031. "Ei, se ei ole poro. Se on hirvi"

Maanantai-iltana Ivalossa pohdimme asiaa ja teimme päätöksen: seuraavana päivänä, tiistaina, ajamme suoraan Ivalosta Muurameen. Aloitamme aamulla aikaisin ja lepäämme riittävästi välillä ja tarvittaessa vaihdamme kuljettajaakin. Näin teimme, vaikka matka oli tappava, yli 800 km, tarkemmin noin 860 km ja ajoaika yli 10 tuntia.

Aloitimme ajamisen Ivalosta jo noin klo seitsemän aikoihin aamulla. Lämpötila oli romanialaisille kylmä, hieman yli kymmenen asteen. He palelivat, piti laittaa lämmitys päälle autossa. Minä hikoilin. Muutoin ajaminen oli helppoa, aurinko ei porottanut, hieman tihuutti vettä välillä, mutta ei paljoa. Mutta matka oli pitkä.

Porojakaan ei näkynyt teillä hirveästi. Hirvi kylläkin nähtiin jossain Oulun tienoilla. Kaikki huusivat ihmeissään, että onpas suuri poro. Minä yritin vakuuttaa, että ei ollut, se oli hirvi. Tuli hetkeksi hiljaista autoon ja sitten kysymys: ”Paljonko se painaa?” Vastauksesksi riitti maininta: ”Riittävästi!”

Napapiiri / Arctic Circle
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Santa's Workplace
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Santa's Post Office
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Souvenirs.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Eka lyhyt pysähdys Sodankylässä, seuraava Rovaniemellä, Joulupukin maassa, missä tapasimme tietysti itse Joulupukinkin. Otimme pakolliset kuvat ja videot Joulupukin kanssa ja Gheorghe ja Andrei lauloivat hänelle romanialaisen joululaulun. Kovin oli otettu Joulupukki laulusta ja lupasi lähettää kirjeen perässä Romaniaan ja tulla tapaamaan ensi jouluna.

The way to the Santa's Office.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Vierailimme myös Joulupukin virallisessa postitoimipaikassa ja luimme romanialaisten lasten lähettämiä kirjeitä Joulupukille. Tietysti vilkaisimme myös muutamaa lukuisista matkamuisto- ym. myymälöistä ja matka jatkui Rovaniemelle, missä kävimme kiittämässä isä Slavaa (joka tosin ei ollut paikalla) hänen avustaan ja ystävällisyydestään.

Sitten aloitimme viimeisen noin kahdeksan tunnin seuraavan ajomatkan Oulun, Kemin ja Pulkkilan kautta kohti Keski-Suomea ja Muuramea. Ajoimme aina noin pari tuntia ja sitten pidimme tauon. Jossain välillä valmistin vieraille autossa lenkkimakkaraomeletin Hannun tapaan ja Christina teki salaatin. Pulkkilassa pysähdyimme tankkaamaan ja vieraat löysivät sieltä edullisen kirpparin ja laatikollisen tuliaisia.

Perillä Muuramessa olimme illalla hieman ennen yhdeksää. Sauna odotti meitä ja saimme myös maittavaa juomista ja syömistä. Isä Neculai painui heti kalastamaan ja söikin sitten kaikki kalastamansa kalat – joita nousi kohtuullisesti – joko savustettuna ja grillattuna seuraavana päivänä.

Minä – kumma kyllä – tykkäsin enemmän nukkua. Mikä lie!


Hannu
elämän matkaaja