027. Luostarikierrokselta Suonenjoen kautta erakkolaan

Torstai olikin sitten varattu kokonaan luostarikierroksille. Aloitimme sen Heinäveden Lintulan Pyhän Kolminaisuuden nunnaluostarista. Olen aina pitänyt suuresti vierailuistani sinne. Niin nytkin. Lintulan sisaret ovat hienoja ihmisiä ja he huomioivat meidät aina kauniilla tavalla. Niin nytkin.

Romanialaiset vieraat sisar Kristodulin kanssa Lintulassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Menimme heti aluksi luostarin kirkkoon ja meille olisi tarjottu siellä ruokaakin alakerran ruokalassa, mutta aikomuksemme oli mennä lounaalle Valamoon. Tapasimme kirkossa luostarin johtajattaren, igumenia Mikaelan ja nunna Kristodulin ja isä Neculai sai verestää kreikan kielen taitojaan puhumalla Kristodulin kanssa kreikkaa. Nunna Kristoduli ihmettelikin, kuinka hyvin isä Neculai puhui kreikkaa, vaikka oli asunut Kreikassa "vain" 9 kuukautta. Olimme muuten suurimman osan tuosta ajasta naapureina Ateenassa Moni Pendelissä. Hän asui viereisessä keljassa ja pohdimme usein luostarin käytävillä elämämme menoa ja perheittemme selviytymistarinaa kotimaissamme - hänen Romaniassa, minun Suomessa.

Kreikan kielen praktiikka jatkui sitten Valamossa, kun tapasimme siellä kreikkalaisen ikonimaalauksen opettajan. Lintulassa ja Valamossa kävimme myös tervehtimässä tuttuja ystäviämme ja muitakin hautausmaalla ja romanialaiset lauloivat kauniita kirkkoveisuja kirkossa. Tapasin siellä myös useita tuttuja. Oli oikein mukava vierailu jälleen kerran.

Ystävyyttä Suonenjoella.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Heinävedeltä suunnistimme sitten ystävieni Juhanin ja Helenan luo Suonenjoelle ja saimme siellä jatkohoitoa Gheorghen korvatulehdukseen, saunoimme ja grillasimme - tällä kertaa kanaa. Oli ihanaa viettää jälleen leppoisaa kesäiltaa hyvien ystävien kanssa. Uni maittoi hyvin täyteläisen päivän ja grilli-illan jälkeen, eikä kurkienkaan huutelu aamuyöllä suuremmin haitannut.

Ukko-Kolilla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Aamulla matka jatkui Kolille, jossa kiipesimme Ukko-Kolin huipulle ja isä Neculai poikiensa kanssa kävivät katsomassa myös Akka-Kolin ja Paha-Kolin. Kolilta matka jatkui Nurmekseen, jossa tapasimme isä Andrein ja hänen perheensä, kävimme kirkossa ja jatkoimme matkaa Valtimolle.

Valtimon Pyhän Kolminaisuuden kirkko, jonka sisäosan on suunnitellut ja melko pitkälti myös toteuttanut (mm. maalannut ikonit) munkki Stefanos Valtimolta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Valtimon todella kaunista kirkkoa emme jättäneet väliin, vaan kävimme sielläkin, sillä seuraava yöpymispaikka oli kirkon sisustuksen ja koko sen interiöörin suunnittelijan, munkki Stefanoksen luona hänen erakkolassaan.

Joillakin on jo kaiken varalta kotona sädekehä, jos vaikka joskus tarvitsisi. Tämä tosin on liian suuri.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Eturenkaan vaihto Valtimolla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Ongelmitta emme matkaamme toki tehneet, sillä Valtimolla huomasimme, että matkailuauton kuskin puoleinen eturengas oli tyhjentymässä. Kylmä hiki nousi otsalleni: oli perjantai ja kello oli 17 ja minulla ei ollut suuremmin mukana mitään työkaluja renkaan vaihtoon.

Paikkakunnalta löytyi korjaamo, jonka toinen omistaja tuli paikalla ja laittoi alle – kohtuulliseen hintaan lisäksi – vararenkaan ja matka pääsi jatkumaan perille kohteeseemme. Siellä, Pyhän Stefanos Tunnustajan erakkolassa – meitä odottikin todella maittava vihannes- ja kala-ateria, jonka paikan isäntä, munkki Stefanos oli meille valmistanut. Ilta kului vierailulla Rasimäen tsasounaan ja Tulehmon kyläkeskukseen ja ihmetellessä kylän yhteisöllisyyttä.

Illalla ei tarvinnut kovin kauaa unta maanitella, mutta tämän jutun kuitenkin kirjoitin ennen nukkumaan menoa ja julkaisen sen sitten joskus huomenna eli nyt.


Hannu
elämän matkaaja