037. Paikallisten herkkujen äärellä

Romaniassa voi kokea vielä monia sellaisia asioita, jotka meillä Suomessa on jo lähes kokonaan hävinneet tai häivytetty jonkinlaiseen moderniin ns. hyvinvoinnin mukanaan tuomaan elintapasoppaan. Meillä ostetaan mm. lähes kaikki ruoka marketeista ja toisinaan jopa puolivalmiina ja eineksinä. Itsellämme ei kai ole enää oikein aikaa tehdä hyvää ruokaa. Romaniassa tuota aikaa on ja haluakin sekä tietysti sitä kaiken "aata ja oota": tieto-taitoa.

Bukarestin syksyisellä mataloustorilla herkkuja hakemassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Rankan ajomatkan jälkeen on ollut mukava viettää rauhallista lepopäivää. Kävin hakemassa hieman paikallista valuuttaa, jotta en enää joutuisi euroineni hankaliin tilanteisiin. Kävimme myös eräänlaisella syksyisellä agrifestivaaleilla tai olisiko se ollut jonkinlainen syksyinen maataloustori, jossa ihmiset myivät omia maataloustuotteitaan, tekemiään, jatkojalostamiaan tai viljelemiään.

Perinteisiin paikallisiin asuihinsa pukeutuneet naiset möivät sarmalea, jonka voi sitten syödä paikan päällä tai viedä kotiinsa kuten me.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Torilta löytyi niin juustoja kuin monenlaisia muitakin elintarvikkeita: hedelmiä, juureksia, lihaa, kalaa, hunajaa, viiniä, mehuja, erilaisia paistoksia, kakkuja, leivoksia, keksejä ja myös ihan valmista perinneruokaa. Ostimme sarmalea ja mamalikaa, siis maissipuuroa, hunajaisia tyrnimarjoja ja jopa pastoroimatonta olutta.

Hunajaa ja muita mehiläistuotteita erilaisissa muodoissaan oli myös myytävänä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Laitoimme niistä osan sitten iltaruokapöytään ja herkuttelimme noilla perinteisillä romanialaisilla ruoilla, jota täydensimme vielä taitavan emäntämme tekemällä sakuskalla – leivän päälle laitettavalla, kielen mukanaan vievällä kasvis-sieni-munakoiso-sekoituksella. Romanialainen sakuska on hieman eri asia kuin venäläinen zakuska, joka tarkoittanee enemmän yleisesti ruuan alkupaloja.

Ylinnä sarmale ja makkaroita, lasisssa must-mehua, vasemmalla sakuskaa ja lasin oikealla puolella mamalikaa.
(Kuva(c) Hannu Pyykkönen)

Pääruokana olivat sarmale, eräänlaiset romanialaiset versiot ”kualkiäryleistä” tai kreikkalaisia dolmateista kotitekoisella makkaralla sekä mamalikalla, siis maissipuurolla höystettyinä. Juomana oli must-mehua. Sana ”must” tulee latinasta - vinum mustum, “nuorta viiniä” - lähes alkoholitonta viinimarjoista puristettua mehua. Erittäin maukasta. Valmistettiin muuten siinä torilla puristamalla marjoja kierreprässillä.

KIerrepuristin, jolla tehdään must-mehua torilla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Huomenna on sitten taas matkapäivä, kun huitaisemme vielä Mustallemerelle sumuja katselemaan. Eilinen ja tänmä päiväkin on ollut erittäin sumuista, katsotaan millaista on huomenna.


Hannu
elämän matkaaja