Kesä tuli, mutta auto meni! Mikkelissä on hellettä ja todella kaunis kesä, mutta minäpä en ajelekaan täällä tai muuallakaan nyt vähään aikaan matkailuautollani, vaan moottoripyörälläni.
Uusi matkailuautoni keikkuu jossain Itämeren aalloilla, kun poikani lähti perheensä kanssa keskemmäksi Eurooppaa. Täällä meillä on helle, mutta siellä se helle vasta onkin, kun on pahimmillaan tai parhaimmillaan - ihan miten vain - lämmintä noin 30 - 40 Celsius-astetta.
Mielenkiintoista myös on, että Fiat ei pystynyt toimittamaan mukaan auton suomenkielistä käsikirjaa ennen lähtöä. No - onneksi poika osaa tuota Lontoon murretta isäänsä paremmin. Minä kun jouduin koulussa lukemaan saksaa. Minusta tuo Fiatin toiminta osoittaa melkoista asiakkaiden aliarvioimista ja sanoisin jopa typerää ja myöhemmin kostautuvaa ylimielisyyttä asiakaspalveluissa. Minkäänlaista kontaktia maahantuojalta en yrityksistä huolimatta ole saanut. Ja yritystä kyllä on ollut.
Auto on pikkuvikojensa puolesta ollut kuin lottoautomaatti: yhtenä päivänä joku vika on päällä, toisena ei. Tuo "joku vika" on vilkku, joka viimeksi autossa ollessani taas toimi. Itse veikkaan, että syy löytyy kosteudesta, joka aiheuttaa sateella tai sen jälkeen ongelmia ja kun auto kuivuu lämpimällä kelillä, ongelma katoaa. En tiedä missä ongelma majailee, mutta jossain sellaisessa paikassa ehkä, minne sitten kosteuskin pääsee.
Avainta en saanut kuntoon ennen matkaa, mutta toivottavasti sulkeminen ja avaaminen toimii moitteettomasti ilman kaukosäädintä. Asennutin autoon kuitenkin kaiken varalta turvajärjestelmän, jolla ovet voi tarvittaessa sulkea aivan varmasti. Poika asensi siihen vielä palohälyttimen ja sammutuspeitteen, joten eiköhän sillä matkailu liene nyt riittävän turvallista.
Laitoin viestiä käsikirjasta myyjäliikkeellekin, ja kohtuullisen pitkän odottelun jälkeen sain vastauksen: "Eivät ole Fiatilta soittaneet!" Lieköhän siellä vanhat ARP-puhelimet, jotka toimivat vain yhteen suuntaan ja silloin, kun on tangentti alhaalla. Kannattaisi hankkia kaksisuuntaiseen viestintään kelvolliset puhelimet, joilla voi myös soittaa Fiatin maahantuonnin suuntaan.
Kyllä pitää nyt kaiken tämä vatuloimisen jälkeen sanoa niille, jotka pohtivat matkailuauton hankkimista: "Osta sellainen auto, jossa alustana ei ole Fiat." Vältyt monelta harmilta. Varsinkin, kun autoihin nyt yleensäkin tulee aina jotain korjattavaa - Fiatiinkin.
Uuden auton ajamisesta ja käytöstä jäi kuitenkin ihan hyvä maku. Se toimi ja toiminee jatkossakin, kunhan nuo lapsentaudit saadaan voitettua. Poikanikin oli tyytyväinen, kun hän ajeli sillä kotiinsa Lappeenrantaan ja sieltä Helsinkiin laivalle. Kuuleman mukaan autoon jäi vielä tyhjää tilaakin sen jälkeen, kun matkaan oli pakattu nelihenkisen perheen tavarat. Yksi polkupyöräkin lähti mukaan takatelineellä kauppamatkoja varten.
Mielenkiintoista oli autolla ajellessa huomata, että enää eivät vastaantulevat matkailuautot tervehdi, kuten tekivät vanhan auton kohdalla. Vanhan auton tunnisti matkailuautoksi edestäpäinkin sen ns. alkovin, kuljettajan kopin päällä olevan makuutilan, vuoksi, mutta tätä autoa ei helpolla erota edestäpäin suuresta pakettiautosta ja siksi käsi ei nouse tervehdykseen vastaantulijalla. Ei ollenkaan paha asia - minusta eikä pojastakaan.
Vunukat olivat innoissaan matkalle lähdöstä. Odottivat sitä kovasti. "The Lady of my Life", 4-vuotias D. päätti lähteä sillä jo vuorokausi aiemmin kuin muut ja ilmoitti autoon noustuaan topakasti: "Nyt muuten lähdetään ja jos joku aikoo tulla mukaan, on syytä tulla autoon heti!" 6-vuotias J. oli hieman ihmeissään ja hämmentynyt ja yritti tapansa mukaan selittää rauhallisen järkeilevästi ja loogisesti, että lähtö muuten tapahtuu vasta yhden yön nukuttua ja sitä ei kaiken lisäksi vielä nukuta autossa.
No nyt he kuitenkin keikkuvat hellesäässä jossain Itämerellä ja pohtivat, miten tuhlaavat pääkohteessaan Tanskan Legolandissa viime talvena myymistään taideteoksista saadut varat. Kuuleman mukaan useita satoja Tanskan kruunuja odottaa sijoituskohdettaan Legolandissa. Akvarelleja myytiin lähes urakalla isovanhemmille ja muille sukulaisille hintaan 1 - 12 euroa. Kalliimpi hinta oli yleensä vierailla tai kaukaisimmilla sukulaisilla ja halvempi lähisuvulla, joka vastaavasti sitten osti niitä useammin.
Toinen kohde, jota vunukat kuulemma suuresti odottavat on Juutinrauman ylitys piiiitkääää siltaa pitkin. He kun palaavat tuolta turneeltaan Keski-Euroopasta Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Ukki antoi molemmille pienet muistikirjat mukaan matkalle toiveella, että saisi sitten nähdä kuvia niistä kohteista, missä he ovat käyneet. Katsotaan sitten, mitä saamani pitää.
Hannu
elämän matkaaja
 |
| HAP ja mopo. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Auringonlasku Finnlinesin laivalla - tosin vuonna 2014. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Auto on pikkuvikojensa puolesta ollut kuin lottoautomaatti: yhtenä päivänä joku vika on päällä, toisena ei. Tuo "joku vika" on vilkku, joka viimeksi autossa ollessani taas toimi. Itse veikkaan, että syy löytyy kosteudesta, joka aiheuttaa sateella tai sen jälkeen ongelmia ja kun auto kuivuu lämpimällä kelillä, ongelma katoaa. En tiedä missä ongelma majailee, mutta jossain sellaisessa paikassa ehkä, minne sitten kosteuskin pääsee.
Avainta en saanut kuntoon ennen matkaa, mutta toivottavasti sulkeminen ja avaaminen toimii moitteettomasti ilman kaukosäädintä. Asennutin autoon kuitenkin kaiken varalta turvajärjestelmän, jolla ovet voi tarvittaessa sulkea aivan varmasti. Poika asensi siihen vielä palohälyttimen ja sammutuspeitteen, joten eiköhän sillä matkailu liene nyt riittävän turvallista.
Laitoin viestiä käsikirjasta myyjäliikkeellekin, ja kohtuullisen pitkän odottelun jälkeen sain vastauksen: "Eivät ole Fiatilta soittaneet!" Lieköhän siellä vanhat ARP-puhelimet, jotka toimivat vain yhteen suuntaan ja silloin, kun on tangentti alhaalla. Kannattaisi hankkia kaksisuuntaiseen viestintään kelvolliset puhelimet, joilla voi myös soittaa Fiatin maahantuonnin suuntaan.
Kyllä pitää nyt kaiken tämä vatuloimisen jälkeen sanoa niille, jotka pohtivat matkailuauton hankkimista: "Osta sellainen auto, jossa alustana ei ole Fiat." Vältyt monelta harmilta. Varsinkin, kun autoihin nyt yleensäkin tulee aina jotain korjattavaa - Fiatiinkin.
Uuden auton ajamisesta ja käytöstä jäi kuitenkin ihan hyvä maku. Se toimi ja toiminee jatkossakin, kunhan nuo lapsentaudit saadaan voitettua. Poikanikin oli tyytyväinen, kun hän ajeli sillä kotiinsa Lappeenrantaan ja sieltä Helsinkiin laivalle. Kuuleman mukaan autoon jäi vielä tyhjää tilaakin sen jälkeen, kun matkaan oli pakattu nelihenkisen perheen tavarat. Yksi polkupyöräkin lähti mukaan takatelineellä kauppamatkoja varten.
Mielenkiintoista oli autolla ajellessa huomata, että enää eivät vastaantulevat matkailuautot tervehdi, kuten tekivät vanhan auton kohdalla. Vanhan auton tunnisti matkailuautoksi edestäpäinkin sen ns. alkovin, kuljettajan kopin päällä olevan makuutilan, vuoksi, mutta tätä autoa ei helpolla erota edestäpäin suuresta pakettiautosta ja siksi käsi ei nouse tervehdykseen vastaantulijalla. Ei ollenkaan paha asia - minusta eikä pojastakaan.
Vunukat olivat innoissaan matkalle lähdöstä. Odottivat sitä kovasti. "The Lady of my Life", 4-vuotias D. päätti lähteä sillä jo vuorokausi aiemmin kuin muut ja ilmoitti autoon noustuaan topakasti: "Nyt muuten lähdetään ja jos joku aikoo tulla mukaan, on syytä tulla autoon heti!" 6-vuotias J. oli hieman ihmeissään ja hämmentynyt ja yritti tapansa mukaan selittää rauhallisen järkeilevästi ja loogisesti, että lähtö muuten tapahtuu vasta yhden yön nukuttua ja sitä ei kaiken lisäksi vielä nukuta autossa.
 |
| D:n ukille myymä teos "Paripuu". Hinta 2 €. (Valokuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| J:n ukille myymä teos: "Masupuu". Hinta 2 €. (Valokuva © Hannu Pyykkönen) |
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.