itäblokin ja toki muidenkin länsimaiden ihmisten kanssa. Nyt rannat ovat ilmeisesti jonkin verran hiljentyneet ulkomaisista turisteista, jotka vaativat ja odottavat rahallensa vastinetta eri tavalla, mitä Romania voi tässä tilanteessa tarjota. Vaikka alue on kaunis, laaja ja mukava, länsituristit suuntaavat helposti matkansa Espanjaan tai Kreikkaan tai muihin ns. länsimaisiin turistirysiin. Oman maan kansalaiset, romanialaiset, sen sijaan viettävät siellä kesäisin paljonkin aikaa. Sesonki alkaa vapusta ja kestää jonnekin syksyn lämpimiin.

Suomessa huomasin jopa tuttavapiirissäni tiettyä varauksellisuutta Romania-turismia ja myös maan tuotteita kohtaan. Kun kerroin joillekin suomalaisille vaikkapa maan mainioista romanialaisista viineistä, joku ihmetteli ääneen: ”Tehdäänkö Romaniassa viiniäkin?” - Tällaisen ihmisen pitäisi hieman sivistää itseään. Tehdään, ja hyvää tehdäänkin. Niitä hyviä viinejä ei vain sitten aina tuoda Suomeen. Muutakin aiemmin moitittua, nykyisin oikeasti ihan erilaisia hyviä tuotteita tehdään Romaniassa, kuten vaikkapa Dacia, auto, jota valmistetaan 1968 nykyiseen Mioveniin rakennetussa autotehtaassa lähellä Piteștiä yhdessä Renaultin kanssa.

Suomalaisten väärät kuvat Romaniasta ja romanialaisista eivät rajoitu pelkästään tuotteisiin. Suurella osaa meistä on myös väärä kuva ihmisistä, romanialaisista. Kuvaa ovat vääristäneet joka kesä Suomeen ja moneen muuhun läntiseen maahan saapuvat romanialaiset ja bulgarialaiset kerjäläiset, joiden perusteella kaikki romanialaiset on leimattu samanlaisiksi. Tämä on täysin väärä kuva, eikä kerro ollenkaan totuutta mukavista ja vieraanvaraisista romanialaisista. Kerjuulle lähtevä joukko romanialaisia edustaa vain yhtä etnistä ryhmää koko Romanian kansasta. He eivät ole tyypillinen kuva romanialaisista.

Romaniassa on useita erilaisia etnisiä ryhmiä, joita on historian saatossa – jopa aika äskettäinkin – kohdeltu kaltoin. Maasta löytyy romanialaisten – vanhojen traakialaisten ja daakialaisten jälkeläisten – lisäksi runsaasti unkarilaisia, juutalaisia ja monien muiden mm. entisten sosialististen maiden ihmisiä. Osa heistä – kuten saksalaiset tai juutalaiset – ”myytiin” aikanaan lähihistoriassa omaan maahansa tai pois Romaniasta hyvään dollarihintaan, osa heistä – kuten vaikkapa armenialaiset ja unkarilaiset – ovat kokeneet ankaria vainoja ja pakkoleirejä. Unkarilaisista on maailmalla, Suomessakin, puhuttu, koska he ”osasivat markkinoida” asiaa, mutta armenialaiset ja siinä ohessa kreikkalaiset on unohdettu ja he ovat joutuneet selviytymään omillaan, ilman valtion tai ulkopuolisten tukea. Luottaen vain sukuunsa ja itseensä ja kovaan työhön.

Joku on luonnehtinut Romaniaa maaksi, joka on äärettömän rikas – lähes paratiisi – ja jonne aina aika ajoin saapuu joku tunkeutuja – valloittaja – joka ryöstää maan rikkauksia. Näin ovat tehneet roomalaiset ajanlaskumme alkuaikoina ja keisari Trajanuksen toimin 100-luvulla ja sen jälkeen – pyynnöstä tahi pyytämättä – milloin ottomaanit tai slaavit ja maan on täytynyt nousta aina vain uudestaan valloittajien aiheuttamasta alennustilasta. Maassa on tuottavia maanviljelysalueita ja rikkauksia maaperässä niin paljon, ettei kenenkään romanialaisen tarvitsisi nähdä nälkää, jos vain itse haluaa tehdä asian eteen jotain: mennä kouluun, tehdä työtä ja rakentaa maata.

Asiaa ovat usein vaikeuttaneet pitkässä historian saatossa ns. poliittiset tai muunlaiset välistävetäjät, jotka ovat hallitessaan tai muuten omatessaan riittävästi vaikutusvaltaa, keränneet omaisuutta – kuten tiernapojat sen sanovat – ”vääryydellä ja viekkaudella”. Ilmiö, joka on tuttua toki monessa muussakin maassa Euroopassakin.

Presidentinvaalit näkyvät kaikkialla. Kaduilla on runsaasti vaalimainoksia.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Juuri nyt maa on jälleen kerran valinkauhassa. Maassa on presidentinvaalit ja valittavina on kaksi kandidaattia, jotka edustavat erilaista puoluekantaa ja ilmeisesti tai todennäköisesti erilaista maailmakuvaa suhteessa Romanian hallitsemiseen. Toinen on erään suuren kaupungin pormestari ja toinen lakimies. Mielenkiintoista nähdä, mikä suuntaus voittaa ja onko tuo suuntaus sitten oikeasti sellainen, miltä se nyt näyttää.

Maukas kala-ateria Constanțassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Mm. tällaisin ajatuksin kävin Constanțassa. Päätimme Constanțan matkan Mustanmeren rannalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa On Plonge-ravintolassa maukkaaseen kalaruokaan. Antaumuksella söin Karppi-saramuraa mamaligan kanssa ja juoksupoikana oli Nikuliţelin alueelta lähtöisin olevaa Curtea Regala -valkoviiniä. Hyvee ol! Vanha alkaa tosin jo väsyä matkustamiseen, mutta jos vielä yksi reissu pohjoisempaan ja sitten lentämällä Lontooseen, josta Tampereelle kirkkolaulupäiville. Eiköhän sen jälkeen pahin matkakutina ala jo helpottaa ja voisi vaikka siirtyä kotiin saunomaan.


Hannu elämän matkaaja