Varsin täyteläinen päivä on illassa. Päivä alkoi jo aamulla noin klo viiden maissa, kun starttasin kotoa kohti Nummelaa matkailuautoni huoltoon. Päivä on kuitenkin ollut täyteläisyyden lisäksi varsin onnistunut. Vaati tosin yhdet päikkärit jossain matkalla huoltoaseman pihalla.
Pohdin aiemmin blogissani, miten mahtaa käydä huollossa noiden Fiatin ärsyttävien pikkuvikojen. Hyvin kävi. Autoni myyjäliikkeen huollon taitava asentaja korjasi vian ja löysi - ilmeisen todelliselta kuulostavan - vian alkusyynkin. Noin 8000 km sitten hän asensi melkoisessa kiireessä - koska odotin autoa kieli pitkällä vieressä - autoon joitain lisätarvikkeita kuten mm. peruutustutkan. Aiemmin Saksassa autoon oli jo lisäasennettu mm. peräkoukku. Siitä sitten syntykin mielenkiintoinen solmu, kun peruutustutkan piuhoitus kuten ilmeisesti myös vinkkarin piuhoitus oli kytketty kiireessä hieman väärin. Auto oletti koko ajan, että auton perässä oli siellä olematon peräkärri ja kun sen olemattoman kärrin vinkkarit eivät - kumma kyllä toimineet - ajotietokoneessa ilmeni virhekoodi, vaikka muut auton vinkkarit toimivat normaalisti.
Ja kun peruutustutkan piuhoitus oli jotenkin sekin kiireessä asennettu perän sähköboksiin, siinäkin oli ongelmansa, joka ilmeni joko vinkkarin toimimattomuutena tai tutkan toimimattomuutena. Tässä näin mistään tietämättömän maallikon selitys asiaan. Mutta nyt laitteet toimivat ja voisi olettaa, että uusi auto on viimein - 8000 kilometrin ajon jälkeen - kunnossa. Kiitos taikuri Markuksen asian sujuvasta ja mutkattomasta hoidosta. Huomasi muuten, että mies oli asunut joskus Pohjois-Karjalassa. Siellä kun kasvaa juuri tuollaisia osaajia.
Aamulla kotoa matkaan lähtiessäni en tiennyt, minne menisin seuraavaksi huollon jälkeen. Kokonaisuudessaan matkasuunnitelmani meni hieman metsään, kun edellinen Pohjanmaan reissu hieman lyheni ja päätin mennä välillä kotiin pyykkiä pesemään ja lepäämään. Alkuaan oli tarkoitus mennä sinne vasta huollon jälkeen. Sen jälkeen minun on tarkoitus olla maanantaina vunukoita hoitamassa Lappeenrannassa, mutta mitä teen ennen sitä, se oli ja on yhä osittain hämärän peitossa, vaikka osa siitä on jo konkretisoitunut. Ihanaa tämä vapaus!
Aikani vempoloituani päätin suunnistautua kohti Loviisaa, jossa on mielenkiintoinen ja kaunis ortodoksinen kirkko, jota en ole aiemmin nähnyt. Siispä sinne, mutta minne sieltä; sitä en vielä kirkkoon mennessäkään tiennyt. Sain pienten kommellusten jälkeen tiedokseni kirkon isännöitsijän puhelinnumeron. Sitä ennen olin jo ehtinyt soitella jokin aika sitten tuonilmaisiin siirtyneelle edelliselle isännöitsijälle, jonka tiedot olivat vielä Internetissä, mutta jolla ei ollut puhelinta siellä, missä nyt liekin. Olisikohan aika korjata yhteystietoja.
Loviisan kirkko on todella kaunis sisältä. Ulkoa sitä ei kirkoksi tunnistaisi ja muistelen kuulleeni, että se olisi perustettu entisen tsaarin ajan upseerien klubiin. Kirkkosalin vieressä oli joka tapauksessa palokunnan sali. Kirkoksi rakennuksen saattoi hädin tuskin tunnistaa pihalla olevasta puisesta kellotornista.
Kirkko on sisustettu vanhan venäläisen sotilas- tai varuskuntakirkon siirrettävällä tekstiili-ikonostaasilla, joka on muuten vaikuttava ilmestys. Ikonit on siis maalattu kankaalle, joka voitiin tarvittaessa kiertää vaikka rullalla ja muuttaa seuraavaan kohteeseen, minne armeija sitten menikin. Loviisan kirkossa on toki perinteisiä ikonejakin ja vanhoja onkin, mutta varsinainen ikonostaasi, kirkkosalin ja alttarin eristävä seinärakennelma on tuon kankaalle maalatun ikonostaasin ja sitä tukevan varsin ohuen seinärakennelman yhdistelmä. Todella mielenkiintoinen.
Alttarista löysin lisäksi mielenkiintoisen ja mielestäni Suomessa varsin harvinaisen ns. Kolmikätisen Jumalanäidin ikonin, jossa kolmas käsi liittyy pyhään Johannes Damaskolaiseen. Aiheesta taitaa löytyä jotain tietoa Ortodoksi.netin sivuilta ja muistaakseni myös kuvia Romanian Neamţin luostarissa sijaitsevasta kuuluisasta kolmikätisestä ikonista. Loviisan ikonissa asettelu oli erilainen. Kolmas käsi oli ikään kuin Jumalanäidin kolmas käsi, kun taas Neamţin luostarin ikonissa kolmas käsi on aivan erillinen.
Loviisan kirkon pihalla vielä arvoin, minne menisin yöksi. Päätin tehdä taloudellisen ratkaisun: en mene poikani luokse vielä, vaan yövyn ns. matkaparkissa, jollainen löytyy pienestä kylästä lähellä Kouvolaa (oikeastaan se ilmeisesti on osa Kouvolaa). Kylä on entisen Anjalankosken kaupungin alueella ja se sijaitsee Kouvolan kaupungin itäosassa lähellä Luumäen ja Haminan rajoja, lähellä Taavettia ja Kaipiaista.
Halpahintainen (8 euroa) matkaparkki sijaitsee kyläyhteisön omistaman vanhan koulun pihalla. Koulun keittiörakennus toimii huoltorakennuksena. Olin ainoa paikalle saapunut käymäläinen. Muut alueella läsnä olevat olivat ns. kausipaikkalaisia, joita kaikkiaan näytti olevan noin viisi kappaletta, Vain kahdessa tosin oli elämää. Henkilökuntaa ei ollut paikalla, joten maksoin tuon huomattavan yöpymismaksun (johon sisältyi myös sähkö, suihkut ja toiletti sekä optio saunomiseen) seurustelusalin säästöporsaaseen. Ei ollenkaan paha hinta moisesta paikasta.
Niin - otsikossa oli muuten se Saarakin. Ei ilmeisesti se Saara, joka aikanaan nauroi Lootin kanssa matkailtuaan, vaan se Saara, joka antoi nimen paikalle, missä olin. Kuka lieneekään, mutta muitakin mielenkiitoisia nimiä alueelta löytyy, kuten Kyynelmyksenjärvi. Mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen paikannimi: Saaramaa.
Hannu
elämän matkaaja
Pohdin aiemmin blogissani, miten mahtaa käydä huollossa noiden Fiatin ärsyttävien pikkuvikojen. Hyvin kävi. Autoni myyjäliikkeen huollon taitava asentaja korjasi vian ja löysi - ilmeisen todelliselta kuulostavan - vian alkusyynkin. Noin 8000 km sitten hän asensi melkoisessa kiireessä - koska odotin autoa kieli pitkällä vieressä - autoon joitain lisätarvikkeita kuten mm. peruutustutkan. Aiemmin Saksassa autoon oli jo lisäasennettu mm. peräkoukku. Siitä sitten syntykin mielenkiintoinen solmu, kun peruutustutkan piuhoitus kuten ilmeisesti myös vinkkarin piuhoitus oli kytketty kiireessä hieman väärin. Auto oletti koko ajan, että auton perässä oli siellä olematon peräkärri ja kun sen olemattoman kärrin vinkkarit eivät - kumma kyllä toimineet - ajotietokoneessa ilmeni virhekoodi, vaikka muut auton vinkkarit toimivat normaalisti.
Ja kun peruutustutkan piuhoitus oli jotenkin sekin kiireessä asennettu perän sähköboksiin, siinäkin oli ongelmansa, joka ilmeni joko vinkkarin toimimattomuutena tai tutkan toimimattomuutena. Tässä näin mistään tietämättömän maallikon selitys asiaan. Mutta nyt laitteet toimivat ja voisi olettaa, että uusi auto on viimein - 8000 kilometrin ajon jälkeen - kunnossa. Kiitos taikuri Markuksen asian sujuvasta ja mutkattomasta hoidosta. Huomasi muuten, että mies oli asunut joskus Pohjois-Karjalassa. Siellä kun kasvaa juuri tuollaisia osaajia.
Aamulla kotoa matkaan lähtiessäni en tiennyt, minne menisin seuraavaksi huollon jälkeen. Kokonaisuudessaan matkasuunnitelmani meni hieman metsään, kun edellinen Pohjanmaan reissu hieman lyheni ja päätin mennä välillä kotiin pyykkiä pesemään ja lepäämään. Alkuaan oli tarkoitus mennä sinne vasta huollon jälkeen. Sen jälkeen minun on tarkoitus olla maanantaina vunukoita hoitamassa Lappeenrannassa, mutta mitä teen ennen sitä, se oli ja on yhä osittain hämärän peitossa, vaikka osa siitä on jo konkretisoitunut. Ihanaa tämä vapaus!
 |
| Loviisan Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko. [Klikkaa kuvaa hiirella, niis se suurenee] (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Aikani vempoloituani päätin suunnistautua kohti Loviisaa, jossa on mielenkiintoinen ja kaunis ortodoksinen kirkko, jota en ole aiemmin nähnyt. Siispä sinne, mutta minne sieltä; sitä en vielä kirkkoon mennessäkään tiennyt. Sain pienten kommellusten jälkeen tiedokseni kirkon isännöitsijän puhelinnumeron. Sitä ennen olin jo ehtinyt soitella jokin aika sitten tuonilmaisiin siirtyneelle edelliselle isännöitsijälle, jonka tiedot olivat vielä Internetissä, mutta jolla ei ollut puhelinta siellä, missä nyt liekin. Olisikohan aika korjata yhteystietoja.
Loviisan kirkko on todella kaunis sisältä. Ulkoa sitä ei kirkoksi tunnistaisi ja muistelen kuulleeni, että se olisi perustettu entisen tsaarin ajan upseerien klubiin. Kirkkosalin vieressä oli joka tapauksessa palokunnan sali. Kirkoksi rakennuksen saattoi hädin tuskin tunnistaa pihalla olevasta puisesta kellotornista.
 |
| Kirkon nimikkoikoni sijaitsee poikkeuksellisesti pyhän portin vasemmalla puolella, kun se perinteisesti on ikonostaasin oikeassa (salista katsoen) reunassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Kirkko on sisustettu vanhan venäläisen sotilas- tai varuskuntakirkon siirrettävällä tekstiili-ikonostaasilla, joka on muuten vaikuttava ilmestys. Ikonit on siis maalattu kankaalle, joka voitiin tarvittaessa kiertää vaikka rullalla ja muuttaa seuraavaan kohteeseen, minne armeija sitten menikin. Loviisan kirkossa on toki perinteisiä ikonejakin ja vanhoja onkin, mutta varsinainen ikonostaasi, kirkkosalin ja alttarin eristävä seinärakennelma on tuon kankaalle maalatun ikonostaasin ja sitä tukevan varsin ohuen seinärakennelman yhdistelmä. Todella mielenkiintoinen.
 |
| Kolmikätinen Jumalanäidin ikoni Loviisan kirkon alttarissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Loviisan kirkon pihalla vielä arvoin, minne menisin yöksi. Päätin tehdä taloudellisen ratkaisun: en mene poikani luokse vielä, vaan yövyn ns. matkaparkissa, jollainen löytyy pienestä kylästä lähellä Kouvolaa (oikeastaan se ilmeisesti on osa Kouvolaa). Kylä on entisen Anjalankosken kaupungin alueella ja se sijaitsee Kouvolan kaupungin itäosassa lähellä Luumäen ja Haminan rajoja, lähellä Taavettia ja Kaipiaista.
 |
| Tulipa jälleen keiteltyä uusia perunoita autoni hyttysverkon takana olevalla melkein ulkoterassilla... (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Halpahintainen (8 euroa) matkaparkki sijaitsee kyläyhteisön omistaman vanhan koulun pihalla. Koulun keittiörakennus toimii huoltorakennuksena. Olin ainoa paikalle saapunut käymäläinen. Muut alueella läsnä olevat olivat ns. kausipaikkalaisia, joita kaikkiaan näytti olevan noin viisi kappaletta, Vain kahdessa tosin oli elämää. Henkilökuntaa ei ollut paikalla, joten maksoin tuon huomattavan yöpymismaksun (johon sisältyi myös sähkö, suihkut ja toiletti sekä optio saunomiseen) seurustelusalin säästöporsaaseen. Ei ollenkaan paha hinta moisesta paikasta.
 |
| ... ja hyvältä ne jälleen maistuivat blogijutun kirjoittamisen ohessa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Niin - otsikossa oli muuten se Saarakin. Ei ilmeisesti se Saara, joka aikanaan nauroi Lootin kanssa matkailtuaan, vaan se Saara, joka antoi nimen paikalle, missä olin. Kuka lieneekään, mutta muitakin mielenkiitoisia nimiä alueelta löytyy, kuten Kyynelmyksenjärvi. Mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen paikannimi: Saaramaa.
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.