030. Jäämerellä

Yö maistui hyvältä Sevettijärvellä pitkän ajomatkan jälkeen. Totuttuun tapaan nukuin autossa (takaosassa) ja pojat etuosassa. Poikien vanhemmat nukkuivat sisällä oikeissa sängyissä. Takana oli maittava ateria ja sauna. Ulkona eivät kovin viihtyneet, vaikka käyttivät nyt ensimmäistä kertaa myös ”hyttyshattuja”. Siellä kun oli muitakin – miljoona itikkaa.

Sevettijärven ortodoksisella hautausmaalla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa Neideniin ja siitä edelleen Norjaan Kirkkoniemen eli Kirkenesin ohi kohti Venäjän rajaa. Aivan rajan tuntumassa käännyimme pohjoiseen ja ajoimme pientä osin asfaltoitua, osin hiekkatietä kohti Grense Jakobselveä ja Jäämertä, arktista valtamertä.

Norjan ja Venäjän välinen raja-asema. Tästä pääsee Murmanskiin.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Norjassa oli – saamani tiedon mukaan – jonkinlainen terroristiuhka ja siksi meidätkin tarkastettiin rajalla melko tarkkaan. En ole koskaan ollut kontrollissa Norjaan mennessäni, mutta nyt kaksi konepistoolein ja muutenkin varustautunutta, tummiin virka-asuihinsa pukeutunutta norjalaista poliisia tarkasti auton ja ihmiset melko tarkkaan. Jopa auton vessa ja minun sänkyni tarkastettiin, lienee ollut aihetta. Kuulin myöhemmin, että Lapissa oli noussut pieni häly siitä, että Suomen hallitus oli antanut Norjan poliisille luvan tutkia asein varustettuina ihmisiä ja autoja myös Suomen puolella olevilla raja-asemilla. Siellä kun ei enää ole vain Norjan tai Suomen raja-asemia, vaan ne ovat yhteisiä ja joku niistä – mm. Utsjoella – sijaitsee Suomen puolella.

Norjan ja Venäjän raja kulki pienessä joessa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

No perillä melkein kääntymispisteessämme tien vieressä oli osan aikaa aivan lähellä Norjan ja Venäjän raja, jota seurasimme jonkin matkaa. Perillä muutaman kymmenen kilometrin päässä odotti kaunis kallioinen ranta ja kylmä, aava valtameri. Jokunen muukin – tosin vain muutama: yksi auto Ruotsista, yksi Virosta ja yksi Saksasta sekä suomalainen moottoripyöräilijä – oli löytänyt paikan. En tiedä, mistä he olivat tiedon saaneet. Paikkaa kun ei suuremmin mainosteta.

Grense Jakobselv Norjassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Jäämerellä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Hannu's Cafe
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Hannu's Cafe aukeni jonkin ajan kuluttua ja kahvia sai oma väki Jesse ja romanialaiset, mutta sitä riitti virolaisillekin, jotka olivat kuumasta kahvista onnellisia. Mereltä kun tuli hieman viileää (= joidenkin mielestä kylmää) tuulta, joten lämpötila oli erilainen kuin manner-Suomessa. Isä N. Ja Christina kävivät kastautumassa Jäämeressä ja nyt heillä on siltäkin osin jotain kerrottavaa kotiin palattua. ”Parhaimmillaan” kun lämpötila pohjoisessa oli huomattavasti alle sen, mitä se oli lämpimillinpään. Lämpimin oli jossain vaiheessa hieman yli + 30 astetta ja kylmimmillään noin hieman yli 10 astetta.

1800-luvulla rakennettu luterilainen kirkko Grense Jakobselvessä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Connecting People in Norway.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Romanialaiset palelivat. Heillä kun tuo + 30 astetta on kesäisin normaali lämpötila. Norjassa heillä olikin sitten kaikki lämmin vaatetus päällään. Ero romanialaisten ja suomalaisten välillä ilmeni autossa: kun minä helteellä (+25) nukkumaan mennessä avasin auton kattoikkunan ja heitin peiton pois, romanialaiset sulkivat oman kattoikkunansa, koska palelivat, ja kietoutuivat lämpimään peitteeseen.

Norjassa
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Paluumatka sujuikin sitten mukavasti, hevonen kun kulki kotiin päin nopeammin. Pistäydyimme tullessa vielä Kirkkoniemessä (Kirkenes) ja tutustuimme myös Norjan Neidenissä olevaan Pyhä Georgioksen tšasounaan. Paluumatkalla täydensimme ruoka- ja polttoainevarastoja Suomen puolella Näätämössä ja ruokailimme Sevettijärvellä maittavan aterian.

Savustettu nieriä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Olin ostanut Kaamasesta tulomatkalla maittavan savustetun nieriän ja tein sille jälleen kerran oman Lappi-special- HAP-jogurttikastikkeen niillä aineilla, mitä nyt sattui olemaan mukana autossani. Keitimme uusia perunoita ja Christina valmisti maittavan salaatin. Hyvin maistui – Jessellekin, joka hieman hämisteli tilannetta, mutta alistui nöyrästi kohtaloonsa ja söi.

Sevettijärveltä matka jatkui takaisin Ivaloon, jossa kaiken varalta yövyimme, sillä takana oli pitkä matka kapailla teillä ja edessä – vaikka emme sitä vielä silloin heti tienneet – pitkä matka seuraavaan kohteeseen.


Hannu
elämän matkaaja