026. Oopperajuhlilta saunaan

Vaikka vunukoitten, lapsenlapsieni, kanssa peuhaaminen onkin mukavaa, matka jatkuu. Lappeenranta jäi taakse ja uudet maisemat odottivat meitä. Pientä ongelmaa tosin aiheutti Gheorghen korvatulehdus, joka aiheutui hänen uimaretkestään ja veden joutumisesta korvaan.

Löysimme yksityisen lääkärin – miellyttävän georgialaisen, ortodoksisen miehen, jolla myös oli poika nimeltään George – joka hoiti asian kuntoon ja nyt meillä on mukana tehokas antibioottikuuri korvakipuiselle. Ja hintakin oli veljellisen ortodoksinen, vaikka kyseessä oli melko kalliin yksityisen lääkärikeskuksen työntekijä. Aikataulu muuttui hieman suunnitellusta, mutta onneksi meillä on aikaa ja väljyyttä aikataulussakin.

Gheorghe ja oinas Savonlinnassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Samoin suomalaisen lääkäriystäväni apu oli mukavan juohevaa ja auttoi meitä suuresti asioiden hoidossa. Matka jatkui kohti Valamon ja Lintulan luostareja. Hieman muutimme suunnitelmia ja jätimme luostarivierailut seuraavaan päivään, torstaihin. Mutta iloinen asia oli se, että Andrein matkalaukku odotti häntä Valamon respassa ja kaikki tavarat olivat mukana ja lisäksi ilmeisen ehjiä.

Olavinlinna Savonlinnassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Matka jatkui Lappeenrannasta koti Simpelettä ja Parikkalaa, mistä kurvasimme Punkaharjun kauniisiin harjumaisemiin ja sieltä Savonlinnaan katsomaan yhtä Suomen kauniimmista linnoista, Olavinlinnaa. Linnassa oli illalla Savonlinnan oopperajuhlien esitys ja siksi maisemissa liikkui kohtuullisen paljon turisteja, mutta onnistuimme pääsemään ja parkkeeraamaan melko lähelle linnaa seitsenmetrisellä maalaivallamme. Matkan kruunasi vielä järvellä seilaaminen, kun ylitimme matkallamme Heinävedelle Hanhivirran lossilla virran ja siinä riittikin ihmettelemistä vieraille – etenkin siinä, että kaikki oli ilmaista.

Hanhivorran lossilla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Olimme myöhässä ajateltua alkuperäistä aikataulusuunnitelmaa noin nelisen tuntia, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia. Olimme perillä Valamossa illan katveessa ja laitoimme heti lohen savustumaan. Minä tein lohelle ja uusille perunoille ahvenpaistoksistani tutun ja uudelleen tähän tilanteeseen ja tarjolla oleviin aineksiin inspiroidun jogurttikastikkeen ja Marke salaatin. Jouko savusti melko kookkaan kokonaisen lohen ja lopputulos oli kaikin puolin nautittava ja myös esteetinen. Etenkin kun saimme lisäksi nauttia hyvää saksalaista Rieslingiä kyytipoikana. Kuka kumma olikaan tajunnut tuoda sitä sopivasti Saksasta!

Kalassa Valamossa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Ruuan päälle saimme syödä vielä maittavan jälkkärin, joten ilta sujui rattoisasti, vaikka melkoisen helteen kuumuus alkoi jo hieman ramasemaan. Isä Neculai ja pojat kalastelivat järven rannassa ja saalis oli ainakin kaksi kalaa kissoille ja yksi uistin rannan männyn oksille.

Isä Neculain kalansaalis.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Isä Neculai sai myös jälleen kerran nauttia suomalaisen saunan parantavasta ja virkistävästä vaikutuksesta ja myös muut vieraat vierailivat saunassa, mutta järveen heitä ei saanut, vaikka monella tapaa yritimme uskotella, että se kyllä kuuluu suomalaiseen saunatraditioon. Järven vesi on melkoisen lämmintä ja siellä pulikoiminen on suurta huvia. Ainakin joillekin, Gheorghe tosin on uimakiellossa toistaiseksi.

Huomenna ovat vuorossa luostarit ja niihin tarkempi tutustuminen. Sen jälkeen matka jatkuu varsin lyhyen taipaleen verran – ainoastaan Suonenjoelle, jossa on tarjolla jälleen saunaa ja substralia. Sää on ihana, vaikkakin minulle liian kuuma, mutta vieraille ihan sopiva. Etenkin, kun he lukivat viestin, että kotona on lämmintä, mutta siellä sataa.


Hannu
elämän matkaaja

HAP