029. ”This is Lappland!”

Matka Kuusamosta Juuman leirintäalueelta alkoi mukavasti: söimme aikaisen aamupalan ja olimme tien päällä jo kahdeksan maissa, mikä on melko hyvä suoritus eteläeurooppalaisille. Matka tuntui pitkältä, sillä suunnitelmissa oli ajaa Ivaloon asti, mutta, mutta …

Lähtö Kuusamosta Juumasta aamulla varhain.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kuusamosta matka jatkui Kemijärven suuntaan ja pysähdyimme ensimmäiselle lyhyelle tauolle ensin Kemijärvellä ja sitten jatkoimme Pelkosenniemen sekä Andy McCoyn patsaan kautta Sodankylään. Takana oli aikainen, mutta tarvittaessa täyttävä aamupala Juumassa, joten ajattelimme syödä paremmin sitten Ivalossa. Mutta, mutta ...

Ivalossa isä Erkin kanssa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Lyhyt eväsleipien syönti Porttipahdan tekojärven rannalla ja sitten kohti Ivaloa, jossa oli tarkoitus tehdä runsaampi ateria. Mutta suunnitelmat muuttuivat ajon aikana kokonaan. Matka Ivaloon oli pitkä, noin 380 km ja melkein viiden tunnin ajo ja se kuluessa näytti siltä, että ennättäisimme jotenkin mukaan isä Slavan läksiäisiin Ivaloon. Emme ennättäneet, mutta läksiäiskahville pääsimme kuitenkin isä Erkin ja hänen vaimonsa avulla. Ivalossa teimme päätöksen jatkaa matkaa vielä noin reilut 150 km Sevettijärvelle. Näin kokonaismatkaksi tuli tappavat 530 km.

Onneksi sää oli hieman viileämpi ja ajo sujui siksi ihan mukavasti. Lisäksi tiekin oli oivassa kunnossa. Hieman takaraivossa kaihersi ajatus siitä, että mukana ei ole ehjää vararengasta, mutta eiköhän senkin ennätä jostain saada korjatuksi. Ivaloon saapuessa muuten näimme eka kertaa poliisin. Yksi auto tuli vastaan ja toinen auto pysäytti kaikki autot ja puhallutti alkomittariin. Ivalossa oli jotkut rokkijuhlat, syy lienee siinä. Minä henkäisin pyöreät nollat.

Tarkoitus oli ostaa polttoainetta Ivalosta, mutta tuohkeissani ja ilmeisesti vanhuuttani unohdin sen ja se oli kostautua melko pahasti piakkoin. Kun lähestyin Kaamasen risteystä, huomasin, että diesel oli ihan lopussa. Vaihtoehdot olivat vähissä: seuraavalle huoltoasemalle (josta minulla ei ollut tietoa) tai takaisin Inariin (n. 40 km). Inariin asti polttoaine olisi ehkä juuri ja juuri riittänyt. Sopivasti sattui paikalle Kaamasen Muorin puoti, jonka parkkipaikalle kurvasin ja kysyin asiaa.

Huoltoasema oli Kaamasen kievarissa noin seitsemän kilometrin päässä ja olo helpottui. Ostin asian kunniaksi kohtuullisen kokoisen savustetun nieriän seuraavan päivän eväsruuaksi. Kaamasessa sitten muuten selvisi, että täydellä tankillisella ajelee noin reilut 700 kilometriä. Tulipahan sitten tuokin asia testattua ja sain tankin täyteen, minkä jälkeen voimme suunnistaa turvallisesti ja kovasti huojentuneena Sevettijärvelle.

Melkein Lapissa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tiellä oli vilahdellut jo Kuusamosta alkaen melko tiuhaan poroja, jotka joka kerta aiheuttivat vieraissa ihastusta ja ihmettelyä. Miten on mahdollista se ja se asia, missä ne oikein ”asuvat”, kuka ne omistaa, mistä he tietävät omansa ja moneen muuhun kysymykseen tuli vastattua tai toki joku saattoi jäädä myös ilmankin. Jossain Kemijärven alapuolella Suomutunturin tienoilla otimme sitten tietysti sen pakollisen Lappiin siirtymiskuvan. Minä otin kuvan Kainuusta ja vieraat seisoivat Lapissa. Nyt vihdoin voin sanoa: ”This is Lappland!”

Nyt olemme Lapissa!
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Sevettiin saavuimme melko inhimilliseen aikaan noin viiden maissa illalla ja Christina valmisti meille kaikille ja Sevettijärven kirkolla seurakunnan tiloissa työskentelevälle Jesselle maittavan aterian. Aterian jälkeen menimme sitten syöttämään ulkona olevia eläimiä – itikoita, joita siellä olikin kohtuullisen paljon. Jälleen kerran saimme nähdä romanialaista itikkatanssia, jota Andrei ja Gheorghe esittivät. Minua ne eivät jostain syystä suuremmin pistelleet, kun oli maittavampaa ruokaa tarjolla.

Sevettijärven hautausmaalla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Vierailimme Sevettijärven Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkon luona olevalla kolttien hautausmaalla, joka onkin melko erikoinen nähtävyys poronjäkälillä peitettyine hautakumpuineen, pienellä ”katolla” varustettuine risteineen ja joidenkin ristien päällä olevine lintusymboleineen.

Ohjasin vieraat vielä Sevettiärven biitsille, mutta he eivät jostain syystä viihtyneet siellä kovin kauaa, koska siellä oli muitakin – siis noita miljoonittain noita itikoita tai sääskiä - ihan miten vain. Kaiken tämän jälkeen romanialaiset ymmärsivät melko hyvin, mitä tarkoitti tuo lauseeni: ”This is Lappland!”

Hannu
elämän matkaaja