037. Romanialaista rulettia hernerokkasumussa

Matka läpi Euroopan jatkuu. Puolasta siirryttiin Slovakiaan ja siellä maineikkaaseen ja vanhaan Prešovin kaupunkiin. Prešovista jatkettiin läpi Slovakian ja Unkarin Romaniaan. Sää on ollut armollinen: parhaimmillaan +24 astetta lämmintä, yleensä noin +15 astetta. Ei siis valittamista. Syksy ei ole ollenkaan niin pitkällä kuin Suomessa, jossa se taitaa olla jo vaihtunut talveksi.

Joulua odotetaan jo Prešovissa.
(Kuva (c) HAP)

Prešov on Tsekinmaan ja Slovakian autokefalisen kirkon nykyinen pääpaikka.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Prešovista löytyy myös useiden muiden kristillisten kirkkojen, mm. roomalaiskatolilaisten ja uniaattien eli kreikkalaiskatolilaisten kirkkorakennuksia. Tässä luterilainen kirkko.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Puolassa ei kukkarossa ollut ainoatakaan zlotia, Slovakiassa kävivät eurot, mutta sitten taas Unkarissa eivät. Olisi pitänyt olla forintteja. Ei ollut, oli vain luottokortti – se kävi. Unkarin läpi mentiin myös melko nopsaan. Ei turhia pysähdelty.

Aamukahvi jossain Slovakiassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Unkarissa kohtasimme taas massiivisen poliisikontrollin. Olisikohan ollut kaksi kolmekymmentä poliisia ja monenlaiset kertoesteet, joiden läpi piti mennä, kun moottoritiellä oli joku ratsia. Eivät taaskaan etsineet näköjään meitä, koska laskivat läpi ihan suosiolla.

Kaiken kaikkiaan tuo liikennekulttuuri noissa entisissä itäblokin maissa on hirveää. Autolla ajo on riski monessa maassa. Jos et itse tee virhettä ajaessasi, niin ihan varmasti kymmenet muut tekevät. Onneksi ei koskaan kohtalokkain seurauksin kohdallamme, vaikka liian usein ”läheltä piti”. Nämä ihmiset täällä eivät osaa ajaa moottoriteillä eivätkä liikenneympyrässä. Turvaväli on tuntematon käsite autoilijoille ja heijastimet jalankulkijoille. Ohittelu on hirveää ”itäblokin rulettia”, joissa pahimmissa tapauksissa syyttömät ja oikein ajavat menettävät henkensä noiden hullujen kuskien takia. Tällaisia kohtasimme lukuisia matkallamme etelään.

Unkarin rajalla katsottiin ensimmäistä kertaa rajalla passimme, koska Unkari ei ole Schengen-maa. Melko muodollinen toimenpide ja matka jatkui lähimpään ruokapaikkaan, josta onneksi sai ruokaa vaikka luottokortilla.

Teiden kunto on melkolailla hyvä. Ne ovat päällystettyjä ja suuria reikiä ei tällä ressulla ole löytynyt. Joissain on kyllä erilaisia heittoja ylös tai alas, mutta parhaimmillaan taidettiin ajella reippaasti yli satasta – moottoriteillä jopa yli 130, pahimmillaan ohituksissa noin 170 laudassa.

Teiden leveys on vain melko kapea. Kun siinä kohtaavat kaksi rekkaa, väliin ei jää paljoa. Asian tekee vielä mielenkiintoiseksi se, että vauhti autoilla on melkoinen. Niin ja mielenkiintoa ja rulettia lisäävät ja pahentavat nuo edellä mainitut hurjastelijat, joilla on ilmeinen kiire kuolemaan. Risteyksistä voi usein laskea, kuinka monta kuolemaa siinä on lähiaikoina tapahtunut. Tienvarsilla on ristejä, palavia kynttilöitä ja kukkia muistuttamassa näistä.

Kapeilla teillä vastaantulevien valotkin häikäisvät eritavalla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Maisemat ovat ajoittain huikaisevat. Ylös Karpaateille serpentiinejä pitkin ja toiselta puolen alas. Välillä kauniissa jokilaaksossa, usein pienten kylien läpi, jolloin vauhdin pitää laskea aina 50 km tunnissa. Monissa kylissä odottaakin siten poliisi, jotta hän saisi hieman ”palkanlisää” hurjastelijoilta. Me pääsimme jälleen läpi ilman ainuttakaan sakkoa.

Sumussa kahdella kaistalla neljässä autorivissä kohti Bukarestiä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Romaniassa odotti sankka sumu. Mustallamerellä oli satamat suljettu sumun vuoksi ja hieman se paikoitellen haittasi ajoa tielläkin. Laitoimme varalta sumuvalot päälle Bukarestia lähestyessämme. Pääsimme onnellisesti perille ja lepo tekee nyt terää. Ajattelin ensin, että tämä olisi kääntymispisteeni, mutta eipä olekaan. Huomenna etenen vielä etelämmäksi ja idemmäksi ja kerrottaan siitä sitten myöhemmin.


Hannu
elämän matkaaja