055. Fiatin ihmeellinen maailma

Toinen vunukoistani havaitsi, että yläpunkan yllä olevasta tuuletusluukusta on hyvät näkymät lähiympäristöön.
(Kuva © Petja Pyykkönen)

Olen nyt parisen viikkoa jälleen "tehnyt jotain muuta" kuin matkaillut omalla matkailuautollani. Syy on kovin yksinkertainen ja hyväksyttävä: poikani on perheineen sillä Euroopan turneella. Sinä aikana on ollut aikaa tehdä vaikka mitä: jopa siivota (!!) kotona, mutta myös ajella moottoripyörällä sekä yrittää saada jostain uuden Fiatin suomenkielinen vuoden 2015 mallin käsikirja. Harraste tuokin!

Fiatin asiakaspalvelun jossain maailmalla puhelimen päässä oleva englanninkielinen leidi, jonka kanssa viimeksi - pari kolme viikkoa sitten - juttelin puhelimessa, ei saanut aikaiseksi mitään. Toisella kertaa - aivan äsken - soitin jälleen asiakaspalvelun suomenkieliseen palvelunumeroon ja juttelin toisen englanninkielisen leidin kanssa. Nyt jätin puhelinnumeroni, jotta suomenkielinen leidi - kunhan palaa työpaikalleen - soittaa minulle. Yritti varmaan kerran soittaa, mutta minulla oli toinen puhelu juuri samaan aikaan päällä ja uutta soittoa ei ole enää kuulunut. Joten se kai sitten siitäkin.

Soitin myös joillekin Fiatin jälleenmyyjille ja kyselin, onko heillä tuota suomenkielistä käsikirjaa. Oli kuulemma jokaisen Fiatin hanskalokerossa, mutta ei yhtään ylimääräistä toimitettavaksi minulle. Käskivät kysellä kirjaa siitä liikkeestä, josta auton ostin. No olenhan tuolta jo jonkun kerran kysellyt. Mutta päätin kysellä vielä kerran. Huono oli tulos jälleen kerran. Lupasivat yrittää etsiä vuoden 2014 mallin käsikirjan ja toimittaa se minulle. No katsotaan, ovatko nuo eri vuosien autot kovin erilaisia ja selviääkö mahdolliset tulevat kysymykset viime vuoden mallin käsikirjasta. Jos se nyt sitten joskus tulee.

Soittelin pojalleni ja kyselin vilkun tilannetta (kirjoitin siitä aiemmassa blogijutussani). Oli kuulemma alkanut jälleen tikittää nopeaan. Kysyin oliko ollut kosteutta ilmassa, sadetta. Kyllä. Syy on tässä matkan varrella hieman saattanut selvitä ja itsekin ryhdyin epäilemään kosteuden - siis sateen -vaikutusta ongelmaan, sillä poudalla vilkku toimi, sateella ei. Joidenkin huhujen mukaan ongelma "saattaisi olla" peräkoukun sähköboksissa, jonne menee jostain kosteutta.

Ok. Soittelin sitten Varkauteen Fiatin asuinpaikkaani lähimpään takuuhuoltoon. Kaukosäädettävä avain oli tullut sinne ja pitäisi nyt taas käydä siellä, kunhan saan auton kotiin. Kysyin ja kerroin samalla tuosta vilkkuongelmasta ja se mahdollisesta korjaamisesta. Ongelma tuntui huoltomiehesstäkin hyväksyttävältä, mutta Varkaudessa ei ole korin - siis asuinosan - takuuhuoltoa. Kas kun tuo takakoukun sähköboksi kuuluu asunto-osaan, ei auton alustaan Fiatiin.

Varasin ajan kuitenkin ja esitin, että jospa selvittäisivät asiaa, voisivatko takuukorjata, kun/jos osaavat. Näin lupasivat tehdä, vaikka hieman hämillään kai sielläkin oltiin asian suhteen. Jos siis mentäisiin virallisen "kaavan" mukaan, ajaisin ensin Varkauteen avaimen kaukosäätimen vuoksi ja sitten mahdollisesti Jyväskylään, missä tämä vilkkuasia takuukorjattaisiin. Niin tai sitten ajelisin Nummelaan, paikkaan, mistä ostin auton, varaisin ajan ja korjauttaisin siellä. Vaikeaksi menee!

Kuten jo olen maininnut, nuo viat eivät suuremmin ajoa haittaa. Ovat lähinnä kosmeettisia ja ilmeisen helposti korjattavia, mutta Fiatin huolto-organisaation järjetön kankeus vaikeuttaa asiaa huomattavasti. Kyllä sanon jo nyt - näinkin pienten ongelmien jälkeen, että jos olisin saanut autoni jollain toisella alustalla ja olisin tiennyt tästä organisaatio-ongelmasta, olisin vaihtanut alusta-auton merkkiä. Siitäkin huolimatta, että edellinenkin auto oli Fiat ja se pelasi mainiosti koko sen ajan, minkä sillä ajelin, noin viisi vuotta ja 50 000 kilometriä.

Joku totesi puhelimessa, että Fiatin huolto on mennyt suunnilleen samalle tasolle, millä nykyään ovat useimmat muutkin merkit. Ei pidä paikkaansa. Minulla on toinenkin melko uusi auto, ei Fiat-merkkinen tosin, ja sen takuuhuollon kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia - päinvastoin.

Olen kysellyt asiaa monelta suunnalta sekä huolloista että jälleenmyyjiltä ja kyllä pitää sanoa, että suurta on vaihtelu Fiatin diilereitten asiakaspalveluissa. Voin kaiken tuon kyselyn jälkeen suositella kolmea huoltopaikkaa: Autotalo Hartikaisen huoltoa Joensuussa ja Autotalo Pelttarin huoltoa Porin seudulla sekä Arita Oy:n huoltoa Espoossa. Näiltä pisteiltä tuli edes jonkinlaista myötätuntoa tai jopa hyviä neuvoja asian tilan korjaamiseksi. Liike, josta auton ostin tai muut valtuutetut huoltopisteet, osasivat vaieta suomalaisittain monella kielellä.

Auton käyttökokemuksista perhekäytössä saan lisätietoja, kunhan tapaan poikani. Mutta ainakin puhelimessa vaikutti varsin tyytyväiseltä. Tosin oli ollut jo pieni "sähköongelma" asunto-osan akun latautumisessa, mutta se oli selvinnyt kurkkaamalla sulakekaappiin, jossa jokin vikstaapi oli alhaalla ja siksi akku ei latautunut. Vunukat ovat ilmeisesti nauttineet matkasta ja viimeksi soittaessani he leikkivät innolla Tanskasta Legolandista ostamillaan uusilla legoilla.

Minulla alkaa jo olla hieman ikävä noita vunukoita, mutta eiköhän tässä piakkoin nähdä ja todennäköisesti matkaillaankin yhdessä jonnekin. Kesää kun onneksi on vielä jäljellä, vaikka jotkut väittävät, ettei se ole vielä alkanutkaan tai sitten siirryttiin suoraan keväästä syksyyn.

Hannu
elämän matkaaja