025. Bunkkerista poronkäristykselle

"Bunkkerissa"
(Kuva (c) MK)

Matka alkoi todenteolla ja mielenkiintoisesti. Olin hyvän ystäväni kanssa vieraita vastassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kun selvisi, että yhden vieraani laukku on kadoksissa, mahdollisesti Berliinissä. No nuori mies vietti sitten jonkin aikaa varusteinaan pelkät shortsit ja T-paita. Laukkua ei luvattu toimittaa vielä seuraavaan kohteeseemme Lappeenrantaan, mutta ehkä sitten seuraavaan. Lappeenrannassa ostettiin sitten perusvarusteita, jotka Air Berlin sitten saa myöhemmin maksaa.

Pääsimme vihdoinkin lähtemään lentoasemalta n. klo 2 yöllä.
(Kuva (c) MK)

Yö Helsingissä oli mielenkiintoinen. Isä Neculai vaimonsa Christinan kanssa yöpyi Mannerheimintien varressa olevassa ystäväni kodissa, me muut, Andrei, Gheorghe ja minä autossa bunkkeriautohallissa. Oli varsin epätavallinen nukkumapaikka ja mielenkiintoinen yö. Samalla varsin lyhyt, sillä pääsimme kentältä pois vasta pitkien laukkuselvittelyjen jälkeen ja nukkumaan noin puoli kolmen jälkeen yöllä. Aamiainen olikin sitten Mannerheimintien varressa noin puoli yhdeksän maissa. Vielä silloin ei suuremmin ramassut, mutta senkin aika koitti sitten myöhemmin.

U-käännös melkein Mannerheimintiellä
(Kuva (c) MK)

Helsingistä matka jatkui Lappeenrantaan, jossa tapasimme poikani perheen, ja tietysti iki-ihanat vunukkani, joita jo ikävöinkin kovasti. Lappeenrantaan olin varannut teemaan – Lapinmatka – liittyvän ruuan, isä Raunolta saamani reseptin mukaan tehdyn poronkäristyksen perunamuusilla ja puolukka- sekä karpalohillolla. Juomana oli käristykseen oivallisesti sopiva espanjalainen Piquires.

Kyseisen ruuan tekeminen ei aina mene kuten Stömsössa, siis saatujen ohjeiden mukaisesti, sen olen jo jopa katkerasti oppinut, kun ”käristin” yhden paistin kerran tämän samaisen helsinkiläisen ystäväni luona melko kovaksi ja kuivaksi. Ruuan laatu, lopputulos, riippuu aivan oleellisesti padasta – onko se keraaminen, valurautainen tai joku muu – sekä uunin tehoista, millainen lämpötila on maksimissaan liedellä ja millainen on ykkönen ja kakkonen, siis miedommat lämpötilat. Näitä soveltaen tekoaika, joka normaalisti on noin kolme tuntia, saattaa vähetä jopa tunnillla – kuten nyt valurautaisessa padassa tapahtui. Mutta lopputulos oli kuitenkin minunkin mielestäni maittava. Samaa sanoivat muutkin ruokailijat ja uskon, ettei pelkästään kohteliaisuudesta.

Vieraat kävivät ennen ruokaa katselemassa Lappeenrannan historiallista linnoitusta, ortodoksista kirkkoa ja viehättävää satamaa todella kauniissa ja lämpimässä säässä poikani perheen kanssa. Minä valmistin sinä aikana ruuan ja järjestelin Swissportin kanssa matkalaukun takaisin Suomeen ja mahdollisesti seuraavaksi päiväksi – eli täksi keskiviikoksi, jolloin tätä kirjoittelen – seuraavaan kohteeseemme Valamon luostariin. Myös ensimmäinen saunominen oli ohjelmassa. Se oli ensimmäinen kerta pojille, isä Neculaille ja Christinalle tuttu jo edellisestä kerrasta. Mahdollista on, että isä N:lla on vielä jossain vaiheessa oma sauna Romaniassa, niin paljon hän saunomisesta pitää.

Valamon lisäksi vierailemme seuraavana päivän (eli tänään) ensin Lintulan luostarissa ja yövymme lähellä Valamoa asuvien ystävieni pihalla. Minulla on nyt – ennen Valamoa - takanani ajokilometrejä jo noin 500, mutta edessä on vielä melkoinen kasa lisää, joten paljon tulemme toivottavasti vielä näkemään, ennen kuin olemme käyneet Lapissa ja palanneet takaisin Helsinkiin.


Hannu
elämän matkaaja