056. Liekö Fiatillani sielu!

Kuva Pielisen ympäriajosta Lieksan Timitraniemestä, alueen nuotiopaikalta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen tässä viimeisimmissä matkablogikirjoituksissani tuskaillut Fiatin ihmeellistä huoltomaailmaa Suomessa. Sama hulvaton meno on valitettavasti jatkunut edelleen, eikä valoa oikein näy tämän tunnelin päässä. Lisäbonuksena on vielä kesälomat, jotka aina Suomessa näin heinäkuussa saavat palveluja tarvitsevien asiakkaiden verenpaineeseen helposti jonkinmoisia muutoksia.

Heinävedellä sijaitsevat Suomen ainoat viralliset ortodoksiset luostarit
Valamo ja Lintula ovat myös hyviä matkailuautokohteita.
Tässä Lintulan naisluostarin päärakennus, jossa on myös kirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Retkeilyauto on tosin pelannut sillä tavalla kuin suunnilleen odotinkin, eli melko hyvin, mutta harmittaa vain siinä ilmenneet pikkuviat, nykyaikaisten tietokoneistettujen autojen lapsentaudit, joita ei kyllä mielestä siltikään uudessa autossa pitäisi olla ja joita ei kaiken lisäksi siitä sitten saada oikein millään pois. Ja jotta hauskuus ja hulvaton meno yhä vielä säilyisi, uusiakin vikoja on jo ilmennyt entisten lisäksi.

Täytyy kuitenkin jotain kehuakin välillä, kun olen viime aikoina lähes kaikkea Fiatin huoltoon liittyviä morkannut - ja ihan muuten ansioistaan. Käväisin alkuviikolla Varkaudessa - siis minua lähimmässä (n. 90 km) - Fiatin takuuhuollossa. Saman asian takia toista kertaa. Ongelmana oli kaukosäädettävä avain, jossa ei kaukosäätöominaisuus toiminut, vaan ovet piti lukita avaimella ovesta.

Tällä kertaa Varkauden KSA-huolto löysi innovatiivisen ratkaisun sen jälkeen, kun toinenkaan tilattu uusi avain ei toiminut. Miten tuo temppu tehtiin, se selviää käymällä Varkaudessa Käsityökadulla. Mutta nyt minulla on joka tapauksessa toimiva kaukosäädettävä avain ja jos se joskus stoppaa jälleen, tiedän jopa, miten voin yrittää herättää sen henkiin uudestaan melko helpolla ensiavulla.

Ainut ongelma vain oli, että huollon yhteydessä peruutustutka lopetti toimintansa ja kun pistäydyin vielä paluumatkalla Joensuusta uudestaan korjaamolla Varkaudessa, vika ei selvinnyt siltä istumalta. Siispä piti tilata asuinosan takuuhuolto Nummelasta, liikkeestä, josta auton noin kuukausi sitten uutena ostin. Tosin sekään ei nyt ihan käsikirjan mukaan mennyt, mutta korjausaika on kuitenkin plakkarissa.

Kas kun myyjäliike suositteli kysymään ongelman ratkaisua Varkauden Fixus-liikkeestä, joka myy samaa autossani olevaa peruutustutkaa ja osaa mahdollisesti vastata kysymykseen: "Pitääkö peruutustutka buutata, kun huollon yhteydessä irrotettiin akun miinus-kaapeli?" Myyjäliike ei moista tiennyt, vaikka oli asentanut tutkan ja Fiatin takuuhuoltokaan ei sitä tiennyt, koska moinen vempain on jälkiasennettu lisäosa, joka ei kuulu Fiatiin huoltoon.

Mutta Varkauden Fixuspa (Varaosatalo Vitikainen Oy) yllätti, sieltä löytyi asiansa osaava asentaja töiden vastaanotosta ja johan rupesi asiat selviämään. Pitäisiköhän ko. asentajan hieman konsultoida koko Fiatin huolto-organisaatiota, sillä sieltä ihan oikeasti tuli runsaasti hyödyllistä ja mitä ilmeisimmin myös aivan paikkansa pitävää tietoa Fiatin melko yleisestä ongelmasta ja sen korjaamisesta.

Hieman vain huvitti, että Fiatin asiakkaana jouduin itse etsimään ihmisen, joka tiesi vian ja miten se korjataan. Mutta kyllä - saatte uskoa - huvitti sekin, kun myyjäliikkeen edustaja totesi minulle, siis auton heiltä ostaneelle asiakkaalle, asiasta kysyessäni: "Kysypä Varkauden Fixuksesta!"

Niin sitten vielä se vilkkuongelma, joka jatkaa sielukasta elämäänsä. Aina kun menen huoltoon, autoni mitä ilmeisimmin kuulee sen ja ongelmaa ei ole, mutta kun olen poissa huollosta, se ajoittain aina yllättää ja ilmaantuu kuin salaa. Nytkin vilkku toimi (kojelaudassakin) ihan moitteettomasti huollossa ollessani; auton ulkopuolellahan se on toiminut koko ajan oikein. Ainoastaan virhekoodi mahdollisesta viasta tulee sen nopean vilkkumisilmoituksen yhteydessä myös näyttöön ajotietokoneelle. Ne myös näkyvät testiraportissa, kun auto tarkastettiin testerillä. Mutta vikaa tai aiheuttajaa ei vain löytynyt.

Nyt ilmennyt uusi vika (peruutustutkan pimeneminen) antoi hieman mahdollisesti osviittaa, mistä ongelman villakoiran ydin saattaa löytyä. No se nähdään Nummelan myyjäliikkeen huollossa, kunhan vien sinne autoni. Sen verran pitänee myyjäliikettäkin kehua, että sain sieltä sentään Fiat Ducaton suomenkielisen käsikirjan. Ihan mukava opus, mutta, mutta ... siinä ei ole mitään tämän auton robottiautomaattivaihteistosta, mäkiavustajan käytöstä eikä muutamasta muustakaan autossa olevasta uudesta ominaisuudesta, koska se on viime vuoden (2014) mallin käsikirja. Mutta olihan sitä mukava lueskella.

Niin ja toinenkin kehu: sain sitten sieltä jostain - missä se sitten lieneekään - siis Fiatin puhelimella tavoitettavasta +800 -alkuisesta asiakaspalvelun puhelinnumerosta viimein englanniksi pyytämäni takaisinsoitonkin, jonka jätin sinne jokunen päivä aikaisemmin. Se kesti tosin muutaman päivän, mutta ihan kohtelias suomenkielinen leidi siellä kanssani keskusteli. Sen seurauksena sain linkin suomenkieliseen oman autoni valmistenumeron mukaiseen tämän vuoden (2015) mallin nettikäsikirjaan, mutta, mutta ... ei sielläkään ollut tietoa noista edellä mainituista asioista, joihin kaipasin tietoa. Samalla tietysti tiedostin, että taisi muuten jäädä myös ko. asian opastus myyjäliikkeessä aikanaan melko vähäiselle.

Pielisen kierrokseen voi hyvin yhdistää sekä luostarit, Kolin että muutaman pohjoiskarjalaisen kaupungin: Nurmeksen, Lieksan ja Joensuun. Tässä kuva Pieliseltä kuvattuna Lieksan Timitraniemen leirintäalaueen nuotiopaikalta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

No nyt on mahdollisuus korjata tuokin tilanne ja tuon mäkiavustajan lisäksi kysyn nyt ainakin, että miten ihmeessä minä vaihdan auton takalampun polttimon, kun se varmasti jossain vaiheessa palaa. Tämän hetkisen - tosin vajavaisen - käsityksen mukaan puran melkoisesti asuinosan sisutusta ja teen erilaisia temppuja vaihdon eteen. Saattaahan olla, että joitakin muitakin kysymyksiä esitän.

Joitain pieniä asuinosan kaluston uudelleen tuunauksia poikani teki ennen Keski-Euroopan matkaa, ja niiltä osin auto on nyt huomattavasti toimivampi ja jopa turvallisempi. Osaa niistä voisi ko. retkeilyautofirmakin käyttää, koska kustannukset ovat noin euron parin luokkaa, mutta hyöty melkoinen.

Autoa on nyt käytetty ihan kohtuullisesti, mittarissa on hieman yli 5000 kilometriä, vaikka auto on ollut hallussani vasta noin kuukauden. Robottiautomatiikka toimii melko hyvin ja tuo automatiikka on vanhalle miehelle mieleen. Auton ajaminen, kuskin tuolilla (ja miksei kuskin vieressäkin) istuminen on lokoisaa, asuinosa toimii, vaikka tällaisena kylmänä kesänä onkin joutunut etsimään hieman lisäeristeitä tyynyistä ja tekstiileistä takaoven sisäpuolelle.

Akkukin latautuu, kun poikani selvitti erään kadonneen ja poisjääneen opastuksen ongelman ja osasi painaa oikean napin alas ennenkuin akut tyhjenivät. Niin ja lisäksi ne sitten kestävätkin melko hyvin suurtakin käyttöä, vaikka auto ei olisi kytketty  kaapelilla sähköverkkoon.

Toki joitain asioita autossa olisin tehnyt hieman eri tavalla, mutta ne ovat sellaisia, että niiden kanssa pärjää kyllä. Kuten vaikka sen kanssa, että toiletin wc-pönttö on niin korkealla, että tällainen pitkäjalkainen karjalainenkin saa melkein heilutella jalkojaan sillä istuessaan. Mutta mikäs sen mukavampaa viihdykettä vessavierailulla! Tulee ihan lapsuus mieleen ja huulilta melkein luiskahtaa pyyntö: "Pyyyyhkimääään!"


Hannu
elämän matkaaja