028. ”Olemmeko jo Lapissa?”

Lauantaina olen saanut vastata monta kertaa kysymykseen: ”Olemmeko jo Lapissa?” Ja vastaus on ollut koko ajan: ”Ei, olemme vasta Kainuussa.” Vieraani ovat malttamattomina odottaneet, millaista on Lapissa. Mutta tänään saimme jo hieman osviittaa siitä: näimme poroja.

Ensimmäistä kertaa matkailuauton kuljettajana.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Ensimmäisen kerran minäkin näin poroja jo Hyrynsalmella. Koskaan aikaisemmin en ole niihin ”törmännyt” näin alhaalla (etelässä). Onneksi ei nytkään sanan mukaisesti törmätty, vaikka kuskina oli välillä isä Neculai. Kuusamon korkeuksilla poroja alkoikin olla jo suurempina ryhminä, mutta ei vielä kuitenkaan laumoina. Kovin oli niillä karva lähdöllään ja muutenkin eläimet melko nuutuneen näköisiä tällä helteellä. Mutta niin oltiin mahdollisesti mekin. Lämpötila ulkona oli hieman alle 30 asteen kokoa ajan ja kun autossa ei ole oikeaa ilmastointilaitetta, siellä oli välillä kuuma. Ihan sitten oikeasti.

Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkko.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Matka jatkui Pyhittäjä Stefanos Tunnustajan erakkolasta ensin Kajaaniin, missä vierailimme seurakunnan todella kauniissa ikonimaalareitten Petros Sasakin ja Alkiviadis Kepolaksen kauniiksi ikonein ja secco-maalauksin koristelemassa Kristuksen kirkastumisen kirkossa. Kiitos isä Reijolle kirkon esittelystä.

Hiljaista kansaa löytyi jälleen Ämmänsaaren lähettyviltä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kajaanista matka jatkui kohti pohjoista ja pienen Ämmänsaaressa vietetyn ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaa Kuusamoon, jossa jälleen kerran piti huoltaa autoa. Auton toinen ajovalo oli näet pimeänä ja vastaan tulijat vilkuttelivat meille valoja. Edellisen päivän rengasrikkoa emme vielä ajatelleet hoitaa kuntoon, sen aika on sitten myöhemmin. Alla oli uusi vararengas ja ongelmia ei ollut.

Niskakosken riippusilta lähellä Juumaa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kuusamon kirkonkylästä jatkoimme matkaa Juumaan, jossa meille oli varattuna sekä mökki että matkailuautopaikka. Vein vieraat läheiselle riippusillalle ja neuvoin tien Myllykoskelle ja Jyrävän luo, minne he sitten maukkaan Christinan tekemän aterian jälkeen lähtivätkin patikoimaan.

Muutoin matka oli onnistunut: siellä oli mainiot maisemat ja sää jonkin aikaa jopa mukavaa. Mutta vain hieman aikaa, kohta jyrähteli ukkonen ja alkoi sataa todella valtavasti. Vieraat olivat Karhunkierroksen poluilla ilman sadetakkeja ja ilman sontikkaa. Ukkonen iski kerran todella lähelle matkailuautoa. En ennättänyt nähdä edes salamaa, kun se osui ihan lähelle niin, että koko auto tärähteli. Jyrinä oli melkoista ja sade valtavaa. Voi vieras parkoja! Minulla ei ollut enää mitään muuta tehtävissä, kuin odottaa ja toivoa, että mitään vakavaa ei ole tapahtunut.

Kohta he sitten tulivatkin läpimärkinä, yhdenlaisen Lapin kasteen saaneina, osin kauhistuneina, mutta pääosin kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampina ja lopulta ihan onnellisina. Etsin jostain salakaapistani asian kunniaksi hieman lakkaista Lapponiaa lämmikkeeksi.

Aamulla matka jatkuu sitten sinne ihan oikeaan Lappiin, kohteenamme on nimittäin Ivalo tai jos jaksamme, menemme Inariin asti. Sitten olemme Lapissa ja katsotaan nyt, millaisia kokemuksia sieltä löydämme.

Hannu
elämän matkaaja